Ajatuksia Singaporesta

Meillä oli vieraita Suomesta muutaman viikon, ja vaikka vieraat nauttivatkin Singaporen keskeisestä sijainnista ja pyrähtivät sekä Malesiaan että Hongkongiin, jäi tämä bloggaaminen muiden aktiviteettien jalkoihin ja kirjoitteluun tuli taukoa. Vieraiden kanssa tuli taas tutustuttua moneen uuteen paikkaan, ja niin uudet kokemukset & näkemiset kuin näkemyksetkin pistivät liikkeelle monia ajatusketjuja Singaporesta. Jaan muutamia tässä - kommentoida saa :)

Singapore on kaupallisin paikka missä olen koskaan käynyt / asunut. Raha, tai siihen pyrkiminen, pyörittää koko paikkaa (tai no, ainakin melkein). Kaikki mahdolliset mainospaikat on käytetty (muutama esim. alla) ja myynnin edistämisellä ei välillä tunnu olevan rajoja.. Mitään ei kannata ostaa ilman alea (joko tinkaamalla tai sitten muuten vaan tarjottuna ("By the way, we have 10% off today, for a rainy day!") ja pikkuprintti kannattaa aina lukea huolella (rajoitukset siihen isolla mainostettuun tarjoukseen..). Joulukin on täysin kaupallinen juhla, sillä eihän täällä ole paljoakaan joulua uskonnollisena juhlana juhlivia, ja siitä huolimatta jouluvalot ja koristeet tulivat katukuvaan lokakuussa ja joululauluja on kuunneltu kauppakeskuksissa jo monta viikkoa..




Ja kun sitten alkaa ajattelemaan kaupallisuutta, niin esimerkkejä tulee mieleen vaikka kuinka. Annukan ja Peten kanssa käytiin Singaporen yösafarilla, joka siis on eläintarhan yö-osio (eläintarha menee kiinni kuudelta, yösafari aukeaa puol kasi - mitä teet siinä välissä? Syöt ja juot kolminkertaisilla hinnoilla..). Yösafarilla kävijät menevät todennäköisemmin ns. ratikan kyytiin kuin kävelevät - joten ratikka on tupla-hintainen päivällä auki olevan eläintarhan ratikkaan verrattuna, ja kulkee paljon reippaammin kuin kyydissä olevat haluaisivat (eläimiä ei kauaa kerkeä katsella) - olettaenkin siitä syystä että useampi ratikka kerkeäisi maksavia asiakkaita kyyditsemään.. Myös eläinten 'nimi'kyltit on hyödynnetty mainospaikkoina. Kekseliästä, eikö?

Toisaalta voisi ajatella että tuohan nyt on ihan normaalia bisneksen pyörittämistä, mutta jotenkin tuntuu että täällä kaupallisuus jättää kaiken muun varjoonsa ja hyödyntäminen - oli se sitten eläinten tai ihmisten - on häikäilemättömämpää. Eettisyyttä ei voi olettaa perusarvoksi samalla tavalla kuin esim. Euroopassa, sen sijaan sitä pitää etsiä ja vaatia. Toki täällä myös tehdään paljon hyväntekeväisyyttä - mutta miksi kaupallisuus porskuttaa eteenpäin muita hyödyntäen ja hyväntekeväisyys tulee perässä jälkiä siivoten - miksei systeemiä voida muuttaa?



