Agilityä Singaporessa

Jipii :)! Ei me ihan turhaan Rekun kanssa omituisia oltu karanteenissa kun pyydettiin ne kaksi muovituolia ja moppi hypyksi. Harjoitusta nimittäin tarvitaan, sillä olen ilmoittanut meidät ekoihin agilitykisoihin!
Kävin eilen Singaporen Kennelklubilla ostamassa paikalliset agilityn säännöt. Tarkoituksenani oli tarkistaa koko-luokkien rajat (täällä kun on vain mini koirat ja maxi koirat) ja päättää sen jälkeen ilmoitanko Rekun vain agilitykisaan vaiko sekä agility- että hyppyradalle. Kauhuskenaarioni oli että Rekku joutuisi maxeihin ja siellä hypittäisiin 50-65cm esteitä niinkuin Suomessakin.. Rekku pääsee karanteenista vasta 14.10., joten 1.11. se ei varmaankaan vielä olisi kunnossa hyppimään 65cm korkuisia esteitä (en kyllä tiedä olisiko se ikinä kunnossa moisia hyppimään..) vaikka kisat onkin sisätiloissa.
Singaporen kennelklubin agilitysääntöjen mukaisesti mini koiria ovat alle 45cm säkäkorkeudeltaan olevat, ja maxi koiria sitten kaikki isommat. Siispä Rekku on mini!! :D Pelkkä ajatus että meidän rotumääritelmän ulkopuolelle kasvanut kettuterrierimme olisi mini-kokoinen naurattaa, ja kun näin sääntöjen määrittelemät estekorkeudet niin en voinut kuin pyöritellä silmiäni. Minikoirat hyppivät 25cm korkuisia esteitä, maxikoirat 48cm korkuisia esteitä. Siis täh?!?!? Rekkuhan medikoirana hyppää Suomessa 45cm korkuisia esteitä. Osaako se ees moisten maassa makaavien rimojen yli hypätä?
Juttelin kennelklubin mukavien työntekijöiden kanssa, ja näin se tosiaan on. Ilmoitin sitten Rekun sekä 'mini novice agility' että 'mini novice jumpers' kisaan. Ennen kisaa Rekku mitataan, joten jos nyt sitten sattuu vaikka olemaan koiruudella rinta rottingilla, niin eipä meidän maailma kaadu vaikka maxikoiriinkin jouduttaisiin. Noviisiluokkaan me joudutaan koska ei olla ennen Singaporessa kisattu, eivätkä he voi meidän Suomessa saavuttamaan huikeeta (:D!) kisamenestystä meille täällä hyvittää. Siispä "aloitamme alusta". Heh, koko agility touhunhan piti alunperin olla vain hupiharrastus, mitä mä tässä oikeen tätä kisaamisen alusta aloittamista valitan? On tainnut löytyä kilpailuviettiä minustakin vähän ;)
Kun kyselin olisiko mun mahdollista saada nähdä joku edellisten kisojen rata, sanoivat he etteivät saa ratoja paljastaa. Siis vanhojen kisojen? Ok.. (=omituista, ajattelin) mutta entäs kisapaikka muuten? Kisat on messukeskus-tyylisessä hallissa, ja yleisö koirineen pääsee kolmelle sivulle rataa katsomaan. Jaiks!! Yleisö KOIRINEEN. Ja ne haukkuu. Meteli on vissiin korvia huumaava.. kropanhallinta on siis entistäkin tärkeämpää jos Rekku ei kuule käskyjä. Miten se yleensäkään voi keskittyä siel metelissä?
Kerroin kennelklubin työntekijöille (joista yksi oli itsekin agilityharrastaja) että meillä Suomessa annetaan toisille työrauha, että juuri nuo häiriötekijät ois meille vaikeinta.. No mutta, maassa maan tavalla ja tilannettahan pitäisi vaan päästä harjoittelemaan. Vaan missä? Karanteenihan on omillaan ihan hyvää harjoitusta (Rekulla on uusia naapureita, yksi haukkuu lähes taukoamatta, toinen ulisee ja raapii huoneensa ovea..), mutta ei kuitenkaan ihan sama juttu. Ko. agilityä harrastava työntekijä (ei taaskaan jäänyt nimi päähän) sanoi että miksi et tule mukaan harjoituksiin? Kisoissa käyvät harjoittelevat sunnuntai-iltapäivisin 2 tuntia itsenäisesti niin, että aluksi harjoitellaan yksittäisiä esteitä / pikkupätkiä välillä muille vuoro antaen, ja lopuksi otetaan kokonainen rata kisamaisesti. Täällä Singaporessa kennelklubi järjestää vain alkeiskursseja, sen jälkeen täytyy joko siirtyä kaupallisille kouluttajille tai treenata ilman koulutusohjaajaa kisaavien ryhmässä. No jos pääsee mukaan treeniryhmään niin tottakai me Rekun kanssa halutaan mukaan :)
Sunnuntaina alkaa sitten jo treenit, meen ilman Rekkua katsomaan miten homma täällä hoituu. Se harmillinen miinuspuoli tällä kaikella on, että se maksaa. Paljon enemmän kuin Suomessa. Kisamaksut oli suht. samat, 15€ per startti, mutta nyt ekalla kerralla pitää maksaa 'kisaajan maksu' 25€. Treenauksesta puolestaan tarvii maksaa 70€ kolmelta kuukaudelta - mikä noin tarkemmin ajateltuna ei olekaan niin paljon kalliimpaa kuin Suomessa.. onhan ne vapaat treenit, mutta toisaalta aikaa 2h. Tähän kaikkeen tulee valitettavasti päälle kulkeminen treeneihin ja kisapaikalle - täällä kun ei koirat saa mennä julkisiin kulkuneuvoihin.. eli jos kimppakyytiä ei löydy niin se on taksilla joka kerta. No, katsotaan miten miten käy kun päästään treenit aloittamaan.
Nyt joogaileen :)