Kiinalainen uusi vuosi, pvä 12

Hyvää Tiikerin vuotta! Vaurautta ja onnea kaikille, terveyttä unohtamatta ;)

Kiinalaisen kuukalenterin mukainen uusi vuosi on ollut Singiksessä rauhallisempi kuin odotin. Olin kuullut tarinoita naapureista jotka laulavat karaokea kaksi viikkoa putkeen ja joulumainen valmistautuminen vuoden vaihtumiseen antoi kyllä myös ymmärtää muuta, mutta rauhallista on Balilta palaamisen - eli todellisen kiinalaisen uuden vuoden - jälkeen ollut. Osaltaan tähän tietysti vaikuttaa se, että kaikki ovat taas töissä eikä aikaa juhlimiseen ole..


Viime lauantaina vierailin paikallisen ystävän Traceyn kotona maistelemassa kiinalaisen uuden vuoden herkkuja ja viettämässä perinteiden mukaista iltaa. Herkkuihin kuuluvat mm. kuvassa (yllä) näkyvät ananaskeksit, sokeroitu mustekalapala (se vaaleanpunainen), tuliset rapurullat, kerroskakku (jossa ainakin kymmenen ohutta kerrosta, joista jokainen lisätään kakkuun yksi kerrallaan paiston aikana) ja meloninsiemenet, jotka laitoin suuhuni ja aloin rouskuttaa kurpitsansiemenien lailla - heh, mutta nehän olivatkin kuin auringonkukansiemenet, kuoret pois ensin!


Perinteisiin kuuluu viedä emännälle kaksi mandariinia hyvän uuden vuoden toivotuksena. Hän puolestaan antaa kaksi mandariinia takaisin (ei samoja kappaleita) ja toivottaa hyvää onnea. Lapsille ja naimattomille aikuisille annetaan pieniä punaisia kuoria, joihin on laitettu rahaa - aina tasaluku, ja mieluiten 8, sillä se on onnennumero. Uuden vuoden salaatti, jonka ympärille yllä olevassa kuvassa olemme kerääntyneet, sekoitetaan yhteistuumin niin, että jokaisella on omat puikot ja salaattia sekoittaessa lausutaan onnentoivotuksia uudelle vuodelle (paras taisi tulla Traceyn suusta: "..for the dogs to behave nice and not get into fights when they meet other dogs lah..").



Hyvän sekoituksen jälkeen salaattia syödään kunnes se loppuu. Sitten voidaankin siirtyä nauttimaan muista tilaisuuteen tuunatuista ruoista: it's the prosperity pizza! (vauraus-pizzaksi nimetty uuden vuoden kausituote)


Kiinalaiseen uuteen vuoteen kuuluvat myös meille suomalaisille pääsiäisestä tutut pajunkissat. Traceyllä oksia oli koottu yhteen joulukuusimaisesti, ja oksilla roikkui pieniä punaisia kuoria koristeina. Mitään virvontameinikiä niihin ei kuitenkaan liity ;) Lähtiessämme Tracey antoi meille pienet punaiset kassit, joissa oli mandriineja ja onnenkeksit. Onnenkeksien (fortune cookies) sisältä löytyi ennustuksien (tai pienien totuuksien) lisäksi numerosarja, jonka kanssa pitäisikin nyt mennä lottoamaan - numerosarjahan kun tietysti tuottaa onnea joten rahaa pitäisi olla tiedossa..

Onnea toivottavat tanssivat lohikäärmeet kiertävät vielä tämän viikon kaupungilla, vieraillen yrityksissä jotka ovat lohikäärmeen tilanneet. Kun Rekun kanssa kuulimme rummutusta kadulta, menimme heti katsomaan - ja siellähän se lohikäärme viimeisteli tanssiaan 7eleven-kioskin edessä:


Lohikäärme päättää tanssinsa mandariinien kuorintaan - jälleen yksi onnen ja hyvän uuden vuoden toivotustapa. Tämä lohikäärme antoi lisäksi liikkeenpitäjälle seinälle laitettavan muiston.


Tanssijoiden kuoriuduttuaan lohikäärmeestä, korviaan rummutuksen tahtiin vieressäni heilutellut Rekku pääsi tutustumaan tuohon meteliä pitäneeseen olioon:

Bali

Last weekend, thanks to the few extra days off work due to CNY public holidays and our neighbours luring us to join them, we visited Bali and Rekku got to go on a 'summer camp' with his buddy Urho to the Mutts&Mittens kennel. I would have 'reported' on our trip sooner, but I got a high temperature the next day from our arrival and for a minute I thought it could be 'the big D' (dengue) but luckily the fever went away in a day and I'm back to thinking it is just related to my upset stomach - which, naturally, is part of travelling out of safe Singapore ;).

Bali is thought of as a paradise by many. I would just say its nice and ok. Not as special as I expected.. There are a million things to do and see, and yet the pace is relaxed and very holiday-like. Therefore it is a good place for a holiday! But it is soooo hot. Even hotter than Singapore, and more humid too. Perhaps this is partly because there is less air conditioned spaces.. I don't think we once ate at a restaurant that would have air conditioning. Huh!!

(click a pic to view a larger image)

We stayed in a villa in Sanur. When travelling with a larger group the villa is great. Privacy, quietness, common areas to hang out in.. but also a bit on the pricey side. It was in a way cool though, as the villa came with a maid who even did the laundry and a poolman who came twice a day to check upon the pool. Sure felt like a queen.. ! Sanur is a small town on the east side of the southern tip of the Bali island. It is quiet. Really. We learned that it's favoured by European pensioners, so very few young party people, and no loud Australian surfers around. I liked the quietness, because it meant less traffic and less sales people on your skin (very close, not giving up..), and it was such a contrast to Singapore. Nice and quiet = holiday.


From Sanur it is easy to go on day trips to other parts of Bali. We went to see Ubud and the area around, and did another trip to Jimbaran, Uluwatu and Kuta. Ubud was nice, small village-type of city with a lot of tourists and souvenir shops, but also a lot of relaxed atmosphere, small streets, smiling faces and lush, tropical vegetation all around. There was also a monkey sanctuary, a forest where monkeys roamed free – one climbed on my camera bag, trying to see if I maybe had bananas hidden under my shirt :D! It was a day trip I would recommend, as on the way we also got to see a lot of the traditional wood and stone carving, rice fields and small non-touristic villages.


On our other trip we ate at the beach in Jimbaran, where we chose two fishes to be grilled and truly enjoyed the very good food. Uluwatu is a temple at a cliff, so the visit reminded us of Cliffs of Moher in Ireland. There were tens of monkeys with strong self-esteem and quick hands pick pocketing the tourists, so I could not see half of the scenery because I had to take my glasses of :D. We went to Kuta out of pure curiosity, and it was as busy, noisy, city-like as we expected. We had dinner and looked around in a few shops and then escaped the buzz that reminded us of Singapore to the quietness of Sanur.


A few things stuck on my mind about Bali. Firstly, the scooters. The were everywhere, and driven by everyone. I saw a young girl sitting on a scooter, not holding on to the driver and texting away on her mobile. And with ease she sat like glued to the seat while the driver turned and twisted. I saw a family of five on one scooter, with the oldest of the small children in front of the driver father, and the two smaller children between the father and mother, who just barely fit on the scooter. I also saw a dog on a scooter, a passenger-boy carrying a large roll of carpet (and trying hard to keep it in balance) and many more that would probably get a 'not allowed, fine 5000$' sign in Singapore.


Secondly, the religion. Most Balinese are Hindus, who believe in several gods (god of the ocean, god of the mountains etc.). There are statues everywhere, either to pay respect to the good spirits or to try to keep away the bad (especially statues on both sides of entrances). Same applies to offerings, which can be seen everywhere. Offerings are put out on the street by a shop or restaurant to bring good luck with customers, and besides the ready-made small 'plate', suitable ingredients are added - e.g. offerings put out by fishermen at the shore on the beach had fish head on them, and the restaurant in Jimbaran had a prawn and a cigarette. Sometimes ingredients are added to keep the bad spirits happy (and thus way). There are also small altars everywhere. Offerings are placed on the altars, and prayers are said in front of them. While sitting down for a manicure and pedicure (first time in my life, can you believe it!?!) after a local, full-body lulur-treatment (which included a massage, scrub, yoghurt-moisturiser and a rose bath ..aah.), we were looking at the altar the place had high up on the wall, right by the ceiling. There was a small rat (or a large mouse) there, feasting on whatever offerings had been made that day.


