Saako kuvata?

Viime viikonloppuna vietettiin täydellistä perhe-viikonloppua kolmistaan. Siihen kuului yhteinen lenkki ja lounas joenrannassa, shoppailua (Rekulle uusi lelu, mä löysin vihdoin sopivia eko-alusvaatteita!), leffa ja viiniä, biitsillä hengausta ja meressä uintia kilpaa koiran kanssa sekä yhteinen juoksulenkki. Kerrassaan ihanaa.

Biitsillä kun oltiin, niin törmättiin taas yhteen kulttuurieroon. En nyt tarkoita sitä että mä loikin siellä bikineissä vaikken 'bikinikunnossa' olekaan kun paikalliset uivat vaatteet päällä vieressä, vaan valokuvaamista. Singaporelaiset on ahkeria kuvauksen harrastajia ja jossei kaulassa roiku digijärkkäri niin iPhone kyllä tallentaa. Oma maalaisjärkeni - joka toivottavasti todella on niin kulttuuriherkkä kuin sen kuvittelen olevan - sanoo että kun kuvattava kohde ei ole omaa porukkaa, tulee kuvattavalta kysyä lupa.

Voin paljastaa jännitusmomentin ihan alkuunsa ja kertoa että ei, eivät ne minua halunneet kuvata. Miedän perheen söpöin, komein ja sporttisin sattuu olemaan Rekku - ja mikäs sen suloisempaa kuin innoissaan vinkuleluja aalloista kalasteleva kettuterrieri? Siinä missä jokainen aasialainen ohikulkija kaivoi kameransa esiin, kukaan ei vaivautunut edes eleillä tarkastamaan saako koiraa kuvata. Enhän minä kuvausta olisi tietenkään olisi kieltänyt, sen kun kuvaatte, olen kyllä koiruuden söpöydestä ihan samaa mieltä - mutta mielestäni olisi ollut kohteliasta ja huomioonottavaista varmistaa meiltä että kuvaaminen on ok. Huumorintajuinen perheemme pää tietysti otti tilanteesta vaarin ja kiusasi kuvaajia vaatimalla rahaa koiran kuvaamisesta :D

Itseä jäi hiukan harmittamaan että oma kamera oli taas jäänyt kyydistä. Kuvausharrastus on jäänyt pahasti kaiken muun jalkoihin enkä ole kameraa käyttänyt ollenkaan todella pitkään aikaan. Pitäisi taas kerrata niitä asetusten käyttöä.. Tänään olisi ollut taas mukava kuvaushetki tarjolla kun kävimme yhteislenkillä Helin&Urhon sekä Rekun, Laylan ja Codyn kanssa. Layla ja Cody ovat meillä viikonloppua viettämässä kun kollegani Chris ja hänen Erica vaimonsa ovat Bankokissa ja meidän kaikkien käyttämällä Woofy Nannyllä oli täyttä. Layla on paimenkoiran ja noutajan sekoitus, muistaakseni 6 tai 7 vuotias, ja Cody puolestaan pallohullu parivuotias labbis. Ihan mukavia tyttöjä molemmat, vaikkakin aika vahtikoiria ja lenkillä menevät kuin mitkäkin miinaharavat! Onneksi Heli on siis jelpannut ottamalla Rekun ohjailtavakseen - kun meillä on koirien lisäksi myös Antin kaveri kyläilemässä kaupungissa.. hulinaa siis riittää eritavalla kuin viime viikonloppuna, vaikka samalla on autuaan rauhallista kun ei ole suunniteltu mitään ihmeellistä.


Olenkin kovasti koittanut viettää vapaa-ajalla enemmän vapaa-aikaa. Tänään on ohjelmassa koirien lenkityksen lisäksi vielä makaroonilaatikon tekoa (ostimme vihdoin pöytäuunin kun sellaista sattui toinen Singaporessa asuva suomalainen kaupittelemaan) ja huomenna jatkuu muutaman viikon tauon jälkeen agilitytreenit. Rentouttavaa viikonloppua siis itse kullekin :)

Koiranomistajan elämää Singaporessa, osa 1

Mun on jo tosi pitkään pitänyt palata näihin 'muita mahdollisesti Singaporeen muuttoa miettiviä auttaviin' aiheisiin, ja kirjottaa siitä, millaista on asua koiran kanssa Singaporessa. Viimesen viikon aikana on tullut touhuttua 'koirajuttuja' tosi paljon, joten ehkä nyt on hyvä aika toteuttaa kirjoitussuunnitelmia :)

