muuttomatka

Toissapäivänä pakkauduin veljeni autoon rinkkani, reppuni, kameralaukkuni ja koiramme (sekä koiran lentoboxin) kanssa useamman tunnin pakkauksen jälkeen. Rinkka oli sullottu aivan täyteen, ja kotoa (tai siis anoppilasta, nythän mä kotona olen :D) lähtiessä vaaka näytti 5kg ylipainoa. Lentokentällä check-in:n vaaka näytti 7 kg ylipainoa (ja koirallekin muutaman kilon :o!) joten armoa ei annettu.. Me oltiin yhdessä Rekun kanssa check-in:ssä, hoidettiin paperihommat, kasattiin sen boxi jne. Rekku se reippaana poikana hyppäsi suoraan matkalaukkuhihnalle! Saatiin kuitenkin vielä mennä yhdessä ulos kävelylle ja kahvillekin, ennekuin vasta tunti ennen lähtöä piti viedä Rekku takaisin check-in:iin, mistä sen sitten virkailia vei koneeseen. Koiruus tsemppasi hienosti, meni ekasta pyynnöstä boxiin ja kävi heti makoilemaankin.
Ajatukset oli koko matkan Amsterdamiin koirassa, varsinkin kun laskeutuminen oli töksähtävä; pyörät osui maahan niin kovasti että mun pehmeällä penkillä ollut takapuolenikin tunsi sen - miltä siis mahtoi tuntua koiran koivissa? Menin kentällä heti KLM:n tiskille kysymään josko saisin selville miten Rekku voi. Virkailija soitti pari puhelua ja sanoi että toisesta päästä totesivat nauraen koiran olevan elossa, mihin minä lähes kyyneleet silmissä totesin ettei tämä ole ollenkaan naurun asia! Varmistelin vielä että saan 150€ 'care in Amsterdam' maksulleni vastiketta, eli että Rekun boxi siivotaan tarvittaessa, se juotetaan ja lenkitetään kunnolla. Siinäkin meinasi tulla väärinkäsitys kun vaihtoaikaa oli vain 2 tuntia, mutta asia selvisi ja sain kuulla että Rekku oli jo päässyt boxista kävelemään. Huh, ja eikun toiseen päähän terminaalia portille..
Lento Singikseen sujui isolla koneella paljon pehmeämmin. Uskon että Rekkukin nukkui matkan aikana. Itse pääsin oikein vaakatasoon, kun kone oli puoliksi tyhjä. Niin minkäs takia sitä ylipainomaksua pitikään maksaa..? Perillä selvitin ensin itseni Antin luo (taaskaan ei muuten kukaan katsellut laukkujen sisältöä, tähän kieltojen maahanhan voi tuoda vaikka mitä..), ja sitten lähdin selvittämään Rekun asioita. Lost&Found -tiskiltä tuli aloittaa, ja paperien kopioinin jälkeen jatkoin Changi Animal and Plan Quarantine offiisiin lentokentän rahtialueelle. Antti joutui odottamaan laukkujen luona kun alueelle pääsi vain jättämällä passinsa kaniin. CAPQ:n toimistossa mukava virkailija otti lisää kopioita, antoi leiman tuontilupaan ja päästi mut katsomaan Rekkua. Koirarukka oli kovin epäilevän oloinen ja selkeästi matkasta väsynyt ja kankea. Sain vain vaimeat tervehdykset, mutta pyynnöstä pusun - oli se siis ihan ok! Rekku ei ollut reagoinut stressiin itseään kirputtamalla tai rapsuttamalla. Helpotus.
Virkailija toi Rekulle vettä ja ruokaa, ja vesi maistuikin mutta ruoka ei. Rekun ilmeistä ja asennoista näki että vessahätä oli kova, ja kun kurkkasin boxiin, oli siellä sama kuiva hesari ja pyyhe mitkä sunnuntaina mukaani Suomesta otin. Siisti poika ;) Pääsin viemään Rekun CAPQ:n takapihalle verryttelemään, asioilleen ja kokeilemaan kuumaa ja kosteaa ilmaa. Rekku oli edelleen epäilevän, mutta myös uteliaan oloinen. Ja niinhän sitä pitääkin, onhan tää aika muutos sille.. Tapasin myös eläintenkuljettajan joka sanoi että Rekku jää yöksi CAPQ:oon ja hän vie sen aamulla karanteeniin Sembawangiin. Sinne minä nyt sitten tänään menen Rekkua katsomaan :)
Vähän nyt jännittää miten tänään menee. Eilen en saanut anovaa tapitusta suklaasilmillä kun herra itsenäisellä oli mielenkiintoisempaa tutkia ympäristöään, joten ihan hyvillä mielin pystyin sen jättämään kun palasin vielä tullilta hakemaan yhden leiman ja tulimme Antin kanssa kotiin.
Ja täällä sitä nyt siis ollaan, uudessa kodissa ja kotikaupungissa. Auttoi paljon se kesäkuinen käynti täällä, nyt tuntee jo paikkoja eikä ilmasto ole mikään yllätys - vaikka hiki väistämättä varmasti seuraavien viikkojen aikana kyllä tulee. Nyt vaan innolla purkamaan loput tavarat, hommaamaan puheaikaa paikalliseen kännyyn ja treffaamaan uusia naapureita, Heliä, vauvaa ja Urho-koiraa :)