I went to see a doctor yesterday. It was interesting.. The whole system is a bit different here in Singapore. I know there is a University Hospital and I think there are some local health centres.. in which one would need to que for hours (?) before seeing a doctor, but would not need to pay so much. The easier option is to go to the nearest private medical center that is mentioned in the orientation guides for expats. This, quite naturally, is no means inexpensive.
Back home I can choose from a few private medical centres that have a range of doctors of different fields, call up or just book an apointment online. Here, I called and was told that they would call back once they found out which doctor is available. Ok.. but no one called back. Well, I called them again, and was told just to come in and they would direct me to the doctor who was available at that time. No waiting time. Hmm.. does not sound very busy!
So in the lobby the receptionist browsed through her binder and called up a doctor (looked like she simply called the one her eyes fell upon first) - and since he was available, up the office tower I went. The Medical Centre was actually full of small practices, even just one-doctor-firms, all working on their own under same roof. I was happy with the care I got, don't get me wrong, but I was wondering if it had been ok for me to ask for the prices before hand and choose the doctor somehow according to price..?
Wednesday, April 21, 2010
Sunday, April 18, 2010
Raisan koirahoitola
Hanna ja Miika painelivat viikonlopuksi Balille ja Gilille, joten Rekku sai kaksi kaveriaan, Nopan ja Silun, vieraakseen. Minäkin voin ehkä alkaa käyttää nimitystä 'Raisan koirahoitola' kun muutkin kuin naapurin Urho ovat uskaltautuneet hoitoon ;D!
Noppa (working jack russel narttu, 9v.) ja Silu (portugalin podengo mix uros, 5v.) jäivät meille perjantai iltapäivällä tosi kiltisti, ja ovat ottaneet kyläilyn rennosti. Molemmat pelkäävät ukkosta, joten perjantaina Noppa tärisi sylissäni ja Silu vaelsi paikasta toiseen kunnes ukkonen oli ohi. Yöllä ukkosti uudestaan, ja yht'äkkiä raolleen jättämäni makkarin ovesta tunki sisään ja suoraan sänkyyn Silu - ja Noppa meni vessan lavuaarin alle piiloon kun ei pienillä koivillaan sänkyyn päässyt hyppäämään. Koska olin päättänyt että makkariin eivät kyläkoirat saa tulla, hätistin molemmat pois makkarista. Mutta voi surku niitä silmiä kun ukkonen pelottaa ja hoitotätin syli olisi niin turvallinen! Päädyin nukkumaan ukkosen ajan työhuoneen sohvalla Noppa sylissä ja Silu polvitaipeessa kerällä. Tää on viiden tähden koirahoitola!
Noppa täysin rentona 2vrk hoidossa olon jälkeen..
Rekulla, Nopalla ja Silulla on täysin neutraali suhde keskenään. Marssijärjestys on selvä iän mukaan, mutta kaikki mahtuvat hyvin samalle sohvalle meidän kanssa: Silu tekee Rekulle tilaa ja Rekku ei pistä pahakseen että Noppa tulee myös mun viereen. Lenkillä jolkotellaan sovussa vaikka remmit solmussa olisikin.. Edes Rekun kylvyn jälkeiset kuivatteluhepulit (juoksee täysiä kämppää ympäri) eivät saaneet Noppaa ja Silua riehaantumaan, vaikka Noppa alkoikin murahdella että vois jo lopettaa muisen lapsellisen käytöksen. Ne on kuin seniorien hengailujengi!
Silu käyttää tilaisuuden hyväkseen kun makkarin ovi jää auki..