Overall, Bali was a nice place to visit, safe (at least I never felt unsafe and people tried to cheat us only on two occasions, both which we detected simply by counting how much money we got back) and relatively clean (apart from the beaches that were surprisingly dirty with rubbish) with friendly people. True to my Finnish nature, I did not care for the sales men and women, whom were too persistent at times, saying 'if you come visit my shop I will not have to follow you longer' or 'you visited all the other shops, you must visit mine too' etc. Although the local food was good too (but not so much choice for a vegetarian), Sanur has the best Italian I have eaten at for a long long time. It's called Massimo, and it's on the main street. It had delicious pastas and pizzas (a list so long it was nearly impossible to make a choice) and tens of flavours of gelatto, including liquorice! And you should know how much that means to a Finn..

Ps. There are about 2 million people and 0,5 million street dogs in Bali. (Singapore's figures are 5 million and tens of thousands.) We saw dogs everywhere, but most had a collar and seemed to have a place to live. In Sanur there were some that were malnourished and skinny, and some that were expecting puppies or looked like they had had several litters in their life and could really use a break. The worst sight was an all wire fence cage by a busy road with three puppies in it. Puppies are babies! And they could not stand properly, as their paws went through the holes of the wire fence floor. They had no cover from the street, so no chance to sleep, and puppies really need their sleep. Such a sad sight, and heartbreaking that there's nothing I could do at that time for them. But I can always donate, in this case to the Bali Street Dog Foundation.

Koiranomistajan elämää Singaporessa, osa 1

Mun on jo tosi pitkään pitänyt palata näihin 'muita mahdollisesti Singaporeen muuttoa miettiviä auttaviin' aiheisiin, ja kirjottaa siitä, millaista on asua koiran kanssa Singaporessa. Viimesen viikon aikana on tullut touhuttua 'koirajuttuja' tosi paljon, joten ehkä nyt on hyvä aika toteuttaa kirjoitussuunnitelmia :)

Ensinnäkin, meidän elämä Singiksessä on kaupunkielämää; asutaan kerrostalossa, suht' lähellä keskustaa parin isomman tien risteyksessä eikä omisteta autoa. Palvelut on lähellä, mukaanlukien lemmikkitarvikekauppa, mutta koirapuistot (tai puistot yleensä) kauempana. Rekun pieniä vessalenkkejä (oman ja naapuritalon ympäri) varten on aina puettava kunnolla päälle - enkä tarkoita vaatteiden määrää vaan laatua.. Yöpaidassa ei voi lähteä ulos edes yöllä, sillä toisella puolella katua olevissa ravintoloissa on elämää aamu viideltäkin. Pidemmät lenkit me suunnataan aina johonkin rauhallisimmille nurkille, niinkuin läheiselle omakotitaloalueelle tai joen varteen, missä on vähemmän liikennettä ja enemmän vihreetä-vehreetä. Singis on kyllä puutarhakaupunki, puita ja nurmea on joka talon nurkalla, ja siinä mielessä koiran kanssa voi täällä asua missä vaan.

Aamun 'viileys' (en ois uskonu sen päivän tulleen että mä kutsun +25ttä viileäksi!) me hyödynnetään lenkkeilemällä naapurin Helin ja Urho-koiran kanssa 2-4km lenkkejä kävellen ja toisinaan hölkäten. Välillä koirat myös pääsee ottamaan pyrähdyksiä vapaana kun sattuu sopivan kokoinen ja suojainen ruohopläntti reitin varrelle (vaikka kiellettyähän se siis on, koiran irti pitäminen..). Aamulenkeille me ei oteta vettä mukaan, mutta jos lähdetään parin tunnin puistokeikalle niin heti on oltava vähintään litra mukana itselle ja Rekulle - tai mahdollisuus ostaa vettä paikan päältä. Rekku porskuttaa menemään terrierimäiseen tyyliinsä niin pitkään kun se vaan jaksaa, eikä sitä saa käskystä juomaan, joten sitten kun se ei jaksa niin häntä lähtee laskuun ja ravaus muuttuu kävelyksi - ja on paras pitää taukoa varjossa tai alkaa kattelemaan taksia.

