Turre ja lokaali yli rajan

Hyvä ystäväni Laura on meillä kylässä. (Tekemistä siis riittää -> aikaa&energiaa bloggailuun ei..) On ihanaa kierrellä kaupungilla ja näyttää paikkoja, mutta myös tehdä arkisia asioita yhdessä. Koiranomistajan luksusta on kun vieras joustaa niin että Rekkukin voi tulla mukaan tai lähtee jopa yhdessä koiruutta lenkittämään :)

Kerrottavaahan riittäisi vaikka kuinka, mutta lyhyesti ajattelin päällimmäiset fiilikset välittää - niille muille hyville ystäville jotka kuulumisia kovasti odottavat :)

Eilen lähdettiin rohkeasti tutusta, turvallisesta ja puhtaasta Singaporesta rajan yli Malesian puolelle Johor Bahruun. Matkaan meni aikaa, koska menimme julkisilla (bussi+metro+metro+bussi), mutta toisaalta myös näimme matkalla paljon; sekä erilaisia ihmisiä, maisemia että mm. iltauutisiin päätyneen tulipalon. Rajamuodollisuudet x 2 sujuivat mukavan mutkattomasti, Malesian viranomaisille ei tarvinnut enää täyttää mahaansaapumiskorttiakaan. Nousimme siis paikallisbussistamme pois aina rajalla ja menimme passintarkastuksen läpi, ja sitten jatkoimme samalla bussilla (tai ainakin saman, 170 linjan bussilla) matkaa. Malesian puolella bussiin noustessamme huomasin kyllä bussin ikkunassa olleen kyltin 'Larkin' mutta en asiaa sen enempää ajatellut - olimmehan muistaaksemme lukeneet että kaikki Singaporen paikallisbussit menevät Kotaraya bussiasemalle Johor Bahrussa. Vaan kylttipä olikin oikeassa ja päädyimme Larkinin pitkänmatkan bussien asemalle, kauas kauppakeskuksista joita varten JB:hen matkasimme. Oh well, taksilla pääsee!

Koko päivä meillä menikin rattoisasti kauppoja koluten.. Hinnat ovat JB:ssä halvemmat kuin Singaporessa, joskin kaikki riippuu kaupasta, ihan niinkuin Singaporessakin. Ostettavaa silti löytyi jonkin verran, varsinkin sisustustarroja tarttui matkaan ja löysinpä kauan etsimäni kivan hameenkin :) (toisinaan meikäkin joutuu joustamaan eettisistä periaatteistaan että saa päälle pantavaa..) Paluumatkalla satuimme bussiasemalle niin että bussi oli juuri lähdössä, joten kiertely JB:n kaduilla ja kahvit aseman paikallisessa kahvilassa jäivät seuraavalle kerralle koettaviksi.

Kotikulmilla kävimme syömässä yhdessä omista suosikeistani, Nasi Padangissa lähikauppakeskuksen ruokamaailmassa. Siinä mielessä alan olla singaporelaistunut, että ruoka on tärkeää; millaista, missä ja kuinka hyvää. Maistelemalla voi kokea kulttuuria, ja nälän viemisen lisäksi makuelämys on tärkeä osa matkan onnistumista. Lauralle riisi ja sopivasti tuliset kasvikset maistuivat, ja kun kerran lomalla ja tropiikissa ollaan niin jälkkäriksihän piti saada jätskiä.. Maistoin paikallista makua, black sesame ice cream, joka oli hyvää - mutta ei päihitä durian jäätelöä erikoisuudessa eikä suklaata maussa :)

..jatkuu..