Rauhallinen meno on kyllä ollut vain plussaa nyt kun vihdoin Suomen kyläilyjen varjopuoli antoi kuulua itsestään ja flunssainen olo on saanut musta yliotteen. Hyvähän nyt on sairastaa kun ei viel tarvii sairaslomiaan käyttää.. Ensi maanantaina sitten näillä näkymin aloitan työt täällä Singaporessa. Jännää! Sitä ennen jännää on ens sunnuntain agilitykisat, sillä meillähän on ollut treenitaukoa eiliseen saakka kun kennelklubi ei saanut harjoituspaikkaa järkättyä ja ekat harkat meni sivu suun Suomen vierailun vuoksi. Eilen kyllä oltiin flunssasta huolimatta treeneissä. Joko mä oon tosiaan ruostunut 3,5kk tauon aikana, tai sitten flunssa vaikutti, mutta kyllä sai Rekku välillä kestää aika tunarointia. Rekulla itellään puolestaan oli vähän liikaa vauhtia alastulo kontakteilla, ja kepit jäi pari kertaa viimeistelemättä - muuten meni treenit hyvin :)!
Treeniryhmässä oli mukana uusia kasvoja, mm. pari norjalaista naista. Kiva kun on pohjoismaalaista seuraa :) Treenien vetäjä Amy kertoi että ens kuussa alkaa alkeiskurssi ja huoli mut apuopeksi, ja tänään soitti kennelklubin pj ja pyys mukaan kansalliseen koirakävelytapahtumaan, järjestävän komitean sihteeriksi. Kivaa kun saa osallistua koirakerhotoimintaan livenä!
Noppa (working jack russel narttu, 9v.) ja Silu (portugalin podengo mix uros, 5v.) jäivät meille perjantai iltapäivällä tosi kiltisti, ja ovat ottaneet kyläilyn rennosti. Molemmat pelkäävät ukkosta, joten perjantaina Noppa tärisi sylissäni ja Silu vaelsi paikasta toiseen kunnes ukkonen oli ohi. Yöllä ukkosti uudestaan, ja yht'äkkiä raolleen jättämäni makkarin ovesta tunki sisään ja suoraan sänkyyn Silu - ja Noppa meni vessan lavuaarin alle piiloon kun ei pienillä koivillaan sänkyyn päässyt hyppäämään. Koska olin päättänyt että makkariin eivät kyläkoirat saa tulla, hätistin molemmat pois makkarista. Mutta voi surku niitä silmiä kun ukkonen pelottaa ja hoitotätin syli olisi niin turvallinen! Päädyin nukkumaan ukkosen ajan työhuoneen sohvalla Noppa sylissä ja Silu polvitaipeessa kerällä. Tää on viiden tähden koirahoitola!
Noppa täysin rentona 2vrk hoidossa olon jälkeen..Rekulla, Nopalla ja Silulla on täysin neutraali suhde keskenään. Marssijärjestys on selvä iän mukaan, mutta kaikki mahtuvat hyvin samalle sohvalle meidän kanssa: Silu tekee Rekulle tilaa ja Rekku ei pistä pahakseen että Noppa tulee myös mun viereen. Lenkillä jolkotellaan sovussa vaikka remmit solmussa olisikin.. Edes Rekun kylvyn jälkeiset kuivatteluhepulit (juoksee täysiä kämppää ympäri) eivät saaneet Noppaa ja Silua riehaantumaan, vaikka Noppa alkoikin murahdella että vois jo lopettaa muisen lapsellisen käytöksen. Ne on kuin seniorien hengailujengi!
Silu käyttää tilaisuuden hyväkseen kun makkarin ovi jää auki..Rauhallinen meno on kyllä ollut vain plussaa nyt kun vihdoin Suomen kyläilyjen varjopuoli antoi kuulua itsestään ja flunssainen olo on saanut musta yliotteen. Hyvähän nyt on sairastaa kun ei viel tarvii sairaslomiaan käyttää.. Ensi maanantaina sitten näillä näkymin aloitan työt täällä Singaporessa. Jännää! Sitä ennen jännää on ens sunnuntain agilitykisat, sillä meillähän on ollut treenitaukoa eiliseen saakka kun kennelklubi ei saanut harjoituspaikkaa järkättyä ja ekat harkat meni sivu suun Suomen vierailun vuoksi. Eilen kyllä oltiin flunssasta huolimatta treeneissä. Joko mä oon tosiaan ruostunut 3,5kk tauon aikana, tai sitten flunssa vaikutti, mutta kyllä sai Rekku välillä kestää aika tunarointia. Rekulla itellään puolestaan oli vähän liikaa vauhtia alastulo kontakteilla, ja kepit jäi pari kertaa viimeistelemättä - muuten meni treenit hyvin :)!
Treeniryhmässä oli mukana uusia kasvoja, mm. pari norjalaista naista. Kiva kun on pohjoismaalaista seuraa :) Treenien vetäjä Amy kertoi että ens kuussa alkaa alkeiskurssi ja huoli mut apuopeksi, ja tänään soitti kennelklubin pj ja pyys mukaan kansalliseen koirakävelytapahtumaan, järjestävän komitean sihteeriksi. Kivaa kun saa osallistua koirakerhotoimintaan livenä!
Tuesday, April 13, 2010
Kylmäkuivausta ja suuria tunteita
Mun Suomen visiittini on ollut ihana mutta henkisesti raskas. Eikä pelkästään rakkaan mummuni hautajaisten takia, vaan myös siksi että lyhyessä ajassa olen tavannut, halannut ja sanonut 'hei taas ensikertaan' monelle läheiselle ihmiselle. Sydäntä on lämmittäneet lohduttavat ja kannustavat sanat, ja iloiset, yllättyneet reaktiot näkemisestäni.
Matkani oli hieman 'extempore', enkä kerennyt oikein valmistautua Suomessa käymiseen. Nyt olen hämmentynyt, onnellinen ja surullinen samaan aikaan - mutta kuitenkin sitä mieltä että oli oikea päätös tulla käymään. Kotona Singaporessa edessä on jännitävät ja kiireiset ajat - sain nimittäin viime viikolla kuulla että sain hakemani työpaikan, ja työt alkavat tasan viikon päästä. Että on tässä paljon ajateltavaa ja tunteita joka lajia..
Tunteiden lisäksi katupöly on pahasti kuristanut kurkkuani. Tuntuu että tähän kuivan pölyn määrään voisi oikeasti tukehtua - miten tähän taas joku päivä oppii? Jos ei muuten itse Singaporea paikkana olekaan ikävä ollut, niin trooppisen kosteaa ilmastoa kylläkin. Tämän kylmäkuivaushoidon jälkeen saa ihan vapaasti tulla hiki.
Matkani oli hieman 'extempore', enkä kerennyt oikein valmistautua Suomessa käymiseen. Nyt olen hämmentynyt, onnellinen ja surullinen samaan aikaan - mutta kuitenkin sitä mieltä että oli oikea päätös tulla käymään. Kotona Singaporessa edessä on jännitävät ja kiireiset ajat - sain nimittäin viime viikolla kuulla että sain hakemani työpaikan, ja työt alkavat tasan viikon päästä. Että on tässä paljon ajateltavaa ja tunteita joka lajia..
Tunteiden lisäksi katupöly on pahasti kuristanut kurkkuani. Tuntuu että tähän kuivan pölyn määrään voisi oikeasti tukehtua - miten tähän taas joku päivä oppii? Jos ei muuten itse Singaporea paikkana olekaan ikävä ollut, niin trooppisen kosteaa ilmastoa kylläkin. Tämän kylmäkuivaushoidon jälkeen saa ihan vapaasti tulla hiki.
Tuesday, April 6, 2010
Tropiikkiin tottuneet
Tätä postausta mä oon kirjoittanu mielessäni jo monta viikkoa. Aluksi mun piti kirjoittaa siitä, miten sitä vieraiden vieraillessa Suomesta huomaa oman tropiikkiin tottumisensa. Lumen keskeltä palmujen katveeseen kylään tullut äitini sanoi ettei Singaporen kuumassa ja kosteassa ilmassa voi kunnolla hengittää syvään. Nähtävyyksien katselusta hän selvisi tankkaamalla nestetasapainon palauttavaa urheilujuomaa ja pysymällä varjossa mahdollisimman paljon. Itsestä tuntui hassulta kun piti kävellä hitaammin ja pitää taukoja, vaikka hikihän se mullekin päiväsällä Singaporessa tulee. Ei tropiikkiin tottuminen oo sitä etteikö hikoilisi, vaan että hikoilemiseen tottuu. Seuraava vieraskatras sitten sieti kuumuutta hieman enemmän, ja sekä Sentosan rantahuvitukset että Universal Studiosin teemapuisto tulivat tutuiksi. Uiminen viilensi velipuoliani siinä missä Rekkuakin, ja limua ja mehua kului. Kivaa on kaikkien vieraiden kanssa ollut!
