Tropiikkiin tottuneet

Tätä postausta mä oon kirjoittanu mielessäni jo monta viikkoa. Aluksi mun piti kirjoittaa siitä, miten sitä vieraiden vieraillessa Suomesta huomaa oman tropiikkiin tottumisensa. Lumen keskeltä palmujen katveeseen kylään tullut äitini sanoi ettei Singaporen kuumassa ja kosteassa ilmassa voi kunnolla hengittää syvään. Nähtävyyksien katselusta hän selvisi tankkaamalla nestetasapainon palauttavaa urheilujuomaa ja pysymällä varjossa mahdollisimman paljon. Itsestä tuntui hassulta kun piti kävellä hitaammin ja pitää taukoja, vaikka hikihän se mullekin päiväsällä Singaporessa tulee. Ei tropiikkiin tottuminen oo sitä etteikö hikoilisi, vaan että hikoilemiseen tottuu. Seuraava vieraskatras sitten sieti kuumuutta hieman enemmän, ja sekä Sentosan rantahuvitukset että Universal Studiosin teemapuisto tulivat tutuiksi. Uiminen viilensi velipuoliani siinä missä Rekkuakin, ja limua ja mehua kului. Kivaa on kaikkien vieraiden kanssa ollut!

Toinen puoli tropiikkiin tottumista on se ettei tahdo kestää kylmää. Liian ilmastoidussa tilassa on kylmä, niin minulla kuin Rekullakin.. Rantapäivän jälkeen kylvyssä käynyt Rekku alkoi palelemaan ilmastoidussa olohuoneessa niin että kaivoin vahingossa Singaporeen muuttokuorman mukana tulleen villahuovan laatikosta ja peitin koiran sillä. Koira lämpeni nopeasti ja taas alkoi luu maistumaan ;)


Sitten tulivat huonot uutiset Suomesta: mummuni nukkui pois monen sairaalan vuodeosastolla vietetyn vuoden jälkeen. Muutaman päivän mietittyäni halu osallistua rakkaan mummun hautajaisiin vei voiton ja varasin itselleni lennot samaan koneeseen vieraiden kanssa. Ajattelin että kirjoitan siitä miten tropiikkiin tottunut koittaa valmistautua keväisessä Suomessa vierailuun - mutta nyt olenkin jo täällä. Ja kylmähän on..

Ulkona on vajaat 10 astetta lämmintä ja sataa. Lunta on vielä maassa, ja vaikka ilma onkin sisäilmaan verrattuna ihanan kosteaa, on sen verran viileää että pipo päässä ja kolme kerrosta vaatteita päällä täytyy olla kun lenkille lähtee. Sisälläkin mä palelen. Villasukat ja -paita on vakiovarusteet ja rasvaa kuluu kun iho kuivuu. Eikä sandaaleihin tottunut meinannut pystyssä pysyä kun vaelluskengissä koitin agilitytreeneissä vieraillessa muutaman juoksuaskeleen ottaa :D! Kyllä sitä joo vähän itsensä tropiikkiin tottuneeksi tuntee ;)