tieto lisää tuskaa

Soittavat vielä radiossakin 'Imagine' biisiä. Vetää vakavaksi. On niin paljon asioita joiden suhteen haluaisi oikeasti tehdä jotain mutta ei vaan kerkeä. Jos voittaisin lotossa, ostaisin ainaisjäsenyyden kaikkiin hyvää tekeviin järjestöihin kuten WWF:n, Greenpeaceen, Amnestyyn, SPCA:an ja Animaliaan. Ja jos voittaisin oikeen ison summan, niin tekisin vapaaehtois- ja hyväntekeväisyyshommia loppuelämäni.

Kaupassa taas pohdin pääni puhki. Valitsin maidottoman levitteen pienemmän hiilijalanjäljen toivossa, reilut hedelmät niiden tuottajia tukeakseni ja ostin ainakin kolmelta eri torimyyjältä jakaakseni tukeni mahdollisimman laajasti lähiruoalle.. luomupuurohiutaleita ja luonnonystävän vessapaperia tietysti unohtamatta. Kauppaan poljin polkupyörällä, omat kauppakassit mukana, samalla tiputtaen vanhat patterit kierrätykseen. Mutta ei se taida riittää? Tuhoon tuomittuja ollaan..

Kun täällä tutussakin ympäristössä nämä kuluttajan valinnat välillä tuskastuttaa, niin entäs sitten siellä uudessa kotikaupungissa? Singaporesta saa kyllä luomutuotteita, monenlaisia ja monenhintaisia, ja jonkun verran myös reilun kaupan tuotteita. Osa on merkittyjä, osa ei, joten mikä niistä sitten on luomua? Suurin osa tuotteista, luomua tai ei, matkustaa jokatapauksesaa maailman ympäri päätyäkseen kaupan hyllylle Singaporessa, joten hiilijalanjälki on hiukea. Siinä taitaa tuotantotavan edut kalveta.. Täällä Suomessahan kaupassa käynnin suurin vaikutus on se millä sinne kauppaan menee, mutta veikkaisimpa että Singaporessa, jossa suurin osa kulkee kävellen ja julkisilla anyway, on tuotevalinnoilla suurempi merkitys. Lähiruokaa ei oman valtion sisältä paljoakaan löydy, mutta ehkäpä naapurivaltiot Malesia, Indonesia ja Thaimaa kelpuutetaan lähiruoan piiriin? Kyllä kasvissyöjä sitten lähiruoalla hengissä pysyy..

(.. to be continued, sillä nämä asiat vaivaavat päivittäin.)