Singapore on todella monikulttuurinen paikka. Täällä normaaliin katukuvaan kuuluu niin länsimaalaiset kuin monenmaalaiset aasialaisetkin. Oikeastaan vain Afrikkalaiset ja Etelä-Amerikkalaiset / tai alkuperää olevat ovat harvinainen näky. Yleisesti kaikki tuntuvat tulevan hyvin toimeen keskenään ja lähes kaikkien kansalaisuuksien / rotujen (voiko näin poliittisesti korrektisti edes sanoa?) edustajia löytyy kaikista sosiaalisista luokista, vaikkakaan ei tasaisesti. Kulttuurien sekamelska on niin arkipäiväistä ettei rasismia juurikaan esiinny, joskin viime aikoina olemme suunnitelleet vastarintaa jalkakäytäväsorrolle jota osa aasialaisista harjoittaa länsimaalaisia kohtaan. Syy siihen että asialaiset eivät anna tietä tai väistä yhtään (esim. kaksi aasialaista tulee vierekkäin jalkakäytävää pitkin vastaan, eivät väistä, länsimaalainen menee nurmikkoa pitkin ohi..) ei oikein ole selvinnyt, sillä tätä tapahtuu kaikkien kulttuurien edustajien, naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen, ja kaikkien tulotasoisten toimesta. Ainoastaan koirankanssa kulkevana saan toisinaan tietä!

Monikulttuurisuus, ja sen arkipäiväisyys, on omalla tavallaan rikkaus. Moni kuitenkin sanoo, että Singaporen nuoruus maana (44v. tänä vuonna) ja monikulttuurisuus tekevät paikasta sieluttoman. Singaporella ei ole omaa kulttuuria, taidetta, historiaa. Kaikki on lainattua; brittivallan aikaisia perinteitä ja arkkitehtuuria, kiinalaisia, malesialaisia ja intialaisia juhlapyhiä ja tapoja.. Eikä Singaporen valtion tiukkaa linjaa määräyksien, suosituksien ja sakkojen kanssa voi oikein kulttuuriperinnöksi laskea. Kuitenkin Singaporessa kovasti yritetään rakentaa yhtenäistä kansakuntaa mm. 'We are one' kampanjalla ja näyttävällä itsenäisyyspäivän juhlinnalla. Valtio kannustaa kansalaisia puhtaan englannin ja mandariini kiinan puhumiseen, mutta toisaalta ollaan ylpeitä Singlishistä, omasta slangista, jonka voi mielestäni vähintäänkin Singaporen 'luonteenpiirteeksi' laskea. Itsekin olen jo aloittanut 'can, can' ja 'cannot' sanojen käytön ja taisi se 'lah' päätekin kerran suusta lipsahtaa.. :D

Hot hot sun - who's the tourist?

I know it's boring to talk about the weather again, but as my body hurts in several areas nearly constantly, I must post about it. It is kind of amazing that in the middle of the constant showers of rain there is a day of such hot, burning sun. That was last Sunday. We went to Sentosa with our friends who are visiting from Finland. We talked about how hot the sun is, and used sunscreen (a bit old it was, and with just factor 15), but I did not really put any thought into it, applying the sunscreen too late, forgetting my face completely, and for some unexplainable reason thinking that my legs did not need it. - I think you get the picture without me going into details..

Unfortunately this was not the first time I burned badly, and might not be the last either. Live and learn.. The funny part of this was that only the ones living in Singapore (who should know better?) got burned. The 'tourists' were more sensible with their factor 30 fresh sunscreen and sitting in the shade. So, as we were all in the lift later, looking at each other and our selves in the mirror, the question was 'Who exactly are the tourists here?'. :D!

Rain, rain, rain..

The monsoon season has kicked in. For about two weeks now it has rained approximately once per day. Mostly the showers go by fast, in just 10-15 minutes (longest ones lasting a few hours), which is nice as they don't really get to spoil anyone’s day. Sometimes they also start so fast and come down so hard that as soon as you feel the first drops you better run (really run) for cover. Much of the rain is accompanied by thunder and lightning. The thunder here is so much more magnificent and louder than in Finland - one cannot stop admiring it (through the window, naturally). Unfortunately even our fearless fox terrier is a bit afraid of the thunder..


The monsoon season will last until early next year, but will most likely start drying out already in December. As we have guests coming to visit, it's kind of a bummer that there's more rain than usual, but since it is just showers and still warm, it's ok, and surely beats for example the Scottish November-December continuous rain and cold, damp weather (our previous living-abroad-home). But I'm not sure about it necessarily beating the snow in Finland..

The rain makes the weather even more humid than it has been, and we are forced to use the air conditioning more just to keep the place dry. We would not really need it that much since the weather is also cooler. I believe it has been below +30 during a few days recently, and I actually wore long pants the other day!

Since it rains every day, the ground can't really take in all the water, and even though the grass seemed ok to walk on.. My shoes were soaked after a few steps. It doesn't really matter since I try to wear shoes that can take the wetness, and they usually dry up outside quite quickly (btw, I noticed that laundry takes longer to dry outside, might have to start using the dryer..), but it is the air conditioned spaces that are a problem when your feet are wet. Maybe I need to buy one of those woollen jumpers to keep me warm?

Homesick

Finally. I have been waiting for it to get to me, and finally it did. Not in a very strong sense, since I'm not feeling blue or depressed in any way, but I do miss home. Or Finland, really, since Singapore is my home now :) So I'm not really homesick, am I? I'm more like Finland-sick, ha!

I suppose I have had it coming for a while. I haven't really felt the usual phases of culture shock, perhaps because of my 'pre-visit' in June, and I don't feel irritated by Singapore or the local culture (not more than I usually do anyhow!) but I do have a longing for snow, crisp, cool weather, friends and family..

I think the 'last nail in the coffin' was the snow they got in Finland last night. I read about it just now on Facebook, naturally, due to time difference. I miss it! The glorious moment of first snow of the autumn. The atmosphere it brings, the exitement and the light. True magic, as my good friend knows :) Now that i think of it, I completely understand that snow is one of Finland's most important tourism arguments.

I spoke to family last night on skype. My smallest brother has his birthday on Friday and I'll miss it. Work colleagues are at one of the most fun annual seminars, experiencing the culture and hospitality on Bydgoszcz (Poland) and I'm missing it. My teammates at the local kennel club in Hyvinkää have been really pouring in the congrats for our win on Sunday. I miss the peer support they give. And yesterday at the mall, I was looking at the jackets, jumpers, woollen scarves and hats (I'm getting use to the craziness of them being sold here) and felt an urge to touch them, to wear them. I miss wearing winter clothes, how crazy is that?

Naturally, there are plenty of things, activities, people etc. to make up for all I miss, and I can put the air conditioning to as low as it goes and start 'rolling' my own snowball (should put it in the freezer for a bit, I think), but perhaps the best medicine is getting a good friend, with her bag hopefully full of rye bread and real liquorice, to visit. Just a few more days now!

Voitto kotiin

Elinen oli rankka päivä. Lähdettiin kotoa sillä oletuksella että palataan muutaman tunnin kuluttua, sillä täällä agility on vasta ihan lapsen kengissä Suomeen verrattuna eikä osallistujia ole paljoa. Ja ennenkuin kukaan tuomitsee, niin voin kyllä ihan ilman ilkeyttä äänessäni sanoa että touhu on lapsen kengissä - nimittäin kisakirjettä en ikinä saanut (kennelklubi sanoi kyllä lähettäneensä sen, mutta eipä saapunut perille, ja posti täällä kyllä kulkee ihan hyvin), joten soittamalla sain selville että paikalla tulee olla viimeistään 11.45 - mutta se olikin kaikki mitä tiesin. Aiempien kisojen perusteella arvioin ettei osallistujia ole paljoa eikä kisaan siis pitäisi mennä kuin pari tuntia. Mutta toisinhan kävi..

Kisat oli Singaporen messukeskuksessa, samassa koko päivän tapahtumassa kuin kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely, tottelevaisuuskisat ja lemmikkikoirien hupailut (naamiaisasukisaa yms.). Paikalla oli myös kymmeniä tarvike-, ruoka- yms. myyjiä ja mm. SPCA ja Action for Singapore Dogs (ASD). Sain yllättävän nopeasti selvitettyä 'ilmoittautumiseni' (kirjeessä olisi pitänyt tulla numerolaput valmiina), eikä ekan kisan alkuakaan tarvinnut kauaa odottaa, vaikka paikalle saapuessamme meneillään oli vielä vika tokokisa. Tokokisan päätyttyä ja kun agility esteet oli saatu paikoilleen, kisasihteeri kuulutti "15 minuuttia rataan tutustumiseen", joten lähdin Rekun kanssa ulos. Kun tulimme takaisin, Antti tuli meitä vastaan kertoen että rataan tutustuminen oli jo alkanut! Siis voi helv.. mutta eihän siinä mitään hätää ollut, rataan tutustuminen tehtiin täällä nimittäin käänteisessä järjestyksessä Suomeen verrattuna; ensin tutustuttiin vapaasti rataan 10-15 minuuttia (!! Suomessa aikaa on 5min..), sitten tuomari antoi ohjeita ja vastaili kysymyksiin, ja vasta sitten rata mitattiin että saatiin ihanneaika..

Kysyin tuomarilta kuinka nopeasti tulee olla valmiina lähtöön - lähtö ja maali kun olivat suht vierekkäin ja samaa 'kujaa' käytettiin omaa vuoroa odottaessa, lisäjännitystä siis kuumenevan Rekun ohjaajalle.. - ja hän sanoi että heti sitten pitää olla valmiina kun edellinen tulee maaliin. Höh, eihän tarvinnut, siinä välissä tuomari kävi varmistamassa että ajanottajat oli saaneet ajan otettua (yksi koirakko joutui avoimessa uusimaan lähtönsä kun ajanottajat kämmäsivät) ja että virheet tuli kirjattua (ratatyöntekijät ei oikeen olleet hereillä (ja heitä oli vain 2) sillä yhden koirakon tiputtamaa rimaa ei oltu nostettu siihen mennessä kun koira tuli esteelle uudestaan), ja vielä kysyi meiltä olemmeko valmiita ennenkuin antoi lähtöluvan! Ei ihme että kisat venyi..

Mini Novice Agility luokka aloitti kisan, ja Rekku pääsi radalle yhdeksäntenä kymmenestä koirasta. Rata vaikutti helpolta. Suht' suoraviivainen rata, vain 14 estettä, ei keinua eikä muuria, eikä putkia puomin alla tms. haastavampaa. Ajattelin että vain se yksi esteen takapuolelta hyppy olisi hankalampi kohta, mutta en tietty osannut varautua lyhyeeseen väliin tokan hypyn ja kepeille menon välissä - ja siihenhän se kosahti kun koitin ottaa Rekun haltuun ja ohjata kepeille enkä kaikkea kerennyt, joten Rekku meni väärästä välistä sisään ja jouduimme uusimaan kepit. Muuten menikin sitten hyvin ja ripeästi, eikä Rekku edes rynnännyt seuraavana vuoroaan odottavan päälle :D

Rekku kuuluu täällä siis miniluokkaan ja aloittaa kisaamisen 'alusta' eli noviisi luokasta (Suomen 1-taso) kun Suomessa saavutettua avoimeen luokkaan (Suomen 2-taso) nousua ei täällä voida hyvittää - eikä siis ihme, kun täällä kisataan aika erilaisilla säännöillä:
- Jos koirakon suoritus menee yli ihanneajan = hylkäys.
- Jos koirakolle tulee yksikin virhe esteiltä = ei sijoitusta.
-> Vain siis virheettömät, alle ihanneajan olevat suoritukset kelpaavat, ja nopein voittaa. Aika raakaa, täydellisyyteen pyrkivää touhua..
Mini Novice Agility luokassa vain yksi suoritti radan virheettömästi alle ihanneajan, luokassa oli siis vain voittaja eikä muita sijoittuneita. Voittaneet Robert ja Cyber ('taksikuskimme' treeneihin ja siis treenikaverimme) nousivat voitollaan minien avoimeen luokkaan, jossa kilpailee tulevaisuudessa 'jo' neljä koirakkoa. Mestariluokassa (3-taso) ei kilpaile mineissä eikä makseissa vielä yksikään koirakko Singaporessa.



