Ensinnäkin, meidän elämä Singiksessä on kaupunkielämää; asutaan kerrostalossa, suht' lähellä keskustaa parin isomman tien risteyksessä eikä omisteta autoa. Palvelut on lähellä, mukaanlukien lemmikkitarvikekauppa, mutta koirapuistot (tai puistot yleensä) kauempana. Rekun pieniä vessalenkkejä (oman ja naapuritalon ympäri) varten on aina puettava kunnolla päälle - enkä tarkoita vaatteiden määrää vaan laatua.. Yöpaidassa ei voi lähteä ulos edes yöllä, sillä toisella puolella katua olevissa ravintoloissa on elämää aamu viideltäkin. Pidemmät lenkit me suunnataan aina johonkin rauhallisimmille nurkille, niinkuin läheiselle omakotitaloalueelle tai joen varteen, missä on vähemmän liikennettä ja enemmän vihreetä-vehreetä. Singis on kyllä puutarhakaupunki, puita ja nurmea on joka talon nurkalla, ja siinä mielessä koiran kanssa voi täällä asua missä vaan.
Aamun 'viileys' (en ois uskonu sen päivän tulleen että mä kutsun +25ttä viileäksi!) me hyödynnetään lenkkeilemällä naapurin Helin ja Urho-koiran kanssa 2-4km lenkkejä kävellen ja toisinaan hölkäten. Välillä koirat myös pääsee ottamaan pyrähdyksiä vapaana kun sattuu sopivan kokoinen ja suojainen ruohopläntti reitin varrelle (vaikka kiellettyähän se siis on, koiran irti pitäminen..). Aamulenkeille me ei oteta vettä mukaan, mutta jos lähdetään parin tunnin puistokeikalle niin heti on oltava vähintään litra mukana itselle ja Rekulle - tai mahdollisuus ostaa vettä paikan päältä. Rekku porskuttaa menemään terrierimäiseen tyyliinsä niin pitkään kun se vaan jaksaa, eikä sitä saa käskystä juomaan, joten sitten kun se ei jaksa niin häntä lähtee laskuun ja ravaus muuttuu kävelyksi - ja on paras pitää taukoa varjossa tai alkaa kattelemaan taksia.
Taksifirman numero onkin mulla top 5 -soitetuimmissa numeroissa, sillä Singaporessa ei saa viedä koiria julkisiin kulkuneuvoihin. Tää on ehdottomasti yksi Singaporen huonoista puolista.. ainakin näin koiraihmisen silmin ;) (Moni paikallinen on varmasti erimieltä!). Onneksi taksit on täällä edullisia, eikä meidän reissaaminen ja harrastaminen tähän 'pakko mennä taksilla' touhuun kaadu. Rekku on sen verran pieni ja yleisen näköinen koira (kääpiösnautserit on täällä tosi yleisiä), että sen kanssa on aika helppoa saada taksi. Mä aina sanonkin että 'small, clean dog on leash' (on leash eli remmissä = ei siis kantokassissa!) kun soitan taksia, ja vetoan empiviin taksikuskeihin kadulta taksia napatessa että Rekusta ei lähde karvaa, se istuu lattialla, ei tule likaa penkeille.. Mutta naapurin Urhon (valkoinen paimenkoira) onkin sitten vallan eri juttu: Yksi jos toinenkin taksikuski on vaan sanonut ettei se 'jättiläinen' mahdu taksiin lainkaan, mihin me vaan sanotaan että mahtuu, mahtuu, on ennekin mahtunut, menee pieneen tilaan, hih :D!.
Botanic Gardens, eli kasvitieteellinen puutarha, on puistoista meitä lähimpänä. Sinne jaksaa Rekkukin pari kilsaa kävellä, ja vielä päälle kolmisen kilsaa puiston toiseen päähän (mistä sitten kyllä jo voi alkaa taksia katteleen..). Tähän tosin vaikuttaa se että Rekku pääsee puistossa kahlaamaan tai uimaan itsensä märäksi ja pysyy viileänä. BGssä ei saa pitää koiria irti, mutta siellä riittää muuten virikkeitä; hajuja, toisia koiria ja ihmisiä, vettä (joka vie voiton kaikesta muusta Rekun mielestä), ja flexissä riittää siimaa pallon kanssa leikkimiseenkin. Yhteislenkeillä on myös kiva käydä, viime su oltiin BG:ssä suomalais-singaporelaisilla koiratreffeillä (alla Chikan ottama kuva) ja tänään Mount Faber Parkissa paikallisen agilitytreenikamun shelttiporukan mukana. Rekku on näiden reissujen jälkeen aina aivan poikki.. jos taksilla tullaan kotiin, on mun jaloissa tosi nopeesti nukkuva koira :)!
Tavallisten puistojen lisäksi täällä on tietysti koirapuistoja (dog run), jotka on aidattuja, isoja tai pieniä puistoalueita. Koirapuistoja on kait jotain 5kpl.. me ollaan käyty niistä vain suurimmassa, West Coast Park:n koirapuistossa. Toisaalta sitähän voisi lähteä niissä muissakin välillä käymään, mutta tuo WCP:n puisto nyt on isona alueena toiminut hyvin, siellä kun lääniä riittää niin että koirat jopa pysyy omissa porukoissaan puiston sisällä. Meillä on ollut tapana kerran viikossa käydä siellä Helin ja Hannan kanssa, ja usein kutsutaan myös muita tuntemiamme ei-töissä käyviä koiranomistajia mukaan.
Kerran kuussa me koitetaan koirapuiston sijaan suunnata biitsille koirien kanssa (ja Rekun tulee kyllä päästyä sinne useamminkin, se kun on helpppo ottaa mukaan). Hyvinkään hienosta koirakylpylästä huolimatta tää ympärivuotinen biitsillä käynti koiran kanssa joka rakastaa uimista on kyllä aivan luksusta :)! Rekun sosiaaliset taidot on todella paljon parantuneet täällä ollessa, vaikka kukapa sitä nyt niin helteellä jaksaisi rähjätäkään ;)
Nyt kun meillä on agilitystä taukoa olosuhteiden pakosta (kennelklubi ei oo saanu treenipaikkaa järjestymään), me treenataan 'cityagilityä' (=hyödynnetään kaikki lenkeillä vastaantuleva agilityesteitä / niiden suoritustapaa muistuttava) ja pidetään yllä peruskuntoa. Mehän voitaisiin myös mennä kaupalliselle kouluttajalle kursseileen, mutta nyt kun oon vähän kuulostellut kokemuksia niin alan kallistumaan sille kannalle ettei ehkä ole kurssimaksulle tulossa odottamaani vastinetta.. (kurssimaksut esim. 150 euroa / 12 vkoa + taksimatkat päälle). Toinen vaihtoehto ois hyödyntää erilaisten 'päivähoitopaikkojen' ja muiden vastaavien tiloja(esim. Club4Paws), mutta niissä olisi sitten muitakin mukana sähläämässä, eikä treenauksesta välttis tulis mitään.. Joten kaipa me nyt vaan taukoillaan. (Hmph :(!)
Galleriassani in kuvia Rekun ja kavereiden menosta puistossa (ja muuallakin).
No comments:
Post a Comment