Season's greetings

'Season's greetings!' in Singapore does not only apply to the Christmas and New Year, but also to Thaipusam and Chinese New Year, thus spreading accross a period of two months. The festive season is a very colorful one. Red and golden Chinese New Year (CNY) decorations came out as soon as Christmas was done and they are everywhere, just like Christmas decorations were. People are wishing each other Happy New Year again and businesses are coming up with their own ways to celebrate CNY - how about a prosperity burger or a prosperity hair clip?


I visited Chinatown's night market, which is open these few weeks up to the actual CNY on Feb 14th from 6pm onwards every night. CNY is like Christmas in the sense that it is a family holiday, spent visiting relatives and relaxing, eating. Visiting the market, it felt that CNY has more meaning than Christmas - despite of the wildest commercial attempts, I mean who really needs a plastic aid for folding T-shirts?!? - because there were so many traditions related to it, but then again CNY here is like Christmas at home, celebrated by a majority.. (I might be wrong about it, but at least the goverment gives everyone two days of work (15th & 16th) and I hear Singapore really is closed during those days..).


As I wrote in Finnish in my last post, I'm slowly becoming a 'foodie'. It's a very Singaporean thing, and you kinda can't help it.. So I think the best part of the night market was tasting different CNY specialities! The cakes, cookies, snacks.. Yummy and NOT yummy - and somewhere in between :D! The small cakes, which I btw bought and sent to Finland to relatives (and they liked them!), were very chewing-gum-like in their texture, and came in flavours such as sweet potato, red bean and pomelo. Hmm..


Watching the Thaipusam parade and preparations on the 30th was very interesting. There was a warm and sharing festive feeling in Little India. While sitting down at an eatery, the family next to us offered tastings of their food, and in the temple on Serangoon Road everyone seemed ok with us foreigners taking photos and observing the preparations. Many of the men carrying their 'kavadis' seemed to be exhausted already as they got out of the temple, but they still had such a long way to go - 4km to the temple on Tank Road (by Fort Canning Park). The family and friends were dressed up to their best, and kept a close eye on the participant, ready to help if needed.


The purpose behind Thaipusam is to prove one's faith, and it really takes a lot of faith to carry the heavy kavadis and pearce one's skin that way.. It's quite something. I don't really admire them, but I respect their strong faith and will. (Oh, I do hope none of them were pressured into doing it..) Alltogether 9 000 people took part in the festivities. That's a lot of pierced skin..



More pictures will soon(ish) be uploaded to raisas.pic.fi

Lomakärpäsen purema

Kun on vieraita kylässä, tulee kierreltyä tuttuja ja tuntemattomia Singaporen nähtävyyksiä. Lauran kyläillessä löysin Little Indiasta katuja joilla en ollutkaan vielä käynyt, ja kävin ensimmäistä kertaa Telok Ayer Streetin Thian Hock Keng temppelissä (joka on rakennettu ilman naulan naulaa) sekä Ang Siang Hillillä ihailemassa eri aikakausien kaksi- ja kolmekerroksisia 'shophouses' joissa oli (ja on) alakerrassa kauppa tms. ja yläkerrassa asuttiin (tai on toimistoja). Lomailijan vanavedessä kulkiessa itseenkin tarttuu tuo lomailijan fiilis - kahvia ja jäätelöä kului noin kymmenkertaisesti tavalliseen verrattuna, ja ulkona tuli syötyä koko ajan (joskaan eihän meillä täällä muutenkaan paljoa kotona kokata..).

Lauran lähdettyä arki alkoi taas, mutta huomasin aamulla vaatekaapilla ajattelevani että pitäisiköhän pistää narutoppi päälle niin saisi paremmin aurinkoa.. hetkonen, mähän asun täällä ja aurinko paistaa joka päivä joten munhan pitäisi paremminkin suojata ihoni vanhentumiselta..! Lomakärpänen taisi päästä puraisemaan ;) Tänään olo oli taas ihan lokaali kun istuimme koirinemme (5 ihmistä + 5 eri kokoista ja näköistä koiraa) Botanic Gardensin kahvilassa ja turistit (ja paikalliset) yksi toisensa jälkeen tulivat kameroineen ihastelemaan ja hämmästelemään porukkaamme. Ihana arkinen sunnuntai aamu.

