Viimeistä viedään..

Tähän asti oon sanonut kaikille että ei jännitä. Eikä ookkaan jännittänyt. Mitäs sitä, kävin pre-visitillä ja totesin että kiva paikka, kyllä siellä hyvin elää voi, ja eihän sitä ekaa kertaa ulkomaille olla muuttamassa.. Mutta nyt kun viimeinen viikko Suomessa alkoi, se ihan oikeesti viimeinen viikko.. ja muutama tärkee asia viel auki, niin nyt vähän alkoi perhoset mahan pohjassa heräileen. Hyvä vaan, pitävät kropassa stressitilan päällä ei pääse sikis iskeen ;) :D

Muuttojärjestelyt on siis aika hyväs vaihees. Viel on muutama osoitteenmuutos, markkinointikielto ja muu järjestely tekemättä. Pakkauksen voisin jo aloittaa (ja mielessäni olenkin jo aloittanut, suunnitellut mikä lähtee ja mikä jää, mikä menee kaappiin ja mitkä laitan kiertoon..), itselle on kampaaja ja koiralle eläinlääkäri matkakuntotarkastusta varten varattu. Nyt voisi siis täysin keskittyä näkemään ihmisiä veilä viimeistä kertaa ja tekemään asioita vielä viimeistä kertaa – PAITSI että meidän vuokralaiset muuttaa Ouluun, mä olen unohtanut varata hammaslääkärin itselleni ja koiran tuontiluvasta ei ole vielä tullut päätöstä. Niin että kyllä kai sitä muutama perhonen voi kokeneenkin maailmanmatkaajan vatsassa lepatella?

Onneks vuokralaiseksi tulijoita on melkeen jonoksi. Jos vaan saisi päätettyä myisikö vai vuokraisiko.. Koiran tuontiluvan puuttumisesta en aio (=järki ottaa vallan) vielä huolestua kun on monta päivää aikaa ja maksukin meni läpi. Mutta mitä tehdä hammaslääkärin kanssa? Pakko mennä yksityiselle anyways, mutta mihin väliin tähän kiireiseen aikatauluun (4 päivää töitä, agilityilta, iltakokous, läksiäiset, se kampaaja ja eläinlääkäri..) sen sovittaisi? En malttaisi niistä jäähyväisten sanomisistakaan luopua. On jotenkin niin hassua ja kuitenkin ihanaa että kun ”ei nähdä pitkään aikaan” tilanne tulee eteen niin yht’äkkiä löytyy aikaa tehdä kaikkea kivaa mitä ei ennen olla tehtykään, kuten viettää lauantai-ilta veljen ja tämän tyttöystävän kanssa hyvää ruokaa syöden ja lautapeliä pelaten – miksei me ennen olla tällasta tehty? Oli oikeesti kivaa :)

Hyvästien kohdalla eniten kirpasee ne, joiden Singaporeen kylään tulo on epävarmaa. Ne ystävät, joilla on pieniä lapsia, tai kummityttö joka ei viihdy Suomessakaan helteellä. Seuraava näkeminen on ehkä ens vuoden toukokuussa, ja siihenhän on vielä aikaa.. Ihmisten lisäksi tulee hyvästeltyä myös tekemisiä, paikkoja ja asioita. Tulee mietittyä että mitä kaikkea sitä sitten sieltä kaukaa käsin ikävöikään. Marjoja. Metsää. Kirpeän raikasta viileää ilmaa. Pyörällä ajamista. Valoisia iltoja (no ne nyt loppuu muutenkin pian). Suomalaista radiota (nettiradio korvaa asian). Ruislepää (paljonko se olikaan se ylipaino maksu?). Tuttuja asioita, joista mä jo etukäteen tiedän mietä ne on, ja tuttuja ihmisiä, jotka jo tietää millanen mä oon.

Mutta aah se seikkailu edessä... Olen jo puoliksi lennossa kuten rakas pomoni tänään totesi ;)!