Agilityä Singaporessa

Jipii :)! Ei me ihan turhaan Rekun kanssa omituisia oltu karanteenissa kun pyydettiin ne kaksi muovituolia ja moppi hypyksi. Harjoitusta nimittäin tarvitaan, sillä olen ilmoittanut meidät ekoihin agilitykisoihin!
Kävin eilen Singaporen Kennelklubilla ostamassa paikalliset agilityn säännöt. Tarkoituksenani oli tarkistaa koko-luokkien rajat (täällä kun on vain mini koirat ja maxi koirat) ja päättää sen jälkeen ilmoitanko Rekun vain agilitykisaan vaiko sekä agility- että hyppyradalle. Kauhuskenaarioni oli että Rekku joutuisi maxeihin ja siellä hypittäisiin 50-65cm esteitä niinkuin Suomessakin.. Rekku pääsee karanteenista vasta 14.10., joten 1.11. se ei varmaankaan vielä olisi kunnossa hyppimään 65cm korkuisia esteitä (en kyllä tiedä olisiko se ikinä kunnossa moisia hyppimään..) vaikka kisat onkin sisätiloissa.
Singaporen kennelklubin agilitysääntöjen mukaisesti mini koiria ovat alle 45cm säkäkorkeudeltaan olevat, ja maxi koiria sitten kaikki isommat. Siispä Rekku on mini!! :D Pelkkä ajatus että meidän rotumääritelmän ulkopuolelle kasvanut kettuterrierimme olisi mini-kokoinen naurattaa, ja kun näin sääntöjen määrittelemät estekorkeudet niin en voinut kuin pyöritellä silmiäni. Minikoirat hyppivät 25cm korkuisia esteitä, maxikoirat 48cm korkuisia esteitä. Siis täh?!?!? Rekkuhan medikoirana hyppää Suomessa 45cm korkuisia esteitä. Osaako se ees moisten maassa makaavien rimojen yli hypätä?
Juttelin kennelklubin mukavien työntekijöiden kanssa, ja näin se tosiaan on. Ilmoitin sitten Rekun sekä 'mini novice agility' että 'mini novice jumpers' kisaan. Ennen kisaa Rekku mitataan, joten jos nyt sitten sattuu vaikka olemaan koiruudella rinta rottingilla, niin eipä meidän maailma kaadu vaikka maxikoiriinkin jouduttaisiin. Noviisiluokkaan me joudutaan koska ei olla ennen Singaporessa kisattu, eivätkä he voi meidän Suomessa saavuttamaan huikeeta (:D!) kisamenestystä meille täällä hyvittää. Siispä "aloitamme alusta". Heh, koko agility touhunhan piti alunperin olla vain hupiharrastus, mitä mä tässä oikeen tätä kisaamisen alusta aloittamista valitan? On tainnut löytyä kilpailuviettiä minustakin vähän ;)
Kun kyselin olisiko mun mahdollista saada nähdä joku edellisten kisojen rata, sanoivat he etteivät saa ratoja paljastaa. Siis vanhojen kisojen? Ok.. (=omituista, ajattelin) mutta entäs kisapaikka muuten? Kisat on messukeskus-tyylisessä hallissa, ja yleisö koirineen pääsee kolmelle sivulle rataa katsomaan. Jaiks!! Yleisö KOIRINEEN. Ja ne haukkuu. Meteli on vissiin korvia huumaava.. kropanhallinta on siis entistäkin tärkeämpää jos Rekku ei kuule käskyjä. Miten se yleensäkään voi keskittyä siel metelissä?
Kerroin kennelklubin työntekijöille (joista yksi oli itsekin agilityharrastaja) että meillä Suomessa annetaan toisille työrauha, että juuri nuo häiriötekijät ois meille vaikeinta.. No mutta, maassa maan tavalla ja tilannettahan pitäisi vaan päästä harjoittelemaan. Vaan missä? Karanteenihan on omillaan ihan hyvää harjoitusta (Rekulla on uusia naapureita, yksi haukkuu lähes taukoamatta, toinen ulisee ja raapii huoneensa ovea..), mutta ei kuitenkaan ihan sama juttu. Ko. agilityä harrastava työntekijä (ei taaskaan jäänyt nimi päähän) sanoi että miksi et tule mukaan harjoituksiin? Kisoissa käyvät harjoittelevat sunnuntai-iltapäivisin 2 tuntia itsenäisesti niin, että aluksi harjoitellaan yksittäisiä esteitä / pikkupätkiä välillä muille vuoro antaen, ja lopuksi otetaan kokonainen rata kisamaisesti. Täällä Singaporessa kennelklubi järjestää vain alkeiskursseja, sen jälkeen täytyy joko siirtyä kaupallisille kouluttajille tai treenata ilman koulutusohjaajaa kisaavien ryhmässä. No jos pääsee mukaan treeniryhmään niin tottakai me Rekun kanssa halutaan mukaan :)
Sunnuntaina alkaa sitten jo treenit, meen ilman Rekkua katsomaan miten homma täällä hoituu. Se harmillinen miinuspuoli tällä kaikella on, että se maksaa. Paljon enemmän kuin Suomessa. Kisamaksut oli suht. samat, 15€ per startti, mutta nyt ekalla kerralla pitää maksaa 'kisaajan maksu' 25€. Treenauksesta puolestaan tarvii maksaa 70€ kolmelta kuukaudelta - mikä noin tarkemmin ajateltuna ei olekaan niin paljon kalliimpaa kuin Suomessa.. onhan ne vapaat treenit, mutta toisaalta aikaa 2h. Tähän kaikkeen tulee valitettavasti päälle kulkeminen treeneihin ja kisapaikalle - täällä kun ei koirat saa mennä julkisiin kulkuneuvoihin.. eli jos kimppakyytiä ei löydy niin se on taksilla joka kerta. No, katsotaan miten miten käy kun päästään treenit aloittamaan.
Nyt joogaileen :)