Turre ja lokaali yli rajan

Hyvä ystäväni Laura on meillä kylässä. (Tekemistä siis riittää -> aikaa&energiaa bloggailuun ei..) On ihanaa kierrellä kaupungilla ja näyttää paikkoja, mutta myös tehdä arkisia asioita yhdessä. Koiranomistajan luksusta on kun vieras joustaa niin että Rekkukin voi tulla mukaan tai lähtee jopa yhdessä koiruutta lenkittämään :)

Kerrottavaahan riittäisi vaikka kuinka, mutta lyhyesti ajattelin päällimmäiset fiilikset välittää - niille muille hyville ystäville jotka kuulumisia kovasti odottavat :)

Eilen lähdettiin rohkeasti tutusta, turvallisesta ja puhtaasta Singaporesta rajan yli Malesian puolelle Johor Bahruun. Matkaan meni aikaa, koska menimme julkisilla (bussi+metro+metro+bussi), mutta toisaalta myös näimme matkalla paljon; sekä erilaisia ihmisiä, maisemia että mm. iltauutisiin päätyneen tulipalon. Rajamuodollisuudet x 2 sujuivat mukavan mutkattomasti, Malesian viranomaisille ei tarvinnut enää täyttää mahaansaapumiskorttiakaan. Nousimme siis paikallisbussistamme pois aina rajalla ja menimme passintarkastuksen läpi, ja sitten jatkoimme samalla bussilla (tai ainakin saman, 170 linjan bussilla) matkaa. Malesian puolella bussiin noustessamme huomasin kyllä bussin ikkunassa olleen kyltin 'Larkin' mutta en asiaa sen enempää ajatellut - olimmehan muistaaksemme lukeneet että kaikki Singaporen paikallisbussit menevät Kotaraya bussiasemalle Johor Bahrussa. Vaan kylttipä olikin oikeassa ja päädyimme Larkinin pitkänmatkan bussien asemalle, kauas kauppakeskuksista joita varten JB:hen matkasimme. Oh well, taksilla pääsee!

Koko päivä meillä menikin rattoisasti kauppoja koluten.. Hinnat ovat JB:ssä halvemmat kuin Singaporessa, joskin kaikki riippuu kaupasta, ihan niinkuin Singaporessakin. Ostettavaa silti löytyi jonkin verran, varsinkin sisustustarroja tarttui matkaan ja löysinpä kauan etsimäni kivan hameenkin :) (toisinaan meikäkin joutuu joustamaan eettisistä periaatteistaan että saa päälle pantavaa..) Paluumatkalla satuimme bussiasemalle niin että bussi oli juuri lähdössä, joten kiertely JB:n kaduilla ja kahvit aseman paikallisessa kahvilassa jäivät seuraavalle kerralle koettaviksi.

Kotikulmilla kävimme syömässä yhdessä omista suosikeistani, Nasi Padangissa lähikauppakeskuksen ruokamaailmassa. Siinä mielessä alan olla singaporelaistunut, että ruoka on tärkeää; millaista, missä ja kuinka hyvää. Maistelemalla voi kokea kulttuuria, ja nälän viemisen lisäksi makuelämys on tärkeä osa matkan onnistumista. Lauralle riisi ja sopivasti tuliset kasvikset maistuivat, ja kun kerran lomalla ja tropiikissa ollaan niin jälkkäriksihän piti saada jätskiä.. Maistoin paikallista makua, black sesame ice cream, joka oli hyvää - mutta ei päihitä durian jäätelöä erikoisuudessa eikä suklaata maussa :)

..jatkuu..

The curse of the second time

I have found something that I really do not like in Singapore. Or in Singaporean culture (or Asian culture, since I do not know the extent of this, having only experience from S'pore). I don't hate much anything, so even a dislike is quite a strong expression for me. I might later just refer to this as 'well, that's Asia for you', but at the moment, I do not like this at all.

