Kesä tuli, kesä meni?

No siltä se kyllä tosissaan tuntuu. (Vaikka jos ulos nenänsä laittaa, voi todeta että kesäkelit on vasta saapuneet Singaporeen. Kesä- ja heinäkuussa satoi vaikka kuinka - nyt on viime päivät ollut sellaista paahtimessa asumista että.) On nimittäin ollut pikkasta haipakkaa - siinä määrin että on tää blogin pitäminen 'hiukka' jäänyt. Ajattelin nyt taas kun vapaa-aikaa on hieman aiempaa enemmän, koittaisin kirjoitella takautuvasti - nimittäin toiminnasta ei ole ollut puutetta:

Kesäkuussa Stella, singaporelainen Suomessa asuva ystäväni, oli täällä ja teimme mm. Jurongin paikalliskiertueen (erilaista kulttuuria). Singaporessa tulvi, Rekku harjoitteli Woofy Nannylla yöpymistä, minä apuopena olemista agilityn alkeiskurssilla ja valmistautuminen kansalliseen koirakävelyyn ja karnevaaliin oli jo vauhdissa. Ja sitten me lähdettiin ihanaan Irlantiin..

Heinäkuussa kun saavuimme Irlannista häitä tanssimasta, oli aika taas kohdata elämän kiertokulku kun setäni Tapio menehtyi. Suomeen hautajaisiin en kuitenkaan päässyt, sen sijaan uudet tehtävät ja vastuut töissä kasaantuivat entistä korkeampiin pinoihin ja pomo alkoi puhumaan sopimuksen vakinaistamisesta.. Tein myös ekat kotikäyntini adoptoitujen koirien luo.

Elokuussa tahti kiihtyi paikallisen kennelklubin vapaaehtoishommissa, Singapore juhli synttäreitään, agilitykisatkin siinä vilahti.. ja uusia kasvoja koirineen muutti Singaporeen. Naapurin koira haukkasi palan sormestani ja nyt koitetaan kirjeillä saada omistajia kattamaan keskiyöllä tikatun peukalon lääkärikulut.

Syyskuukin on jo puolivälissä, ja taas on yks 10km juoksu takana, samoin parit koiratapahtumat (mm. meidän ekat jenkkityyliset kisat!) ja Hari Raya Puasa (Ramadanin loppu). Kaiken lisäksi pian lennän taas Suomeen, ukkini hautajaisiin. Niin, ja tänään allekirjoitin vakkarisopparin töissä. Että täällä ollaan, tulkaahan kylään, menoa ja meininkiä kyllä riittää..