Mun Suomen visiittini on ollut ihana mutta henkisesti raskas. Eikä pelkästään rakkaan mummuni hautajaisten takia, vaan myös siksi että lyhyessä ajassa olen tavannut, halannut ja sanonut 'hei taas ensikertaan' monelle läheiselle ihmiselle. Sydäntä on lämmittäneet lohduttavat ja kannustavat sanat, ja iloiset, yllättyneet reaktiot näkemisestäni.
Matkani oli hieman 'extempore', enkä kerennyt oikein valmistautua Suomessa käymiseen. Nyt olen hämmentynyt, onnellinen ja surullinen samaan aikaan - mutta kuitenkin sitä mieltä että oli oikea päätös tulla käymään. Kotona Singaporessa edessä on jännitävät ja kiireiset ajat - sain nimittäin viime viikolla kuulla että sain hakemani työpaikan, ja työt alkavat tasan viikon päästä. Että on tässä paljon ajateltavaa ja tunteita joka lajia..
Tunteiden lisäksi katupöly on pahasti kuristanut kurkkuani. Tuntuu että tähän kuivan pölyn määrään voisi oikeasti tukehtua - miten tähän taas joku päivä oppii? Jos ei muuten itse Singaporea paikkana olekaan ikävä ollut, niin trooppisen kosteaa ilmastoa kylläkin. Tämän kylmäkuivaushoidon jälkeen saa ihan vapaasti tulla hiki.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment