Voitto kotiin

Elinen oli rankka päivä. Lähdettiin kotoa sillä oletuksella että palataan muutaman tunnin kuluttua, sillä täällä agility on vasta ihan lapsen kengissä Suomeen verrattuna eikä osallistujia ole paljoa. Ja ennenkuin kukaan tuomitsee, niin voin kyllä ihan ilman ilkeyttä äänessäni sanoa että touhu on lapsen kengissä - nimittäin kisakirjettä en ikinä saanut (kennelklubi sanoi kyllä lähettäneensä sen, mutta eipä saapunut perille, ja posti täällä kyllä kulkee ihan hyvin), joten soittamalla sain selville että paikalla tulee olla viimeistään 11.45 - mutta se olikin kaikki mitä tiesin. Aiempien kisojen perusteella arvioin ettei osallistujia ole paljoa eikä kisaan siis pitäisi mennä kuin pari tuntia. Mutta toisinhan kävi..

Kisat oli Singaporen messukeskuksessa, samassa koko päivän tapahtumassa kuin kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely, tottelevaisuuskisat ja lemmikkikoirien hupailut (naamiaisasukisaa yms.). Paikalla oli myös kymmeniä tarvike-, ruoka- yms. myyjiä ja mm. SPCA ja Action for Singapore Dogs (ASD). Sain yllättävän nopeasti selvitettyä 'ilmoittautumiseni' (kirjeessä olisi pitänyt tulla numerolaput valmiina), eikä ekan kisan alkuakaan tarvinnut kauaa odottaa, vaikka paikalle saapuessamme meneillään oli vielä vika tokokisa. Tokokisan päätyttyä ja kun agility esteet oli saatu paikoilleen, kisasihteeri kuulutti "15 minuuttia rataan tutustumiseen", joten lähdin Rekun kanssa ulos. Kun tulimme takaisin, Antti tuli meitä vastaan kertoen että rataan tutustuminen oli jo alkanut! Siis voi helv.. mutta eihän siinä mitään hätää ollut, rataan tutustuminen tehtiin täällä nimittäin käänteisessä järjestyksessä Suomeen verrattuna; ensin tutustuttiin vapaasti rataan 10-15 minuuttia (!! Suomessa aikaa on 5min..), sitten tuomari antoi ohjeita ja vastaili kysymyksiin, ja vasta sitten rata mitattiin että saatiin ihanneaika..

Kysyin tuomarilta kuinka nopeasti tulee olla valmiina lähtöön - lähtö ja maali kun olivat suht vierekkäin ja samaa 'kujaa' käytettiin omaa vuoroa odottaessa, lisäjännitystä siis kuumenevan Rekun ohjaajalle.. - ja hän sanoi että heti sitten pitää olla valmiina kun edellinen tulee maaliin. Höh, eihän tarvinnut, siinä välissä tuomari kävi varmistamassa että ajanottajat oli saaneet ajan otettua (yksi koirakko joutui avoimessa uusimaan lähtönsä kun ajanottajat kämmäsivät) ja että virheet tuli kirjattua (ratatyöntekijät ei oikeen olleet hereillä (ja heitä oli vain 2) sillä yhden koirakon tiputtamaa rimaa ei oltu nostettu siihen mennessä kun koira tuli esteelle uudestaan), ja vielä kysyi meiltä olemmeko valmiita ennenkuin antoi lähtöluvan! Ei ihme että kisat venyi..

Mini Novice Agility luokka aloitti kisan, ja Rekku pääsi radalle yhdeksäntenä kymmenestä koirasta. Rata vaikutti helpolta. Suht' suoraviivainen rata, vain 14 estettä, ei keinua eikä muuria, eikä putkia puomin alla tms. haastavampaa. Ajattelin että vain se yksi esteen takapuolelta hyppy olisi hankalampi kohta, mutta en tietty osannut varautua lyhyeeseen väliin tokan hypyn ja kepeille menon välissä - ja siihenhän se kosahti kun koitin ottaa Rekun haltuun ja ohjata kepeille enkä kaikkea kerennyt, joten Rekku meni väärästä välistä sisään ja jouduimme uusimaan kepit. Muuten menikin sitten hyvin ja ripeästi, eikä Rekku edes rynnännyt seuraavana vuoroaan odottavan päälle :D

Rekku kuuluu täällä siis miniluokkaan ja aloittaa kisaamisen 'alusta' eli noviisi luokasta (Suomen 1-taso) kun Suomessa saavutettua avoimeen luokkaan (Suomen 2-taso) nousua ei täällä voida hyvittää - eikä siis ihme, kun täällä kisataan aika erilaisilla säännöillä:
- Jos koirakon suoritus menee yli ihanneajan = hylkäys.
- Jos koirakolle tulee yksikin virhe esteiltä = ei sijoitusta.
-> Vain siis virheettömät, alle ihanneajan olevat suoritukset kelpaavat, ja nopein voittaa. Aika raakaa, täydellisyyteen pyrkivää touhua..
Mini Novice Agility luokassa vain yksi suoritti radan virheettömästi alle ihanneajan, luokassa oli siis vain voittaja eikä muita sijoittuneita. Voittaneet Robert ja Cyber ('taksikuskimme' treeneihin ja siis treenikaverimme) nousivat voitollaan minien avoimeen luokkaan, jossa kilpailee tulevaisuudessa 'jo' neljä koirakkoa. Mestariluokassa (3-taso) ei kilpaile mineissä eikä makseissa vielä yksikään koirakko Singaporessa.



Joitakin tunteja myöhemmin, kun vihdoin kaikki 29 agility starttia oli saatu kisattua ja esteet korjattua & uudelleen järjesteltyä, alkoi hyppyradat. Oltiin Rekun kanssa odoteltaessa käyty ostoksilla ja vyölaukussa oli uusi vinkuva, muovinen hot dog. Ehkä sillä oli merkitystä, sillä meidän suoritus Mini Novice Jumpers - luokassa meni aivan nappiin. Rata oli mielestäni vähän vaikeampi kuin agilityrata (mutta ei siis siltikään vakea), sillä vaikka radalla oli jälleen vain 14 estettä, oli se niin lyhyt että ihanneajaksi tuli 27 sekunttia. Me ei olla ikinä menty rataa joka pitäisi niin nopeasti suorittaa :o! Kuitenkin kun kaikki menee nappiin, ei virheitä, Rekku paineli kuin tuulispää, mun valinnat ohjauksessa osui oikeaan - niin mehän oltiin maalissa alle 18,34 sekunnissa! Wow, en ois uskonut :)



Kukaan ei onnistunut alittamaan meidän aikaa, joten me voitettiin kisa. Ja siis vaikka hauskanpitohan on ehdottomasti voittoa tärkeämpää niin JIPPIIIII!!!! Agilityradan voittaneet Robert&Cyber tuli maaliin vähän meitä jäljessä ja sijoittuivat kakkoseksi.



Tässä vaiheessa me oltiin oltu kisoissa jo neljä tuntia. Kun meillä kuitenkin meni hyvin niin odotettiin sitten vielä viralliset tulokset (mitkä vahvisti meidän voiton) ja päätettiin oottaa palkintojen jako ennen kotiin lähtöä vaikka huoltojoukoilla alkoikin pinna kiristyä ja Rekku mökötti. Mut voi ei - palkintoja ei jaettukaan heti vaan agilityn jälkeen vuorossa oli vielä avoimen luokan tokokisa! Kyllä ois tämmöinen suomalaiseen tehokkuuteen ja järjestelmällisyyteen tottunut taas kaivannut jotain kisakirjettä, aikataulua, mitä tahansa infoa.. Hammasta purren ja mukavien treenikaverien ja muiden agilityharrastajien kanssa jutellen (ja vähän tokokisaajien taitoja ihaillen) sitten vietettiin pari tuntia kehän laidalla. Treenikaverit kyllä selitti miten kustannussyistä kisat on pakko pitää näyttelyn kanssa samassa ja kun tuomareita ei naapurimaista löydy, niin samaa, Ausseista tai Uudesta-Seelannista lennätettyä tuomaria käytetään sekä tokoon että agilityyn, eikä kisoja siis voida esim. pitää päällekkäin. Rekku oli niin poikki että se tuli syliin..

Palkintojen jaossa Rekkukin kuitenkin piristyi, ja vaikka odotus oli ollut puuduttavan pitkä niin oli se hienoa käydä ykköspokaali pokkaamassa! Täällä kolme parasta käy yksitellen hakemassa pokaalin ja ruusukkeen tuomarilta ja tilanne kuvataan kennelklubin lehteen. Ykköseksi tullut saa lisäksi ison, painavan lasisen maljan, joka on kiertopalkinto. Uuno Utelias tietty tsekkas oisko maljassa mitään syötävää palkintoa :D



Onneksi me saatiin taksi heti messukeskuksen ulkopuolelta, sillä niin poikki oli koko meidän porukka painavine palkintoineen vietettyään kahdeksan tuntia kisoissa. Rekku nukkui koko taksimatkan kotiin, ja kesken voittajan kuvaussession kotona: