Photography etc.

On Saturday I attended a mini-course on how to make your photos more interesting, held by a 'half-professional' 'Singaporean-Finn' Ulla Gratton. We sat around her kitchen table and analysed photos, which was an interesting way to learn. Before that, on Thursday night, I went to a publishing-party of a photography book called 'An Expat Journey in Singapore', which Ulla had photographed for. It's a great book. Amazing photos, really good narratives, and just portrays the life in Singapore very well. Love it!

..and got loads of inspiration. So I've been trying to make more time for upleading my photos on to http://raisas.pic.fi/kuvat/ for everyone to see, rate and comment on. It would be great to do a photo book on just the dogs at Pets Villa.. or a calendar. Just need to learn more to take even better pictures. A good help is also my dear brother who gives me advice on skype :) I wish he could visit too, as on Sunday my mom comes over, and when she returns to winter wonderland, my dad, stepmom and two smaller brothers come to visit. I shall be putting on the hat of a tour guide on now!


I took this photo on the way back from the mini photography course, trying to remember all advice when stumbling on an interesting sight. A picture of Grace* from a ripped flyer that were distributed in an effort to find her is at the bottom of a puddle. It has been raining so hard in the last few days, that the yellow flowers of Angsana trees are all over the pavement. Although seeing a pic of Grace in the puddle, forgotten, made me think about all the heartbraking stories of abused and abandoned dogs here, the setting with fresh rain water and angsana flowers looked beautiful to me. What do you think?

*Grace is an ex-stray dog who was rehomed from ALL but escaped her new home when left alone in the first few days and lived on the streets for almost 50 days before finally being found a week ago. She is now safe and sound back at ALL's Pets Villa.

Aasian Suomi?

Santiagossa maanjäristyksen kokenut tuttuni Johanna kysyi jokin aika sitten onko Singapore Aasian Suomi kun sanoin että vain naapurimaissa myllertää, täällä ollaan suojassa kuin jossain kuplassa.. No, sitä olen tässä välillä mietiskellyt kun olen kaupungilla kulkenut. Yhtäläisyyksiin voidaan kyllä helposti laskea ainakin turvallisuus ja lainkuuliaisuus - joka tosin eroaa erittäin paljon siinä mielessä että suomalaiset taitavat olla lainkuuliaisia lähinnä lojaaliudesta ja muiden huomioonottamisesta, kun taas singaporelaiset tekevät kuten sanotaan (tai sakon pelossa) ilman että lainkuuliaisuus olisi sisäänrakennettu itsestäänselvyys. Pientä protestointia tietty aina on ilmassa, roskaa löytyy maasta turistialueiden ulkopuolella ja minäkin toissapäivänä söin luumuja bussissa vastoin sääntöjä kun oli vaan niin nälkä..

Keksin paljon enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä.. Ja olen tietysti täysin puolueellinen Suomen suuntaan ;) Se on kuitenkin samaa, että bussissa istutaan yksin ikkunan vieressä, ja harvoin avataan suuta kun halutaan ohi tms. Sitä ihan tuntee itsensä ulkomaalaiseksi kun puhua pölisee iloisesti koko matkan vieraalla kielellä ja käyttää sanoja Excuse me ja Thank you kuuluvalla äänellä. Niin, ja teknologia-orientoituneita täällä ollaan myös, mutta sepä ei ylety nettipankkeihin ja muihin edistyksellisiin netti-juttuihin..

Back to business?

I was at a job interview today. It was fun! Nerveracking, quite naturally, but the interviewer was such a nice chap I really enjoyed our talk. As part of the interview I had to give a 10 minute presentation on a topic I was given beforehand. I have never done that at an interview, so despite of my experience in giving presentations and my timely preparation for it, I was nervous. I thought it went well.. But we'll see. The position I applied for is a corporate communication role, so there was also a written excercise to do. Although that was familiar stuff too, it felt a bit like a test! Ha, I have never been very good with them..

I have now applied for a few different jobs here in Singapore. Why? Well, I keep busy as a lady of leisure too, and I would not say my life is boring, but I have started to miss the professional challenges. I just did not act on the feeling until two important men in my life asked me about looking for a job in the same week - that's a bit of a kick in the butt, isn't it? Perhaps ladies of leisure sometimes need them :).

The interview was at a European company. The other jobs I have applied for have been at local higher education institutions. No word from them.. not even a reply to my e-mails. Hmmhph. Is it because they are actually looking for locals but not stating it in the ad because it's not politically correct? Naturally one would think I'm not qualified for the jobs I applied for, but I actually am, so that's not it. Am I asking for too much salary? I know local education institutions would not pay much, but then again I'm not sure I would return to work for the sake of the job experience if the pay was e.g. 600 euros (the salary of a job in animal welfare organisation I would have applied for if I was Singaporean and spoke Mandarin.. so depends on the job).

So, must be that I do not have the connections? A fellow Finn said she has applied for around 60 vacancies with no luck - because it's all about connections here. And, if you do not state it clearly, they think you are a lady of leisure with a return ticket home in a year or two, so no use hiring..

Saavista kaatamalla

Ihanaa! Kauan kaivattu sade saapui Singaporeen aamuyöstä, ja vaikka se sotkikin koirapuistoon menemisen suunnitelmat, niin minusta on ihanaa että sataa. Ruskea ruoho muuttuu taas vihreaksi ja kosteus tekee hyvää niin luonnolle kuin ihmisellekin - minä olen nimittäin viime viikkoina joutunut käyttämään kosteusvoiteita, ekaa kertaa sitten Singaporeen tulon jälkeen (lukuun ottamatta auringon polttamien rasvausta).

Kun koirapuistoon lähtö ei onnistunut, läksin Rekun ja Urhon kanssa aamulenkille sateeseen. Ajattelin positiivisesti, että sade lakkaa kyllä kohta, vaan eipä lakannut, yltyi vaan! Näin iha käytännössä että Rekun syvyiset sadeojat on oikeesti tarpeen, vettä tuli tavaalta kuin saavista kaatamalla ja vesi virtasi ojissa kuin koskessa. Urho taittoi isot korvansa pitkin niskaansa estääkseen sateen pääsyn korviin ja molemmat koirat ravistelivat itseään vähän väliä. Silti me sisukkaasti kiersimme ns. Nathan Rd:n lenkin, jonka varrella pojat pääsevät tyhjällä tontilla juoksemaan vapaana.. oi sitä näkyä kun kaksi koiraa kaatosateessa juoksee pitkässä ruohossa hippaa :D! Muita lenkkeilijöitä ei sitten näkynytkään, ihan saimme rauhassa hullujen suomalaisten mainetta kerryttäen kulkea.

En muista että olisin koskaan ennen ollut sateessa liikkeellä niin, että ihan oikeasti kastun aivan läpimäräksi (quick dry urheiluvaatteista huolimatta), ja nauttinut siitä. Teki suorastaan mieli tanssia sateessa..! Ehkäpä syynä oli juurikin se, että kylmä ei päässyt iskemään, päinvastoin, oli ihanaan viileää ja raikasta. Tällaisen aloituksen jälkeen saa vaikka aurinko taas alkaa porottaakin :)

Doggie sleepover

Our Finnish neighbours are in Finland, and so Rekku has his best buddy Urho for a 1,5 week sleepover. At first, Rekku was happy to have his friend visit, but by the next day he was sulking: Urho was, in his opinion, getting all the attention. Quite similarly, Urho was exited at first, but by the next day he was feeling blue, missing his own family. Since the first few days, things have settled. (I use eating as a way of measuring Urho's happiness, and since the first time he stayed with us at Christmas he did not really eat for two days, now it was just the first morning - after that, the bowl is empty in a matter of seconds..)