Joitakin tunteja myöhemmin, kun vihdoin kaikki 29 agility starttia oli saatu kisattua ja esteet korjattua & uudelleen järjesteltyä, alkoi hyppyradat. Oltiin Rekun kanssa odoteltaessa käyty ostoksilla ja vyölaukussa oli uusi vinkuva, muovinen hot dog. Ehkä sillä oli merkitystä, sillä meidän suoritus Mini Novice Jumpers - luokassa meni aivan nappiin. Rata oli mielestäni vähän vaikeampi kuin agilityrata (mutta ei siis siltikään vakea), sillä vaikka radalla oli jälleen vain 14 estettä, oli se niin lyhyt että ihanneajaksi tuli 27 sekunttia. Me ei olla ikinä menty rataa joka pitäisi niin nopeasti suorittaa :o! Kuitenkin kun kaikki menee nappiin, ei virheitä, Rekku paineli kuin tuulispää, mun valinnat ohjauksessa osui oikeaan - niin mehän oltiin maalissa alle 18,34 sekunnissa! Wow, en ois uskonut :)



Kukaan ei onnistunut alittamaan meidän aikaa, joten me voitettiin kisa. Ja siis vaikka hauskanpitohan on ehdottomasti voittoa tärkeämpää niin JIPPIIIII!!!! Agilityradan voittaneet Robert&Cyber tuli maaliin vähän meitä jäljessä ja sijoittuivat kakkoseksi.



Tässä vaiheessa me oltiin oltu kisoissa jo neljä tuntia. Kun meillä kuitenkin meni hyvin niin odotettiin sitten vielä viralliset tulokset (mitkä vahvisti meidän voiton) ja päätettiin oottaa palkintojen jako ennen kotiin lähtöä vaikka huoltojoukoilla alkoikin pinna kiristyä ja Rekku mökötti. Mut voi ei - palkintoja ei jaettukaan heti vaan agilityn jälkeen vuorossa oli vielä avoimen luokan tokokisa! Kyllä ois tämmöinen suomalaiseen tehokkuuteen ja järjestelmällisyyteen tottunut taas kaivannut jotain kisakirjettä, aikataulua, mitä tahansa infoa.. Hammasta purren ja mukavien treenikaverien ja muiden agilityharrastajien kanssa jutellen (ja vähän tokokisaajien taitoja ihaillen) sitten vietettiin pari tuntia kehän laidalla. Treenikaverit kyllä selitti miten kustannussyistä kisat on pakko pitää näyttelyn kanssa samassa ja kun tuomareita ei naapurimaista löydy, niin samaa, Ausseista tai Uudesta-Seelannista lennätettyä tuomaria käytetään sekä tokoon että agilityyn, eikä kisoja siis voida esim. pitää päällekkäin. Rekku oli niin poikki että se tuli syliin..

Palkintojen jaossa Rekkukin kuitenkin piristyi, ja vaikka odotus oli ollut puuduttavan pitkä niin oli se hienoa käydä ykköspokaali pokkaamassa! Täällä kolme parasta käy yksitellen hakemassa pokaalin ja ruusukkeen tuomarilta ja tilanne kuvataan kennelklubin lehteen. Ykköseksi tullut saa lisäksi ison, painavan lasisen maljan, joka on kiertopalkinto. Uuno Utelias tietty tsekkas oisko maljassa mitään syötävää palkintoa :D



Onneksi me saatiin taksi heti messukeskuksen ulkopuolelta, sillä niin poikki oli koko meidän porukka painavine palkintoineen vietettyään kahdeksan tuntia kisoissa. Rekku nukkui koko taksimatkan kotiin, ja kesken voittajan kuvaussession kotona: