Väsynyt mutta iloinen

..tai iloinen mutta niiiiin väsynyt. Taas on nimittäin kiirettä pitänyt ja tää mun 'blogi postaus päivässä' proggikseni kaatui rähmälleen heti alkumetreillä kun eilen töiden jälkeen vaan hoidin maileja ja skypetin enkä kerennyt kirjoittamisessa otsikkoa pidemmälle. Mutta nyt koitetaan:

En ookkaan viel ollenkaan bloggaillut mun vapaaehtoistöistä täällä, vaikka kerran viikossa tiistaisin matkaan toiselle puolelle Singaporea hoivaamaan kodittomia koiria Pets Villa nimiseen koirasuojaan jota ylläpitää Animal Lovers League -järjestö. ALL:n päädyin kun SPCA:lla (tunnetuin) tuntui olevan jo tarpeeksi vapaaehtoistyöntekijöitä ja ASD:n (toiseksi tunnetuin) sivuilta ei silloin löytynyt mahdollisuutta käydä vapaaehtoistöissä koirasuojalla. ALL:n vapaaehtoiskoordinaattori otti heti vapaat kädet ilolla vastaan, tutustutti Pets Villaan ja sen asukkeihin ja sitten vaan alettiin hommiin ;)


Nyt käyn töissä yhdessä Hannan kanssa, taittuu tuo pitkä matka (bussi-metro-bussi-kävely, noin tunti suuntaansa) nopeammin ja mukavammin :) Meillä on koirasuojalla vähän vakkarihommia, kuten tiettyjen kennelissä asuvien koirien pesua, mutta usein tehdään ihan mitä vaan tarvii tehä - pestään koirien kippoja, lenkitetään koiria, autetaan ruokinnassa, korjataan kakkoja.. ihan siis aitoa työntekoa :D Päivään mahtuu kyllä paljon myös rentoa ajanviettoa ja rapsuttelua, hellyyden jakamista kovia kokeneille. Sen lisäksi että tällaisesta vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen (hännän heiluminen ja kasvojen pesu kylpyhetken päätteeksi on mitä kaunein kiitos!) niin samalla itse oppii koirien kommunikaatiosta ja käytöksestä.


Laskin juuri että eilen olin töissä seitsemättä kertaa. Enää ei kuulunut minkäänlaista haukkua kun menimme portista sisään, ja kenneliin mennessäkin haukku nopeasti lakkasi - taisivat jo tuntea hajumme. Toiset koirista tulee tervehtimään iloisesti, toiset suorastaan innoissaan.. ja toiset on vielä varuillaan, tulevat kun hetken paikoillaan odottaa. Suurin luottamuksen saavutus on kyllä Mangon, jota ei kuulema ole voitu edes rokottaa kun se ei anna koskea itseään, rapsuttelu. Lähelle menee machoilevan KamKamin rauhallinen käytös eilen, ottikohan se näin nopeasti opikseen että näiden suomalaisten jalat tulee jättää rauhaan nylkytykseltä?


Suurin osa koirista PetsVillassa on omistajiensa hylkäämiä, tai syystä tai toisesta kiinniotettuja kulkukoiria. ALL:lla on ns. no kill -politiikka, eli siellä koirat hoidetaan kuntoon niin pitkään kun voidaan. Suojalta voi adoptoida koiran, ja monta kotikoiraksi sopivaa siellä uutta laumaa odotteleekin, mm. oma suosikkini (tai yksi niistä) Dixie, joka on pieni tummanruskea labbissekoitus, ketterä ja leikkisä (sopiva agilityyn..?). Koiria (ja kissoja, joita on niitäkin suojalla kymmeniä tai jopa satoja) ja Pets Villan toimintaa voi auttaa myös erilaisin lahjoituksin sekä sponsoroimalla jotakuta koirista, kaukomaiden kummilapsien tapaan. (Jos haluat auttaa, ole yhteydessä niin kerron lisää!)


Pets Villassa on muutamia todella sydäntäsärkeviä tapauksia. Kaksi pomeriania löydettiin karvattomina ja puolikuoliaina roskapussista - toinen selvisi ja kasvattaa nyt hiljalleen itselleen uutta turkkia. Silver, yorkshirenterrieri, kärsi omistajiensa ajattelemattomuudesta kun he etsivät oikoreittiä punkkien poistoon; punkithan kuolee kun ne upottaa kerosiiniin, niin Silverin omistajat kokeili nopeampaa keinoa - kaatoivat koiran päälle kerosiinia. Silver raukka menetti kaikki karvansa, osan ihoaan ja toisen silmänsä. Lisäksi omistajat hylkäsivät koiran. ALL on hoitanut Silveriä kuntoon, ja vaikka karvankasvua ja ihon paranemista vielä odotellaan, on koiruus jo hyvinvoiva ja iloinen, eikä siis enää kärsi. Olen vienyt Silverille nameja, ja pikkuinen on oppinut nopeasti - saan osakseni hienoja pyörähdyksiä kun Silver kerjää lisää :)


Kodittomien koirien ongelma Singaporessa on mieletön. Olemme paikallisten ystävien kanssa muutamaan otteeseen tästä jutelleet - mistä johtuu että koira saatetaan ostaa hetken mielijohteesta kauppareissulla ja sitten hylätä kun se ei opi sisäsiistiksi tai sitä ei jakseta kouluttaa? Siksikö että pennun voi ostaa alk. 44 eurolla, eikä kukaan pentua ostaessa kerro etteivät ne kulut siihen lopu? Vai onko syy syvemmällä kulttuurissa, siinä miten (yleistäen) aasialaisessa kulttuurissa eläimille ja luonnolle (ihmisillekin) annetaan kovin vähän arvoa?

Beauty on kova syömään muidenkin ruoat, mutta se myös tulee luokse juosten ja häntä viuhuen heti pannan ja hihnan nähdessään - lenkityksen toivossa tottakai!