Mooncakes for breakfast

It is the Mid-Autumn festival, celebrated by Chinese in Singapore at the moment, that has brought mooncakes in every size and flavour into the shops. Must try them (try anything once, right?) I thought and bought three mini-mooncakes:

One is a "regular" lotus mooncake, the green one is a green tea flavour and the yellow - well, you should have guessed by now.. - is a durian flavoured one. Not because I like it, but because it seems to be a controversial fruit, and even though the smell of it almost makes me want to throw up, I'm trying hard to decide whether I like the flavour of it or not. I have not yet (still) tasted the actual fruit itself, but besides the mooncake, I can also add durian icecream into my list of durian flavoured foods I have tasted..

What are mooncakes then? Well, the crust is like marzipan, and the filing is a paste with almond flakes. It is very sweet and that much different that I could share these, even if they are mini..

ihana helle?

iSingaporessa ei oo viikkoon satanut. Helle - tai täällä kai ihan vaan tavallisen kuuma keli - pyörii +32 kieppeillä. Kaipa se helle hellii nyt, juuri ennen vuoden "kylmintä" ja sateisinta aikaa. Ja siksipä kaupoissa myydään "talvi"vaatteita, takkeja, farkkuja jne. Miten kukaan voi sellaisia täällä päällään pitää? Mun hellemekot on hiestä märkiä joka päivä.
Päätettiin nauttia tästä ihanan lämpimästä kelistä. Kelistä joka siis on suunnilleen joka toinen päivä mun mielestä tuskastuttavan kuuma, ja joka toinen päivä ihanan lämmin.. Niin mentiin sitten eilen alakertaan taloyhtiön altaan reunalle vähän loikoomaan. Ja nyt on niin komeet punotusraidat.. Miten se aurinko nyt taas välillä niin ärhäkkä olikin?
Tänään, kuumasta kelistä huolimatta, pyysin karanteenilaitoksella liikuntavartilla kaksi muovituolia ja mopin lainaan henkilökunnalta (omituinen suomalainen..) vein ne sinne aitaukseen. Rekku oli heti kuviossa mukana, ja 'hyppy', 'eteen', ja 'kierrä' onnistui kaikki kuin leikki (paitsi kun jätin liian pienen kulman koiralle hyppyyn, sitten mopinvarsi tuli alas) .. ja vinkulelu sai kyytiä. En kauaa malttanut Rekkua rasittaa, ja lopuksi käveltiin "jäähdyttelykävelyä" ympäri sitä pientä aitausta. Mitäs jäähdyttelyä se kävely helteessä on olevinaan :D?

D-Day

Long time ago my friends and I made a T-shirt to another friend with big letters 'D-Day' on it. We thought it meant 'The Day' (you know, suitable for birthday..). Of course one older fellow educated us that it came from the Second World War, representing the day of the Normandy landings, so in a way meaning 'Doom Day'. Quite naturally, I believe the T-shirt was not used much.
Today would be day to wear such a shirt. Why? Well, because today is the Earth Overshoot Day, and when you think about it, it is quite horrifying. Doom, really.. Earth Overshoot Day is the day that the people of the world have used up their resources for this year. That is the resources earth can sustainably produce. So what are we living on / consuming for the rest of the year (over 3 months, so more than 25% of the year?!?)? Credit. Resources that are borrowed from future generations.
I do not like it. I know it's easy to go shopping and just use Visa, as if none of your own money was being used - but the bill always arrives, and has to be paid. When does the bill arrive for using earth's resources on credit?
I think this is important, for the sake of everyone on this planet. I feel frustrated that in this hub of consumerism and capitalism where money talks and bs, or simply waste, walks over the borders to poorer countries, this kind of issue gets no space in the media. In Finland hs.fi did an article, but here the ST just goes on abut F1.
Finland's footprint is 27,5 and Singapore's is 18. How can that be? This tiny country has oil refineries, builds skyscrapers from concrete all day long and imports nearly everything sold in the stores - not to mention the energy used for air conditioning (I have not seen any solarpanels yet..) and the low recycling rate and wasteful ways with packaging - how can the footprint be smaller that Finland's?
I'm all questions, no answers today..
BTW, I tried to find a personal footprint calculator that I could use in my current situation (living in S'pore or just Asia in general). Not much luck, as I ran into 'What part of Australia do you live in?' question trying out the Global Footprint Network's calculator, and 'What type of energy do you use to heat up your house?' question trying out the WWF UK's footprint calculator..
Certainly no heating needed here, just cooling. But not on credit.. will turn it off now.

Yoga with the ladies

I'm on a roll. For a second time I joined 'the ladies'. This time for yoga in Finnish (Finnish instructor, Finnish participants..). And it was great! Both the yoga class and the company. I'm getting the hang of this housewife thing..
Next task: ironing. (yep, not nearly as fun as yoga.. :D!)

hännän heilautuksia x 100

Eilen kun menin kahden päivän tauon jälkeen Rekkua katsomaan (karanteenilaitos oli arkipyhän takia kiinni), odotti Rekku jo ovella ja kuunteli pysähtyisivätkö askeleet hänen huoneensa kohdalle. Kun menin sisään, alkoi koiran kippura häntä vispaamaan niin että se meinasi tippua pois paikoiltaan! Taisi tosiaan olla iloinen että tulin taas kylään :) Vaikka kyllä oltiin heti vaatimassa kurkkausta kassin sisään, siellä kun on tupannut aina jotain hänelle olemaan..

Rekku miettii tulisiko kanssani ilmastoidun huoneen puolelta terassille:


Tarkistin taas koko koiran ja totesin että karanteenin eläinlääkäri, joka raportoi mulle karanteeniin saapuessani että Rekku on pärjännyt hyvin (iho on hyvässä kunnossa eikä oo enää ukkonenkaan ripulia aiheuttanut, ruokahalu erittäin hyvä), oli ihan oikeassa, koira tosiaan voi ihan hyvin. Voidaan siis pienentää kortisoniannosta :)
Karanteenin meteli (osa koirista haukkuu äänensä käheäksi, yksi ulvoo vähän väliä, naapurin borderterrieri vinkuu ja Rekkua vastapäätä oleva vehnäterrieri ravaa ikkunasta toiseen kuin pakkomielteinen..) ja hajut (kaikkien koirien, ulosteiden ja kostean tropiikin hajut) saa mut aina vähän huolestumaan että miten Rekku jaksaa - minäkun en kyllä jaksaisi! - mutta hienosti se meidän kovahermoinen koiruus siis asiaan suhtautuu :) Rekku itse asiassa reagoi vain jos jostakin kuuluu vinkulelun ääni..

