pieniä koiranomistajan iloja

Voi tuota märkää karvakasaa. Ekaks ajattelin että kiva, taas mä joudun peseen sen (eilen viimeks, sitä ennen la..), mutta kun katsoi sitä menoa kun Rekku paineli Kaapo-kaverinsa kanssa perään puroon mutakylpyjä ottamaan niin eihän sitä voi pienistä pesuista ressiä ottaa. Ja tuossa se nyt lopun uupuneena päivän, jonka se on kokonaan viettänyt kanssani ja joka paikkaan saanut minua seurata (pikkasen on koiralla kaunaa 3 vkon hoitojaksosta, nyt se pitää huolen etten mä jätä sitä mihinkään), jälkeen tuhisee. Jotenkin tuntuu että se osaa tulkita emäntänsä haikeeta fiilistä ja on tänään ollut todellinen kaveri, keksinyt hauskoja tempauksia mun piristämiseksi ja antanut rutistaakin kunnolla :D