Hieman taustaa: Eilen aamupäivällä oli siis järjestyksessään 102. Singaporen Kennelklubin (SKC) agilitykisa ja 27. hyppykisa, ja iltapäivällä 103. agility- ja 28. hyppykisa. Tuomari oli 'tuotettu' Darwinista, Australiasta, ja vaikutti edelliseen tuomariin verrattuna oikein mukavalta tädiltä, jolla tuntui olevan ymmärrystä pienen harrastajajoukon aherrukseen ja haluja saada monelle puhtaita ratoja (toisin kuin marraskuussa tuomaroinut kuiva ukko, jolla ihanne ajat oli niin kovia että kisoissa saavutettiin yhteensä vain 5 puhdasta rataa).
Me oltiin Rekun kanssa aamulla seiskalta jo kisapaikalla aitaamassa kenttää ja auttamassa järjestelyjen kanssa, kun tälläisiä touhukkaita ollaan ;) Ysiltä kun kisat alko, me oltiin jo sen verran juostu että teki mieli käydä lepäämään.. mutta ei armoa, oltiin ekat radalle menijät kisat avaavassa Mini Agility Novice luokassa. En sitten tiedä pitäskö kiitellä stressaavaa työtäni joka on nostanut paineen ja jännityksen sietokykyä vaiko sitä että tietoisesti koitin olla ajattelematta koko kisoja lainkaan etukäteen, mutta ennen rataan tutustumista otettiin pari lämppärihyppyä ja vinkulelulla retuutusta, eikä muuta. Rataan tutustumisen aikana mä keskityin todella ja kävin radan läpi tosi tarkkaan, tavoitteena suorittaa jokainen este puhtaasti, ajasta viis. Homma toimi ja me saatiin ihka eka puhdas rata agilitykisoissa Singiksessä :) Mehän ollaan perinteisesti aina mokattu vähintäänkin eka rata (joka aina ollut agility).. mutta ei tällä kertaa!
Koko kisapäivä oli tosi kiva, moni kiitteli järjestelyjä (meil oli hyvä 'kisamanageri' joka kuulutti kaikista asioista selvästi, ja SKC:n toimiston uusi työntekijä Shweta hoiti hommat myös tosi mallikkaasti), ja uudistuksia (ei enää printattua kisaohjelmaa, vaan suomalaiseen tapaan kisakirje sähköisesti hyvissä ajoin ja paikanpäällä osallistujalistat jaossa). Mieltä ei siis alkanut painamaan kun aamupäivän hyppyradalla tippui yksi puomi. Se, miten medikoirani onnistuu tiputtamaan minikorkeuden esteitä, on hieman epäilyttävää. Syy on joko ohjauksessani, tai kuten tuomari tällä kertaa totesi 'koira hyppäsi laiskasti'. Toisinaan Rekku hyppää just silloin kun sanon 'hyppy!', joten oon jo jonkun aikaa pitänyt suuni kiinni ja vain osoittanut hyppyä, sillä Rekku hakeutuu hypyille hyvin. Eipähän pääse niin helposti hengästymäänkään kun ei tarvii koko ajan huutaa ohjeita ;)
Keskellä päivää kisoissa pidettiin lounas tauko. Rekku jäi lepäilemään muiden kanssa kun minä kävin Christinen kanssa hakemassa lounasta vapaaehtoisjoukolle ja tuomarille. On kyllä tosi kiva huomata että vaikka Singaporessa seurojen virkaa toimittavat kaupallisten kouluttajien ryhmät tai muut vastaavat treeniporukat omissa pöydissään istuivatkin, niin kaikki kannustivat ja hurrasivat toisiaan, ja yheishenki oli kisoissa mukava. Kisakaverit pitivät hyvää huolta Rekusta sillä aikaa kun mä hain lounasta.
Iltapäivällä me vaihdettiin kisajärjestystä ja kisattiin ohjelma lopusta alkuun, aloittaen Mini Jumpers Master luokalla, joka muuten kisattiin eilen Singaporessa ekaa kertaa. Luokassa on kaksi pitkään agilityä harrastanutta, Rekun ikäinen snautseri uros Whiskey ja melkein yhtä vanha sheltti narttu Nova. Nova ja Shanice nousivat eilen Master eli 3-tasolle myös agilityn puolella, ekoina Singaporessa (Shanice on kaupallinen kouluttaja ja jo eilen illalla hyödynsi saavutusta markkinoinnissaan..).
Meidän osalta oli siis ensin vuorossa hyppyrata (yllä), jolla jälleen hyvin loppuun asti mietitty strategia (selkeä 'tässä!' putken jälkeen, olkapäät oikeassa linjassa renkaalta hypylle 9 mentäessä ja valssi hypyn 12 ja putken välissä jotta pituudelle mentiin suoraan) maksoi itsensä takaisin: nollarata ja nopein aika, kolmas LUVA ja nousu Open luokkaan :)! Rekku voikin nyt sitten lisätä itselleen titteleihin jonkunlaisen kirjainyhdistelmän.. vaan kun vielä sais selvitettyä millaisen :p
Kuvassa näkyy päivan vikan kisan tulokset. Ihmeellistä kyllä, me oltiin ainoat radan puhtaasti selvittäneet. Ainoat joilla energiaa riitti? Vai sitä suomalaista sisua? :D Joka tapauksessa, mulla oli taas muista poikkeava strategia ohjauksessa kun tein takaa leikkauksen puomilla. Rekulla se toimii, eikä törmätty toisiimme niinkuin monelle kävi joko ennen tai jälkeen pituuden.
Kisojen päätteeksi oli taas palkintojen jako. Kunniaa ja kiitoksia järjestäjille, tuomarin pieni puhe, ja sitten valokuvaukset pyttyjen, mitallien, ruusukkeiden sekä pienten sponsoroitujen palkintojen kanssa. Rekun päivän todellakin täydensi sponsorin kassista löytynyt vinkuva lelu, se oli koiralla mielessä ekana tänä aamunakin.. lelun kanssa emännän sänkyyn, leikki se on paras palkinto tälle agilitykoiralle :)!
Jostain mä kaivoin eilen illalla vielä energiaa osallistua työkaverien kanssa WWF:n Earth Hour kävelylle, 3,5km ja reilu tunti meni kun kierrettiin Marina:n alue ja katseltiin millaisen vaikutuksen valojen sammuttaminen saa aikaan Singaporen postikorttimaisemassa. Eihän ne kaikki valot sammuksissa olleet.. mutta osa ainakin. Tapahtumassa oli yllättävän paljon osallistujia (vaikka meidän duuniporukka pieni olikin), ja jos en ois ollu niin poikki niin olisin kyllä nauttinut pidempäänkin. Jaksoin vaivoin raahata jalkani kotiin ja nukahdin sillä sekunnilla kun pääni tyynyyn sain - ja voi ei, unohdin äitin synttärit! Siispä:
Hyvää (myöhäistä) synttäriä äiti!
