Ajatuksia Singaporesta

Meillä oli vieraita Suomesta muutaman viikon, ja vaikka vieraat nauttivatkin Singaporen keskeisestä sijainnista ja pyrähtivät sekä Malesiaan että Hongkongiin, jäi tämä bloggaaminen muiden aktiviteettien jalkoihin ja kirjoitteluun tuli taukoa. Vieraiden kanssa tuli taas tutustuttua moneen uuteen paikkaan, ja niin uudet kokemukset & näkemiset kuin näkemyksetkin pistivät liikkeelle monia ajatusketjuja Singaporesta. Jaan muutamia tässä - kommentoida saa :)

Singapore on kaupallisin paikka missä olen koskaan käynyt / asunut. Raha, tai siihen pyrkiminen, pyörittää koko paikkaa (tai no, ainakin melkein). Kaikki mahdolliset mainospaikat on käytetty (muutama esim. alla) ja myynnin edistämisellä ei välillä tunnu olevan rajoja.. Mitään ei kannata ostaa ilman alea (joko tinkaamalla tai sitten muuten vaan tarjottuna ("By the way, we have 10% off today, for a rainy day!") ja pikkuprintti kannattaa aina lukea huolella (rajoitukset siihen isolla mainostettuun tarjoukseen..). Joulukin on täysin kaupallinen juhla, sillä eihän täällä ole paljoakaan joulua uskonnollisena juhlana juhlivia, ja siitä huolimatta jouluvalot ja koristeet tulivat katukuvaan lokakuussa ja joululauluja on kuunneltu kauppakeskuksissa jo monta viikkoa..




Ja kun sitten alkaa ajattelemaan kaupallisuutta, niin esimerkkejä tulee mieleen vaikka kuinka. Annukan ja Peten kanssa käytiin Singaporen yösafarilla, joka siis on eläintarhan yö-osio (eläintarha menee kiinni kuudelta, yösafari aukeaa puol kasi - mitä teet siinä välissä? Syöt ja juot kolminkertaisilla hinnoilla..). Yösafarilla kävijät menevät todennäköisemmin ns. ratikan kyytiin kuin kävelevät - joten ratikka on tupla-hintainen päivällä auki olevan eläintarhan ratikkaan verrattuna, ja kulkee paljon reippaammin kuin kyydissä olevat haluaisivat (eläimiä ei kauaa kerkeä katsella) - olettaenkin siitä syystä että useampi ratikka kerkeäisi maksavia asiakkaita kyyditsemään.. Myös eläinten 'nimi'kyltit on hyödynnetty mainospaikkoina. Kekseliästä, eikö?

Toisaalta voisi ajatella että tuohan nyt on ihan normaalia bisneksen pyörittämistä, mutta jotenkin tuntuu että täällä kaupallisuus jättää kaiken muun varjoonsa ja hyödyntäminen - oli se sitten eläinten tai ihmisten - on häikäilemättömämpää. Eettisyyttä ei voi olettaa perusarvoksi samalla tavalla kuin esim. Euroopassa, sen sijaan sitä pitää etsiä ja vaatia. Toki täällä myös tehdään paljon hyväntekeväisyyttä - mutta miksi kaupallisuus porskuttaa eteenpäin muita hyödyntäen ja hyväntekeväisyys tulee perässä jälkiä siivoten - miksei systeemiä voida muuttaa?



Singapore on todella monikulttuurinen paikka. Täällä normaaliin katukuvaan kuuluu niin länsimaalaiset kuin monenmaalaiset aasialaisetkin. Oikeastaan vain Afrikkalaiset ja Etelä-Amerikkalaiset / tai alkuperää olevat ovat harvinainen näky. Yleisesti kaikki tuntuvat tulevan hyvin toimeen keskenään ja lähes kaikkien kansalaisuuksien / rotujen (voiko näin poliittisesti korrektisti edes sanoa?) edustajia löytyy kaikista sosiaalisista luokista, vaikkakaan ei tasaisesti. Kulttuurien sekamelska on niin arkipäiväistä ettei rasismia juurikaan esiinny, joskin viime aikoina olemme suunnitelleet vastarintaa jalkakäytäväsorrolle jota osa aasialaisista harjoittaa länsimaalaisia kohtaan. Syy siihen että asialaiset eivät anna tietä tai väistä yhtään (esim. kaksi aasialaista tulee vierekkäin jalkakäytävää pitkin vastaan, eivät väistä, länsimaalainen menee nurmikkoa pitkin ohi..) ei oikein ole selvinnyt, sillä tätä tapahtuu kaikkien kulttuurien edustajien, naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen, ja kaikkien tulotasoisten toimesta. Ainoastaan koirankanssa kulkevana saan toisinaan tietä!

Monikulttuurisuus, ja sen arkipäiväisyys, on omalla tavallaan rikkaus. Moni kuitenkin sanoo, että Singaporen nuoruus maana (44v. tänä vuonna) ja monikulttuurisuus tekevät paikasta sieluttoman. Singaporella ei ole omaa kulttuuria, taidetta, historiaa. Kaikki on lainattua; brittivallan aikaisia perinteitä ja arkkitehtuuria, kiinalaisia, malesialaisia ja intialaisia juhlapyhiä ja tapoja.. Eikä Singaporen valtion tiukkaa linjaa määräyksien, suosituksien ja sakkojen kanssa voi oikein kulttuuriperinnöksi laskea. Kuitenkin Singaporessa kovasti yritetään rakentaa yhtenäistä kansakuntaa mm. 'We are one' kampanjalla ja näyttävällä itsenäisyyspäivän juhlinnalla. Valtio kannustaa kansalaisia puhtaan englannin ja mandariini kiinan puhumiseen, mutta toisaalta ollaan ylpeitä Singlishistä, omasta slangista, jonka voi mielestäni vähintäänkin Singaporen 'luonteenpiirteeksi' laskea. Itsekin olen jo aloittanut 'can, can' ja 'cannot' sanojen käytön ja taisi se 'lah' päätekin kerran suusta lipsahtaa.. :D