'This' is the curse of the second time. It means that the first time is great, and the second time is awful - and then it might settle somewhere in between or bounce back to great if you know how to play it right. Or then there will be no third time since curse of the second time made you swear 'never again'. Whatever the first, second, etc. times are about doesn't matter. The same pattern repeats itself.

Now since this is very confusing to anyone used to consistent quality and being able to trust what is said, I'll give you some examples.

I posted earlier that we had used our condo's BBQ facilities for the first time - and it was great. There was flexibility in booking the place, in how long you can stay there and in when you have to clean it up (which was by 12 the next day). Last night we used the facilities for the second time. Cursed. There was no problem booking the place or staying beyond the 11pm curfew, but surprise surprise.. this time the clean up by 12 noon the next day did not apply. Naturally, I did not expect this change of rules and was slightly (or to be honest, quite a lot) irritated to find out as I went out this morning to clean that it had all been cleaned by the cleaner and 30 dollars was being deducted from our 50 dollar deposit. And it is not the money (which does not grow on trees in Singapore if someone thinks that), but the fact that I would have cleaned up last night if I had known - I only left it for the morning because I thought I could.

When I went to the hairdresser for the first time, it went well, the cut was good, and I was positively surprised the bill was only 43 dollars. A couple weeks back I went to the back to the same hairdresser like a loyal, happy customer does, and took the next step; got highlights. The mood was a bit lower, the director, who charges higher rates, had a trainee do half of the work on the highlights (which btw took forever to do), the cut was not exactly what I had asked for (did he not listen or does he think he knows better?), and the bill was a whoopin' 174 dollars.

My good friend and neighbor has had the same experience with cleaners. First time they are great, with positive, even proactive attitude, cleaning well and effectively - and the second time.. well, either they cancel at the last minute, simply do not show up or do a very poor job, lying to your face about having cleaned under the dining table - when surely they have not, with all the crumbs and dog hair still there?

So is it short-sightedness and underestimation of the customer that gets in the way of building a lasting, solid relationship (which a few know how to do; I highly recommend United Optometrist in Novena (the mall next to Velocity) and Pet's Love store On River Valley Rd), or is it a cultural thing, perhaps arising from the temporary spirit of Singapore (lots of tourists and expats that stay for a short time)? I do hope it is not simple will to screw over a western person, because that's not nice at all. Singapore is perhaps the only country in this part of Asia where one does not have to doubt everything that comes out of another person's mouth and be aware of others trying to scam or cheat in everything. But still the curse of the second time exists - and I shall be more aware of it in the future..

Vuoden ensimmäiset

Vuosi 2010 on lähtenyt hyvin käyntiin Singaporessa; kolme ihanaa lomapäivää täynä toimintaa ja loikoomista :) Niin, onhan se vähän hassua sanoa lomapäivää kun eihän mulla tavallaan mitään työpäiviäkään täällä oo.. mutta tavaksi on tullut, että kun Antti ei tee töitä, niin aikaa koitetaan viettää yhdessä - toisin kuin Suomessa kun molemmat meni omien harrastustensa parissa vähän väliä.. - ja siksipä ne lomapäiviltä tuntuvatkin.

Uudenvuoden aattona oltiin katsomassa kaupungin (/valtion) ilotulitukset Singaporelaisittain harvinaisessa väenpaljoudessa. Raketteja sinkoili taivalle kokonaiset kahdeksan minuuttia - mutta missään muualla ei sitten raketit paukkuneet tai papaatit lennelleet. Aah autuutta, ei tarvitse Singaporen koirienkaan kärsiä kauempaa. Meidän Repe se vaan kuunteli kotona radioita..


Uudenvuodenpäivänä heräsimme myöhään ja saimme mainion idean: lähdetään rannalle, koko konkkaronkka naapurien kanssa ja koirat myös mukaan :) Rekulle tämä tiesi onnenpäivää, se nimittäin todella RAKASTAA uimista. Muutama tunti hurahti mukavasti Sentosan saaren Tanjong Beachilla, joka on koiraihmisten suosiossa. Vapaapäivästä huolimatta rannalla ei ollut kuitenkaan tungosta, vaan meidän lisäksemme vain muutamia koiria, kaikki omissa porukoissaan.


Rekku meni veteen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. lelun perässä tai ilman lelua - toisinaan myös levää, puunpaloja ja muuta moskaa rantavedestä siivoten :D!


Välillä koiruus piti sitoa puuhun kiinni jotta se pitäisi taukoa uimisessa..


Biitsillä loikoillessa ei ollut yhtään enää ikävä Suomen talvea, pakkasta ja lunta. Vaikka Sentosa ei olekaan mikään ihanteellinen ranta (rahtilaivat horisontissa, vesi ei ole kirkasta, roskaakin jonkun verran..) niin on se kuitenkin hiekkaranta meren rannalla palmujen katveessa.. ja sellaisenaan ihan tarpeeksi hyvä 15min. matkan päässä olevaksi.


Illalla Rekun onnenpäivä jatkui kun otimme sen taloyhtiön grillipaikalle mukaan. Varasimme grillipaikan ekaa kertaa. Sitä varten piti täyttää 'anomus' ja maksaa 50 dollarin pantti (siltä varalta ettemme siivoasi kunnolla). Meidän taloyhtiön grillipaikka ei ole mikään ihmeellinen, mutta grilli on iso (=syö hiiliä ja aikaa lämmetäkseen) ja altaan vierellä, joten vilvoitella voi vaikka grillimestarikin välillä ;) Meidän grillausporukassa oli kyllä vaan yksi innokas altaaseen menijä, se nelijalkainen uimiseen hurahtanut joka on grillaus-illan jälkeen nirsoillut tavallisen ruokansa kanssa ("Eikös niitä nakkeja, lohen nahkoja ja muita saakkaan joka ilta..?").

Lauantaina oli loikoomisen vuoro. Elokuvissa silti käytiin, ekaa kertaa tänä vuonna, katsomassa vauhdikas Sherlock Holmes. (Leffaliput on muuten täällä vaan 5€ kpl.) Leffaa ennen olin ekaa kertaa Singaporessa hieronnassa (vaikka olisihan sitä aiemminkin voinut uskaltautua kun hierojia ja refloksologeja on joka korttelissa ja vieläpä edulliseen hintaan). Ei ollut mitään turhaa sivelyä, ei.. lihakset kallonpohjasta lantioon ja sormenpäihin sai sellaisen käsittelyn että tähdet välillä vilisi silmissä kun akupisteitä paineltiin. My Foot refloxology:n hierojina toimivat näkörajoitteiset naiset ja miehet. On todella hienoa että heillä on töitä, eikä heidän tarvitse kulkea kadulla myymässä nenäliinoja tai soittaa huuliharppua kuten monen muun liikunta-, näkö- tai muulla tavoin rajoittuneen. (Singaporessa on kerjääminen kielletty.)

Eilen olimme porukalla tutustumassa uuteen puistoon; Labrador Park:iin. Heti taksista hypättyämme Rekku näki hiiren, rotan, liskon tai muun vastaavan jahdattavan, ja olikin sitten aika kierroksilla kulkiessamme puiton sademetsä-osuuden läpi.. Bongasimme pari liskoa ja saimme muutaman hyttysen piston ennekuin pääsimme meren rantaan. Näkymät rannasta ovat kauniit Sentosalle päin, varsinkin kauniilla aurinkoisella kelillä :D Rekku pääsi myös vihdoin puiston toisessa päässä veteen vilvoittelemaan. Indonesiaan suuntaavista katamaraaneista tuli aika kovat aallot, ja Rekulla oli välillä tosissaan tekemistä etteivät aallot veisi koiraa mennessään.. mutta vedessä se pysyi, pieniä uintireissuja rannasta tehden.

Illalla tehtiin vuoden eka juoksulenkki ja käytettiin ekaa kertaa Singaporessa suomalaista vohvelirautaa. Pidetään katsos asiat tasapainossa.. Juoksemista tosin on paljon lisää edessä, sillä ilmoittauduin ekaa kertaa elämässäni 'naisten kympille', joka juostaan auringon laskiessa toukokuun lopulla.