Taksifirman numero onkin mulla top 5 -soitetuimmissa numeroissa, sillä Singaporessa ei saa viedä koiria julkisiin kulkuneuvoihin. Tää on ehdottomasti yksi Singaporen huonoista puolista.. ainakin näin koiraihmisen silmin ;) (Moni paikallinen on varmasti erimieltä!). Onneksi taksit on täällä edullisia, eikä meidän reissaaminen ja harrastaminen tähän 'pakko mennä taksilla' touhuun kaadu. Rekku on sen verran pieni ja yleisen näköinen koira (kääpiösnautserit on täällä tosi yleisiä), että sen kanssa on aika helppoa saada taksi. Mä aina sanonkin että 'small, clean dog on leash' (on leash eli remmissä = ei siis kantokassissa!) kun soitan taksia, ja vetoan empiviin taksikuskeihin kadulta taksia napatessa että Rekusta ei lähde karvaa, se istuu lattialla, ei tule likaa penkeille.. Mutta naapurin Urhon (valkoinen paimenkoira) onkin sitten vallan eri juttu: Yksi jos toinenkin taksikuski on vaan sanonut ettei se 'jättiläinen' mahdu taksiin lainkaan, mihin me vaan sanotaan että mahtuu, mahtuu, on ennekin mahtunut, menee pieneen tilaan, hih :D!.

Botanic Gardens, eli kasvitieteellinen puutarha, on puistoista meitä lähimpänä. Sinne jaksaa Rekkukin pari kilsaa kävellä, ja vielä päälle kolmisen kilsaa puiston toiseen päähän (mistä sitten kyllä jo voi alkaa taksia katteleen..). Tähän tosin vaikuttaa se että Rekku pääsee puistossa kahlaamaan tai uimaan itsensä märäksi ja pysyy viileänä. BGssä ei saa pitää koiria irti, mutta siellä riittää muuten virikkeitä; hajuja, toisia koiria ja ihmisiä, vettä (joka vie voiton kaikesta muusta Rekun mielestä), ja flexissä riittää siimaa pallon kanssa leikkimiseenkin. Yhteislenkeillä on myös kiva käydä, viime su oltiin BG:ssä suomalais-singaporelaisilla koiratreffeillä (alla Chikan ottama kuva) ja tänään Mount Faber Parkissa paikallisen agilitytreenikamun shelttiporukan mukana. Rekku on näiden reissujen jälkeen aina aivan poikki.. jos taksilla tullaan kotiin, on mun jaloissa tosi nopeesti nukkuva koira :)!


Tavallisten puistojen lisäksi täällä on tietysti koirapuistoja (dog run), jotka on aidattuja, isoja tai pieniä puistoalueita. Koirapuistoja on kait jotain 5kpl.. me ollaan käyty niistä vain suurimmassa, West Coast Park:n koirapuistossa. Toisaalta sitähän voisi lähteä niissä muissakin välillä käymään, mutta tuo WCP:n puisto nyt on isona alueena toiminut hyvin, siellä kun lääniä riittää niin että koirat jopa pysyy omissa porukoissaan puiston sisällä. Meillä on ollut tapana kerran viikossa käydä siellä Helin ja Hannan kanssa, ja usein kutsutaan myös muita tuntemiamme ei-töissä käyviä koiranomistajia mukaan.

Kerran kuussa me koitetaan koirapuiston sijaan suunnata biitsille koirien kanssa (ja Rekun tulee kyllä päästyä sinne useamminkin, se kun on helpppo ottaa mukaan). Hyvinkään hienosta koirakylpylästä huolimatta tää ympärivuotinen biitsillä käynti koiran kanssa joka rakastaa uimista on kyllä aivan luksusta :)! Rekun sosiaaliset taidot on todella paljon parantuneet täällä ollessa, vaikka kukapa sitä nyt niin helteellä jaksaisi rähjätäkään ;)

Nyt kun meillä on agilitystä taukoa olosuhteiden pakosta (kennelklubi ei oo saanu treenipaikkaa järjestymään), me treenataan 'cityagilityä' (=hyödynnetään kaikki lenkeillä vastaantuleva agilityesteitä / niiden suoritustapaa muistuttava) ja pidetään yllä peruskuntoa. Mehän voitaisiin myös mennä kaupalliselle kouluttajalle kursseileen, mutta nyt kun oon vähän kuulostellut kokemuksia niin alan kallistumaan sille kannalle ettei ehkä ole kurssimaksulle tulossa odottamaani vastinetta.. (kurssimaksut esim. 150 euroa / 12 vkoa + taksimatkat päälle). Toinen vaihtoehto ois hyödyntää erilaisten 'päivähoitopaikkojen' ja muiden vastaavien tiloja(esim. Club4Paws), mutta niissä olisi sitten muitakin mukana sähläämässä, eikä treenauksesta välttis tulis mitään.. Joten kaipa me nyt vaan taukoillaan. (Hmph :(!)

Galleriassani in kuvia Rekun ja kavereiden menosta puistossa (ja muuallakin).