Having an extra dog around is fun, but also a bit more work. We try to make long walks, with extracurricular activities such as finding a treat from a field, climbing/jumping over obstacles and running around unleashed. Earlier today we went to the dog run for 2,5 hours - that ought to get them tired! It was fun at the park with 'old' and new friends, dogs running around enjoying themselves and us humans having a chat about them. I met an Finnish lady with two cute daschunds, such a coincidence! We Finns truly are doglovers ;)

I'm proud of Rekku, who again behaved very well (except for a little heated discussion with a Border Collie). The weekly visits to the dog run are working well to keep him from becoming a grumpy old man as he turns seven in May. Although he surely shows his age with Urho in the house. Urho tries his best to get Rekku to play, brings toys, play-bites him on the head and legs, makes fast turns.. But Rekku doesn't want to play. He will defend his bed in the living room from Urho for a certain while, but when he has enough, he runs to the guest room/office, where Urho is not allowed. Urho knows this, and obeys the rule amazingly well. Same goes luckily for the couch!





There are also some perks to taking care of Urho. Firstly, when walking him, we always get as much of the road to ourselves as we want to. Many of the people on the street just can't believe their eyes when they see us coming - sooo big, like a wolf! (But really such a teddy bear you wouldn't believe it.) Secondly, he comes with a cleaner. Yep, really..! Since Urho's owners are not home, the cleaner has been over at our home, vacuuming up 'a few' white dog hairs ;). Urho's shedding really is not bad (I'm sure he was furminated before coming over), but since Rekku's is close to zero, a few hairs can seem a lot.

It's quite cool - and very, very lady of leisure like - having someone else do the housework. Kinda like having a magic wand.. mostly because this cleaner is good, proactive and understands what I mean from the start, so I have not had to double check everything (a problem quite common with domestic help here). Next week it's back to normal - no extra dog, no cleaner..

hiki hiki hikihikihkiiihiikih...

Aiemmin tänään seisoin liikennevaloissa odottamassa vihreää miestä. Aurinko paistoi korkealta ja kovaa, pilvistä ei ollut tietoakaan. Tai mistä minä tiedän kun en voinut taivaalle katsoa, niin kirkasta oli. Suljin siinä silmäni ja koitin ajatella että onpa ihanaa kun aurinko lämmittää ja voi olla kesävaatteissa.. Otsalle ja ylähuulen päälle kohoavat hikikarpalot ne vaan karkoitti moiset ajatukset turhankin nopeasti mielestäni ja aloin jo kirota miksei valot vaihdu nopeammin.

Viime viikkoina on tuntunut että joku on vääntänyt lämpöä kovemmalle. Helmikuu on ollut ennätyskuiva, ja elohopea on kiivennyt +34 useampanakin päivänä. Itse asiassa helmikuussa on ollut myös yksi lämpöennätyksistä Singaporessa, +36,5, eikä loppua kuumalle kelille vielä näy. Ihan on joulukuun viileita kelejä ikävä.. ja ihan pikkasen Suomen talveakin ;) Suihkussa tekee mieli käydä monta kertaa päivässä, ja keskipäivällä ulos menoa tulee kyllä välteltyä. Illalla tuntuu tuulisilla paikoilla siedettävältä - toisin sanoen sellainen +28 olisi ihan sopiva, vaan kun mennään yli +30.. tulee hiki.

Velipuoleni kysyi skypessä jokunen viikko sitten että voiko täällä kävellä kaduilla, tarkoittaen että kun täällä on niin kuuma. Noh, justiin tultiin takaisin juoksulenkilta, että kyllähän täällä voi - vaan hikihän kyllä tulee. Eihän mun tietty oo tarkoitus valittaa, mukavahan se on kun on 'lämmintä', vaan valitanpa vähän kuitenkin: ärsyttää kun on koko ajan hiki!