Rekku omalla terassillaan, josta näkymä yhdelle liikunta-alueelle:


Liikuntavartilla uskalsin jo käyttää koko vartin leikkimiseen ja tottistreenaukseen, niin että Rekku pysyi liikkeessä. Aika paljon se kyllä sitten läähättikin, ja lähti mielellään takaisin sisälle juomaan vettä ja nauttimaan ilmastoinnista. Vähän sen jälkeen kun me palattiin Rekun huoneeseen, se alkoi jo aavistella että kohta lähden ja häntä laski masentuneen näköisesti. Ja vielä on kolme viikkoa tätä kurjuutta edessä..

Rekku huoneessaan liikuntavartin jälkeen:

Long weekend

It's been a long weekend in Singapore. Today, Monday, has been a public holiday due to Hari Raya Aidilfitri that celebrates the end of Ramadan. We thought about going somewhere away from the city for a mini-holiday, but decided not to, as Saturday was the first day both of us got to visit Rekku at the quarantine, and because half of this region was moving across borders for the holiday season anyway. So instead, we did some touristy things in our 'hometown'.
Yesterday we visited Chinatown and Little India, both of which are in their festive gear at the moment. Chinatown, as well as the whole Singapore, celebrates the Mid-Autumn festival. There were a lot of decorations everywhere and what made me glad - there were also lanterns made from recycled material such as disposable plates and water bottles.
Chinatown has a little kiosk that sells durian pancakes! I must seem like I have an obsession about the fruit ;) ..even though I have yet to taste it :D I just simply find it interesting how an ugly looking fruit that smells so bad I can't stay in the same room with it is actually the delicacy to so many. I know, I must try it..
Little India was buzzing with people, especially with men in moustaches ;) We visited Mustafa's 24h department store "shortly" - meaning we were there for quite a while but did not go very far :D I would like to go back to both areas of the city in the evening to see the decorations and lights at night.
Today we visited Kusu Island. It is a small island outside of S'pore, and just like I was hoping it would be, it was nice and quiet, with only a handful of people visiting it. It was relaxing laying on the beach, listening to the waves of the ocean and to the weirdest noises from the birds, so close to the busy city. Unfortunately the weather wasn't perfect and we decided to go back later, when Rekku is out from the quarantine (small dogs are allowed on the ferry, and Rekku sure can be small when needed..). On the way back (on the ferry) the rain was so heavy the whole scenery turned grey and smog-like.
Kusu Island, the tortoise island, had a turtle sanctuary, which on the map and in my mind seemed like it would be something great, a chance to see turtles in a natural environment etc. ..but no. It was a disappointment. Small cement pond, dirty water, lots of turtles.. sad, really. I was reminded of St.Petersburg Zoo, which has kept me away from zoos ever since my visit in 1998. But then again, it is the way things are in Asia.
Luckily dogs are treated well in the quarantine station :) Tomorrow I get to go visit Rekku again. The quarantine is not open on Sundays nor public holidays. I worry about him, especially because there's been a bit of thunder again today, and the thunder last week scared him. Staff at the quarantine have no doubt kept their eye on him and tomorrow I will get a full report on how he has been. Hopefully Rekku will get used to the thunder storms quickly.

Coffee with the ladies

This morning I took the bull by the horns and forced myself to challenge my own preconception of 'the ladies', i.e. wifes and girlfriends who have followed their men's jobs abroad, and while men are at work long hours and maids take care of the house (and kids), the ladies get-together for coffee, lunches, shopping and gin&tonics.. and I went and attended a 'coffee-get-together' of the Finns in Singapore association. There were about 10 ladies present, from all age groups and some with small children. And suprise suprise.. they were all nice. Not stuck-up, not too fancy for anyone else, not I-know-it-all, not all made up and with shopping bags.. no, they were all nice, quite down to earth Finnish ladies. At least judging from the 2 hours I spent drinking coffee and talking. So, I joined the association and plan to attend the sports activities next..

