Tumussa

Täällä on vietetty viime päivät ihan tumussa. Asialla ei ole mitään tekemistä alkoholin kanssa, vaikka synttäreiden kunniaksi shampanjaa hieman maistoinkin, vaan tämän kamalan savuvumun:



Sumatralla kuulema metsä palaa taas, maanviljelijät siellä raivaa metsää ja me täällä köhistään. Asiahan ei tietenkään oo ihan niin yksinkertainen, enkä valita vain siksi että itse kärsin päänsäryistä ja hengenahdistuksesta vaan myös siksi että kun sademetsä palaa, jää monet jo muutenkin sukupuuton partaalla olevat eläimet vailla kotia. Tiedä sitä kasketaanko metsää maanviljelyyn, lihantuotantoon vai - todennäköisemmin - palmuöljyn tuotantoon. Jokohan Neste Oilin Singaporen jalostamo on valmis?

Nyt viikonlopun aikana PSI taso palasi normaaliksi, mutta viime viikolla meno oli kyllä aika karmeeta. Tiistain ja perjantain välillä ulkona ei paljoa huvittanut olla, sillä ilma haisi palaneelta puulta ja kloorilta. Välillä jopa pisteli silmiä ja tuli paha olo - mutta pahimpana ovat olleet jatkuvat päänsäryt. Rekun kanssa piti kuitenkin lenkkeillä, ja karvakorvakin kärsi oireista, aivasteli ja nenä vuosi :( Torstaina PSI tasot oli yli satasen ja viranomaiset olivat neuvoneet jättämään ulkoilun väliin, mutta meikähän ei mitään uutisia ollut lukenut joten Rekun kanssa lenkille vaan.. oh well, ei nyt enää valiteta kun on taas hyvä ulkona hengittää!

15km

Ai niin olihan mulla jotain muutakin tänä viikonloppuna ohjelmassa :D

Kävin aamulla osallistumassa Real Run juoksuun, joka oli 15 km ja lupasi markkinoinnissa että reissulla juostaan polkua ja biitsiä. Jei! Suomen pururatoja tosinaan kaipaavana olin innoissani tästä mahdollisuudesta vaikka 15km hieman jännittikin, ennenkun ei ole tuollaista matkaa tullut juostua. Ei varmaan tule yllärinä että polkua oli alkumatkasta reilu 3km ja biitsiä oli reitin loppupuolella puoli kilometriä? Noh, parempi sekin kun ei mitään - erityisesti biitsi piristi hirmuisesti!

Juoksin kolmatta kertaa 'kisakaverini' Nimishan kanssa. Porukassa on kivempi juosta - mutta olisin ehkä hieman lujempaa halunnut mennä.. Biitsillä otinkin sitten 'irtioton' ja juoksin loput 3km yksin. Aikaa meni kyllä paljon, mutta hei, maalin pääsy on tärkeämpää :) ja kyllä tästä suorituksesta tuli nyt semmoinen olo että sen puolimaratoninkin kykenee suorittamaan. Eli treenaus jatkukoon!

Kotona mua vastaan tuli kaksi innokasta hoitokoiraa suorittamaan esi-suihkua eli koirankielipesua. Rekku, vaikka olikin kovin iloinen että tulin kotiin, on niin kohtelias että se pysytteli taustalla kun naiset taas touhottivat. Vaan voi Repsu-raukkaa, suht' samankokoisen noutajien takana ei kannata seistä - sitä saa naamalleen heiluvista hännistä :D

Saako kuvata?

Viime viikonloppuna vietettiin täydellistä perhe-viikonloppua kolmistaan. Siihen kuului yhteinen lenkki ja lounas joenrannassa, shoppailua (Rekulle uusi lelu, mä löysin vihdoin sopivia eko-alusvaatteita!), leffa ja viiniä, biitsillä hengausta ja meressä uintia kilpaa koiran kanssa sekä yhteinen juoksulenkki. Kerrassaan ihanaa.

Biitsillä kun oltiin, niin törmättiin taas yhteen kulttuurieroon. En nyt tarkoita sitä että mä loikin siellä bikineissä vaikken 'bikinikunnossa' olekaan kun paikalliset uivat vaatteet päällä vieressä, vaan valokuvaamista. Singaporelaiset on ahkeria kuvauksen harrastajia ja jossei kaulassa roiku digijärkkäri niin iPhone kyllä tallentaa. Oma maalaisjärkeni - joka toivottavasti todella on niin kulttuuriherkkä kuin sen kuvittelen olevan - sanoo että kun kuvattava kohde ei ole omaa porukkaa, tulee kuvattavalta kysyä lupa.

Voin paljastaa jännitusmomentin ihan alkuunsa ja kertoa että ei, eivät ne minua halunneet kuvata. Miedän perheen söpöin, komein ja sporttisin sattuu olemaan Rekku - ja mikäs sen suloisempaa kuin innoissaan vinkuleluja aalloista kalasteleva kettuterrieri? Siinä missä jokainen aasialainen ohikulkija kaivoi kameransa esiin, kukaan ei vaivautunut edes eleillä tarkastamaan saako koiraa kuvata. Enhän minä kuvausta olisi tietenkään olisi kieltänyt, sen kun kuvaatte, olen kyllä koiruuden söpöydestä ihan samaa mieltä - mutta mielestäni olisi ollut kohteliasta ja huomioonottavaista varmistaa meiltä että kuvaaminen on ok. Huumorintajuinen perheemme pää tietysti otti tilanteesta vaarin ja kiusasi kuvaajia vaatimalla rahaa koiran kuvaamisesta :D

Itseä jäi hiukan harmittamaan että oma kamera oli taas jäänyt kyydistä. Kuvausharrastus on jäänyt pahasti kaiken muun jalkoihin enkä ole kameraa käyttänyt ollenkaan todella pitkään aikaan. Pitäisi taas kerrata niitä asetusten käyttöä.. Tänään olisi ollut taas mukava kuvaushetki tarjolla kun kävimme yhteislenkillä Helin&Urhon sekä Rekun, Laylan ja Codyn kanssa. Layla ja Cody ovat meillä viikonloppua viettämässä kun kollegani Chris ja hänen Erica vaimonsa ovat Bankokissa ja meidän kaikkien käyttämällä Woofy Nannyllä oli täyttä. Layla on paimenkoiran ja noutajan sekoitus, muistaakseni 6 tai 7 vuotias, ja Cody puolestaan pallohullu parivuotias labbis. Ihan mukavia tyttöjä molemmat, vaikkakin aika vahtikoiria ja lenkillä menevät kuin mitkäkin miinaharavat! Onneksi Heli on siis jelpannut ottamalla Rekun ohjailtavakseen - kun meillä on koirien lisäksi myös Antin kaveri kyläilemässä kaupungissa.. hulinaa siis riittää eritavalla kuin viime viikonloppuna, vaikka samalla on autuaan rauhallista kun ei ole suunniteltu mitään ihmeellistä.


Olenkin kovasti koittanut viettää vapaa-ajalla enemmän vapaa-aikaa. Tänään on ohjelmassa koirien lenkityksen lisäksi vielä makaroonilaatikon tekoa (ostimme vihdoin pöytäuunin kun sellaista sattui toinen Singaporessa asuva suomalainen kaupittelemaan) ja huomenna jatkuu muutaman viikon tauon jälkeen agilitytreenit. Rentouttavaa viikonloppua siis itse kullekin :)

Green drinks and dog whisperer

Soon a month back was my first 'anniversary' of living in Singapore. Nothing special about the day (not that I recall), but it kinda made me think about the past year anyway. I haven't at any point felt like I was going through the culture shock waves (first you love it, then you hate it, then it all settles), but I did go through the normal 'settling into a new place' routine: getting to know the city, doing touristic things, being really interested in everything.. then finding things to do regularly and making friends, getting involved in local activities.. and then starting work and trying to hold on to hobbies (=being busy). So things pretty much evolve around everyday activities, and I have not tried anything new or been to a new place in Singapore for a long time. Really should. But cannot, so busy lah!

Well, last week I managed to do something new. Twice!

I went for green drinks on Thursday night (the drinks weren't really green, but the talk around the drinks was). Green drinks is actually a global concept that brings together people who are interested in environmental issues for casual talk and networking. Green drinks has been in Singapore since 2007, and I have known about them all this time I've lived here - there just somehow was always something in the way of attending.. This particular time I felt I had to go, because one of the speakers (there's always one or two speakers on an environmental topic) was a consultant who's topic was Energy future of Singapore. Working (quite passionately, I must say) for a sustainable energy company, I simply had to attend. Of course, the fact that a newly made friend, a colleague's wife Erica who shares many same interests (they have two dogs!), joined me at the event, helped a lot.

At the end, more than the consultant's talk on oil dependency and possible alternatives, I liked the talk on locavorism, i.e. eating locally. It is something I have thought (and felt anxiety over) several times in this blog too, especially because over 90% of the food available and eaten in Singapore is imported, and I my shopping is made thousand times more difficult by my conscience, which tells me to shop products that are produced in an environmentally friendly way (e.g. organic), are cruelty free or animal friendly (vegan, free range etc.) and are produced locally. .. Well, let's just say it was a lot easier back home. Until last Thursday, when I heard about how eating locally can be accomplished in Singapore too!

Here the 'circle' of eating locally is 300km instead of 100km so that the highlands of Malaysia can be included. There are quite a few farms - organic too - in Singapore. What there isn't, is free range, due to the government's strict regulations. (Due to the same regulations all meat from the neighbouring countries has to be brought into Singapore for slaughter.) But, a product that totally made my day a while ago (just when I was thinking of going vegan due to the dilemma of eggs produced in a cruel way vs. organic eggs shipped in from NZ) is the Freedom Range Eggs that are produced by barn lay hens, who have nearly twice as much room as what the law requires. The business was started by a nice young Singaporean man who after studies in the UK and a job in shipping wanted to do something that would make a difference. How cool is that?! So my hero of the week ;)

On Saturday I went to a workshop for the dog owners, which was not as inspiring as the Green Drinks, but still good. Part of the proceedings went to ALL, so quite naturally I bumped into a few other volunteers too :) The workshop was organised by Clubpets magazine (which is pretty good, covering some real stories and providing articles with common sense - something that is sometimes lost with local dog owners..) and sponsored by Royal Canin, and even though I will not switch Rekku from his beloved Orijen food (no, he's no locavore), the nutrionist from Royal Canin was pretty good. I learned a whole lot about the way dogs eat and how their digestion system works. Warmly recommended!

The second part of the workshop, an Australian celebrity, the Dog Whisperer John Richardson spoke about the need to treat a dog like a dog. I expected a bit more from his presentation, especially after I met a girl that works at Pet's Love, Rekku's corner store. She had come down with her dog (a stray who simply followed her home nearly a year ago) to be one of the demo dogs. But the great Dog Whisperer never got to that, instead there was a barking contest for kids. Yay.