Toinen puoli tropiikkiin tottumista on se ettei tahdo kestää kylmää. Liian ilmastoidussa tilassa on kylmä, niin minulla kuin Rekullakin.. Rantapäivän jälkeen kylvyssä käynyt Rekku alkoi palelemaan ilmastoidussa olohuoneessa niin että kaivoin vahingossa Singaporeen muuttokuorman mukana tulleen villahuovan laatikosta ja peitin koiran sillä. Koira lämpeni nopeasti ja taas alkoi luu maistumaan ;)
Sitten tulivat huonot uutiset Suomesta: mummuni nukkui pois monen sairaalan vuodeosastolla vietetyn vuoden jälkeen. Muutaman päivän mietittyäni halu osallistua rakkaan mummun hautajaisiin vei voiton ja varasin itselleni lennot samaan koneeseen vieraiden kanssa. Ajattelin että kirjoitan siitä miten tropiikkiin tottunut koittaa valmistautua keväisessä Suomessa vierailuun - mutta nyt olenkin jo täällä. Ja kylmähän on..
Ulkona on vajaat 10 astetta lämmintä ja sataa. Lunta on vielä maassa, ja vaikka ilma onkin sisäilmaan verrattuna ihanan kosteaa, on sen verran viileää että pipo päässä ja kolme kerrosta vaatteita päällä täytyy olla kun lenkille lähtee. Sisälläkin mä palelen. Villasukat ja -paita on vakiovarusteet ja rasvaa kuluu kun iho kuivuu. Eikä sandaaleihin tottunut meinannut pystyssä pysyä kun vaelluskengissä koitin agilitytreeneissä vieraillessa muutaman juoksuaskeleen ottaa :D! Kyllä sitä joo vähän itsensä tropiikkiin tottuneeksi tuntee ;)
Toinen puoli tropiikkiin tottumista on se ettei tahdo kestää kylmää. Liian ilmastoidussa tilassa on kylmä, niin minulla kuin Rekullakin.. Rantapäivän jälkeen kylvyssä käynyt Rekku alkoi palelemaan ilmastoidussa olohuoneessa niin että kaivoin vahingossa Singaporeen muuttokuorman mukana tulleen villahuovan laatikosta ja peitin koiran sillä. Koira lämpeni nopeasti ja taas alkoi luu maistumaan ;)
Sitten tulivat huonot uutiset Suomesta: mummuni nukkui pois monen sairaalan vuodeosastolla vietetyn vuoden jälkeen. Muutaman päivän mietittyäni halu osallistua rakkaan mummun hautajaisiin vei voiton ja varasin itselleni lennot samaan koneeseen vieraiden kanssa. Ajattelin että kirjoitan siitä miten tropiikkiin tottunut koittaa valmistautua keväisessä Suomessa vierailuun - mutta nyt olenkin jo täällä. Ja kylmähän on..
Ulkona on vajaat 10 astetta lämmintä ja sataa. Lunta on vielä maassa, ja vaikka ilma onkin sisäilmaan verrattuna ihanan kosteaa, on sen verran viileää että pipo päässä ja kolme kerrosta vaatteita päällä täytyy olla kun lenkille lähtee. Sisälläkin mä palelen. Villasukat ja -paita on vakiovarusteet ja rasvaa kuluu kun iho kuivuu. Eikä sandaaleihin tottunut meinannut pystyssä pysyä kun vaelluskengissä koitin agilitytreeneissä vieraillessa muutaman juoksuaskeleen ottaa :D! Kyllä sitä joo vähän itsensä tropiikkiin tottuneeksi tuntee ;)
Subscribe to:
Posts (Atom)