Terkut Rekulta ;)

Tänään kun menin karanteeniin, sain vastaani iloisen, energisen, oman itsensä Rekun. Me mentiin heti vierailuajan alettua ulos liikuntavarttimme käyttämään ja Rekku oli ihan intona kaivamassa mun kassia, kyllähän se Neneltä läksiäislahjaksi saatu vinku-kongi sieltä koiruuden nenään kumin tuoksun kantoi.. Rekku jaksoi juoksennella ja leikkiä aika hyvin, vaikka varoin kyllä etten uuvuttaisi sitä liikaa. Loput 2h vierailuajasta me oltiin Rekun huoneessa ja sen terassilla, harjoiteltiin vanhoja temppuja namien kanssa ja hengailtiin. Otin kännykällä muutaman kuvankin, mutta koska en niitä nyt viel koneeseen saa ladattua (piuha kateis tietty), niin laitan tähän pari kuvaa lentokentän karanteenista heti maahan saapumisen jälkeen:

Rekun kuljetusboxi:



















Janoinen Rekku lentomatkan jälkeen:


Rekku ei ollut yhtään kirputtanut eikä rapsuttanut itseään. Karanteenin henkilökunta raportoi että se oli myös eilen syönyt jo lähes kaiken ja aamulla hoitanut vessa-asiat ;) Koiralla siis kaikki ok! Vierailuajan lopulla Rekku alkoi jo pilkkimään, joten taas pääsin lähtemään hyvillä mielin kun tiesin sen käyvän nukkumaan. Ja eikun huomenna uudestan..

too hot to eat

The weather is hot and humid, takes away the appetite. (Which is ok, losing weight is always welcome..) The food is hot too, but in a spicy way.. just went and got take-away from the Indian restaurant across the street again, still can't stop wondering that rice + 2 types of veggies + a plain prata bread cost only 3,50 $! And it's good.. although to me, the prata seems like a half-baked naan bread. I prefer naan.
It's hot and humid for our little furry friend Rekku too. He had not touched his food yesterday when I visited him at the quarantine. I suppose it's ok, since he did have some 'extra energy' stored (he was well fed during the last week in Finland :D!). The most important thing is that he drinks water. And that he did :)
I visited Rekku yesterday at the quarantine for the first time. On my way there, I managed to pick a wrong short-cut (not so short..) and walked by several garden shops. Must go again some other day to find out if I can get my own banana tree or something to the tiny "balcony" we have.. I also saw a poster with a huge picture of a mosquito and the text 'If you let them breed, you will bleed'. Scary!! Will definitely take the 'Off!' insect repellent spray with me today..
The staff at the quarantine are really nice. They managed to get Rekku a space in the exercise field, so besides spending time in Rekku's room and terrace (yes, with a view to the exercise fields..) we got to go out of the building. Poor Mr. Tidy Man Rekku had held it all day and was very happy to get outside for his toilet business. He also ran outside as we did a few simple obedience exercises. 15 min. outside was enough for him for now, although I was suprised how well he could take the hot and humid weather. All-in-all, Rekku seemed fairly ok with the situation, but he was clearly nervous and puzzled by the completely new world. Luckily he did not make a fuss when I left, so no tears streaming down my face.. I suppose we are both independent in our owner and dog relationship. Can't wait to see him again today though!

muuttomatka

Toissapäivänä pakkauduin veljeni autoon rinkkani, reppuni, kameralaukkuni ja koiramme (sekä koiran lentoboxin) kanssa useamman tunnin pakkauksen jälkeen. Rinkka oli sullottu aivan täyteen, ja kotoa (tai siis anoppilasta, nythän mä kotona olen :D) lähtiessä vaaka näytti 5kg ylipainoa. Lentokentällä check-in:n vaaka näytti 7 kg ylipainoa (ja koirallekin muutaman kilon :o!) joten armoa ei annettu.. Me oltiin yhdessä Rekun kanssa check-in:ssä, hoidettiin paperihommat, kasattiin sen boxi jne. Rekku se reippaana poikana hyppäsi suoraan matkalaukkuhihnalle! Saatiin kuitenkin vielä mennä yhdessä ulos kävelylle ja kahvillekin, ennekuin vasta tunti ennen lähtöä piti viedä Rekku takaisin check-in:iin, mistä sen sitten virkailia vei koneeseen. Koiruus tsemppasi hienosti, meni ekasta pyynnöstä boxiin ja kävi heti makoilemaankin.
Ajatukset oli koko matkan Amsterdamiin koirassa, varsinkin kun laskeutuminen oli töksähtävä; pyörät osui maahan niin kovasti että mun pehmeällä penkillä ollut takapuolenikin tunsi sen - miltä siis mahtoi tuntua koiran koivissa? Menin kentällä heti KLM:n tiskille kysymään josko saisin selville miten Rekku voi. Virkailija soitti pari puhelua ja sanoi että toisesta päästä totesivat nauraen koiran olevan elossa, mihin minä lähes kyyneleet silmissä totesin ettei tämä ole ollenkaan naurun asia! Varmistelin vielä että saan 150€ 'care in Amsterdam' maksulleni vastiketta, eli että Rekun boxi siivotaan tarvittaessa, se juotetaan ja lenkitetään kunnolla. Siinäkin meinasi tulla väärinkäsitys kun vaihtoaikaa oli vain 2 tuntia, mutta asia selvisi ja sain kuulla että Rekku oli jo päässyt boxista kävelemään. Huh, ja eikun toiseen päähän terminaalia portille..
Lento Singikseen sujui isolla koneella paljon pehmeämmin. Uskon että Rekkukin nukkui matkan aikana. Itse pääsin oikein vaakatasoon, kun kone oli puoliksi tyhjä. Niin minkäs takia sitä ylipainomaksua pitikään maksaa..? Perillä selvitin ensin itseni Antin luo (taaskaan ei muuten kukaan katsellut laukkujen sisältöä, tähän kieltojen maahanhan voi tuoda vaikka mitä..), ja sitten lähdin selvittämään Rekun asioita. Lost&Found -tiskiltä tuli aloittaa, ja paperien kopioinin jälkeen jatkoin Changi Animal and Plan Quarantine offiisiin lentokentän rahtialueelle. Antti joutui odottamaan laukkujen luona kun alueelle pääsi vain jättämällä passinsa kaniin. CAPQ:n toimistossa mukava virkailija otti lisää kopioita, antoi leiman tuontilupaan ja päästi mut katsomaan Rekkua. Koirarukka oli kovin epäilevän oloinen ja selkeästi matkasta väsynyt ja kankea. Sain vain vaimeat tervehdykset, mutta pyynnöstä pusun - oli se siis ihan ok! Rekku ei ollut reagoinut stressiin itseään kirputtamalla tai rapsuttamalla. Helpotus.
Virkailija toi Rekulle vettä ja ruokaa, ja vesi maistuikin mutta ruoka ei. Rekun ilmeistä ja asennoista näki että vessahätä oli kova, ja kun kurkkasin boxiin, oli siellä sama kuiva hesari ja pyyhe mitkä sunnuntaina mukaani Suomesta otin. Siisti poika ;) Pääsin viemään Rekun CAPQ:n takapihalle verryttelemään, asioilleen ja kokeilemaan kuumaa ja kosteaa ilmaa. Rekku oli edelleen epäilevän, mutta myös uteliaan oloinen. Ja niinhän sitä pitääkin, onhan tää aika muutos sille.. Tapasin myös eläintenkuljettajan joka sanoi että Rekku jää yöksi CAPQ:oon ja hän vie sen aamulla karanteeniin Sembawangiin. Sinne minä nyt sitten tänään menen Rekkua katsomaan :)
Vähän nyt jännittää miten tänään menee. Eilen en saanut anovaa tapitusta suklaasilmillä kun herra itsenäisellä oli mielenkiintoisempaa tutkia ympäristöään, joten ihan hyvillä mielin pystyin sen jättämään kun palasin vielä tullilta hakemaan yhden leiman ja tulimme Antin kanssa kotiin.
Ja täällä sitä nyt siis ollaan, uudessa kodissa ja kotikaupungissa. Auttoi paljon se kesäkuinen käynti täällä, nyt tuntee jo paikkoja eikä ilmasto ole mikään yllätys - vaikka hiki väistämättä varmasti seuraavien viikkojen aikana kyllä tulee. Nyt vaan innolla purkamaan loput tavarat, hommaamaan puheaikaa paikalliseen kännyyn ja treffaamaan uusia naapureita, Heliä, vauvaa ja Urho-koiraa :)

Saunaan

.. viimeistä kertaa? Heh, kohtahan mulla on sauna aivan oven ulkopuolella, joka päivä!

