Saavista kaatamalla

Ihanaa! Kauan kaivattu sade saapui Singaporeen aamuyöstä, ja vaikka se sotkikin koirapuistoon menemisen suunnitelmat, niin minusta on ihanaa että sataa. Ruskea ruoho muuttuu taas vihreaksi ja kosteus tekee hyvää niin luonnolle kuin ihmisellekin - minä olen nimittäin viime viikkoina joutunut käyttämään kosteusvoiteita, ekaa kertaa sitten Singaporeen tulon jälkeen (lukuun ottamatta auringon polttamien rasvausta).

Kun koirapuistoon lähtö ei onnistunut, läksin Rekun ja Urhon kanssa aamulenkille sateeseen. Ajattelin positiivisesti, että sade lakkaa kyllä kohta, vaan eipä lakannut, yltyi vaan! Näin iha käytännössä että Rekun syvyiset sadeojat on oikeesti tarpeen, vettä tuli tavaalta kuin saavista kaatamalla ja vesi virtasi ojissa kuin koskessa. Urho taittoi isot korvansa pitkin niskaansa estääkseen sateen pääsyn korviin ja molemmat koirat ravistelivat itseään vähän väliä. Silti me sisukkaasti kiersimme ns. Nathan Rd:n lenkin, jonka varrella pojat pääsevät tyhjällä tontilla juoksemaan vapaana.. oi sitä näkyä kun kaksi koiraa kaatosateessa juoksee pitkässä ruohossa hippaa :D! Muita lenkkeilijöitä ei sitten näkynytkään, ihan saimme rauhassa hullujen suomalaisten mainetta kerryttäen kulkea.

En muista että olisin koskaan ennen ollut sateessa liikkeellä niin, että ihan oikeasti kastun aivan läpimäräksi (quick dry urheiluvaatteista huolimatta), ja nauttinut siitä. Teki suorastaan mieli tanssia sateessa..! Ehkäpä syynä oli juurikin se, että kylmä ei päässyt iskemään, päinvastoin, oli ihanaan viileää ja raikasta. Tällaisen aloituksen jälkeen saa vaikka aurinko taas alkaa porottaakin :)