Oh, I was supposed to do this in English this time.. All papers are ready, enough stamps in Rekku's passport, rye bread bought etc.. All I now have to do is pack. And go.

It's a mix of the saddness of saying goodbye - I will really miss a lot of people - but also the happyness of all what's to come.. :)

Viimeistä viedään..

Tähän asti oon sanonut kaikille että ei jännitä. Eikä ookkaan jännittänyt. Mitäs sitä, kävin pre-visitillä ja totesin että kiva paikka, kyllä siellä hyvin elää voi, ja eihän sitä ekaa kertaa ulkomaille olla muuttamassa.. Mutta nyt kun viimeinen viikko Suomessa alkoi, se ihan oikeesti viimeinen viikko.. ja muutama tärkee asia viel auki, niin nyt vähän alkoi perhoset mahan pohjassa heräileen. Hyvä vaan, pitävät kropassa stressitilan päällä ei pääse sikis iskeen ;) :D

Muuttojärjestelyt on siis aika hyväs vaihees. Viel on muutama osoitteenmuutos, markkinointikielto ja muu järjestely tekemättä. Pakkauksen voisin jo aloittaa (ja mielessäni olenkin jo aloittanut, suunnitellut mikä lähtee ja mikä jää, mikä menee kaappiin ja mitkä laitan kiertoon..), itselle on kampaaja ja koiralle eläinlääkäri matkakuntotarkastusta varten varattu. Nyt voisi siis täysin keskittyä näkemään ihmisiä veilä viimeistä kertaa ja tekemään asioita vielä viimeistä kertaa – PAITSI että meidän vuokralaiset muuttaa Ouluun, mä olen unohtanut varata hammaslääkärin itselleni ja koiran tuontiluvasta ei ole vielä tullut päätöstä. Niin että kyllä kai sitä muutama perhonen voi kokeneenkin maailmanmatkaajan vatsassa lepatella?

Onneks vuokralaiseksi tulijoita on melkeen jonoksi. Jos vaan saisi päätettyä myisikö vai vuokraisiko.. Koiran tuontiluvan puuttumisesta en aio (=järki ottaa vallan) vielä huolestua kun on monta päivää aikaa ja maksukin meni läpi. Mutta mitä tehdä hammaslääkärin kanssa? Pakko mennä yksityiselle anyways, mutta mihin väliin tähän kiireiseen aikatauluun (4 päivää töitä, agilityilta, iltakokous, läksiäiset, se kampaaja ja eläinlääkäri..) sen sovittaisi? En malttaisi niistä jäähyväisten sanomisistakaan luopua. On jotenkin niin hassua ja kuitenkin ihanaa että kun ”ei nähdä pitkään aikaan” tilanne tulee eteen niin yht’äkkiä löytyy aikaa tehdä kaikkea kivaa mitä ei ennen olla tehtykään, kuten viettää lauantai-ilta veljen ja tämän tyttöystävän kanssa hyvää ruokaa syöden ja lautapeliä pelaten – miksei me ennen olla tällasta tehty? Oli oikeesti kivaa :)

Hyvästien kohdalla eniten kirpasee ne, joiden Singaporeen kylään tulo on epävarmaa. Ne ystävät, joilla on pieniä lapsia, tai kummityttö joka ei viihdy Suomessakaan helteellä. Seuraava näkeminen on ehkä ens vuoden toukokuussa, ja siihenhän on vielä aikaa.. Ihmisten lisäksi tulee hyvästeltyä myös tekemisiä, paikkoja ja asioita. Tulee mietittyä että mitä kaikkea sitä sitten sieltä kaukaa käsin ikävöikään. Marjoja. Metsää. Kirpeän raikasta viileää ilmaa. Pyörällä ajamista. Valoisia iltoja (no ne nyt loppuu muutenkin pian). Suomalaista radiota (nettiradio korvaa asian). Ruislepää (paljonko se olikaan se ylipaino maksu?). Tuttuja asioita, joista mä jo etukäteen tiedän mietä ne on, ja tuttuja ihmisiä, jotka jo tietää millanen mä oon.

Mutta aah se seikkailu edessä... Olen jo puoliksi lennossa kuten rakas pomoni tänään totesi ;)!