Ensinnäkin, meidän elämä Singiksessä on kaupunkielämää; asutaan kerrostalossa, suht' lähellä keskustaa parin isomman tien risteyksessä eikä omisteta autoa. Palvelut on lähellä, mukaanlukien lemmikkitarvikekauppa, mutta koirapuistot (tai puistot yleensä) kauempana. Rekun pieniä vessalenkkejä (oman ja naapuritalon ympäri) varten on aina puettava kunnolla päälle - enkä tarkoita vaatteiden määrää vaan laatua.. Yöpaidassa ei voi lähteä ulos edes yöllä, sillä toisella puolella katua olevissa ravintoloissa on elämää aamu viideltäkin. Pidemmät lenkit me suunnataan aina johonkin rauhallisimmille nurkille, niinkuin läheiselle omakotitaloalueelle tai joen varteen, missä on vähemmän liikennettä ja enemmän vihreetä-vehreetä. Singis on kyllä puutarhakaupunki, puita ja nurmea on joka talon nurkalla, ja siinä mielessä koiran kanssa voi täällä asua missä vaan.

Aamun 'viileys' (en ois uskonu sen päivän tulleen että mä kutsun +25ttä viileäksi!) me hyödynnetään lenkkeilemällä naapurin Helin ja Urho-koiran kanssa 2-4km lenkkejä kävellen ja toisinaan hölkäten. Välillä koirat myös pääsee ottamaan pyrähdyksiä vapaana kun sattuu sopivan kokoinen ja suojainen ruohopläntti reitin varrelle (vaikka kiellettyähän se siis on, koiran irti pitäminen..). Aamulenkeille me ei oteta vettä mukaan, mutta jos lähdetään parin tunnin puistokeikalle niin heti on oltava vähintään litra mukana itselle ja Rekulle - tai mahdollisuus ostaa vettä paikan päältä. Rekku porskuttaa menemään terrierimäiseen tyyliinsä niin pitkään kun se vaan jaksaa, eikä sitä saa käskystä juomaan, joten sitten kun se ei jaksa niin häntä lähtee laskuun ja ravaus muuttuu kävelyksi - ja on paras pitää taukoa varjossa tai alkaa kattelemaan taksia.

Taksifirman numero onkin mulla top 5 -soitetuimmissa numeroissa, sillä Singaporessa ei saa viedä koiria julkisiin kulkuneuvoihin. Tää on ehdottomasti yksi Singaporen huonoista puolista.. ainakin näin koiraihmisen silmin ;) (Moni paikallinen on varmasti erimieltä!). Onneksi taksit on täällä edullisia, eikä meidän reissaaminen ja harrastaminen tähän 'pakko mennä taksilla' touhuun kaadu. Rekku on sen verran pieni ja yleisen näköinen koira (kääpiösnautserit on täällä tosi yleisiä), että sen kanssa on aika helppoa saada taksi. Mä aina sanonkin että 'small, clean dog on leash' (on leash eli remmissä = ei siis kantokassissa!) kun soitan taksia, ja vetoan empiviin taksikuskeihin kadulta taksia napatessa että Rekusta ei lähde karvaa, se istuu lattialla, ei tule likaa penkeille.. Mutta naapurin Urhon (valkoinen paimenkoira) onkin sitten vallan eri juttu: Yksi jos toinenkin taksikuski on vaan sanonut ettei se 'jättiläinen' mahdu taksiin lainkaan, mihin me vaan sanotaan että mahtuu, mahtuu, on ennekin mahtunut, menee pieneen tilaan, hih :D!.

Botanic Gardens, eli kasvitieteellinen puutarha, on puistoista meitä lähimpänä. Sinne jaksaa Rekkukin pari kilsaa kävellä, ja vielä päälle kolmisen kilsaa puiston toiseen päähän (mistä sitten kyllä jo voi alkaa taksia katteleen..). Tähän tosin vaikuttaa se että Rekku pääsee puistossa kahlaamaan tai uimaan itsensä märäksi ja pysyy viileänä. BGssä ei saa pitää koiria irti, mutta siellä riittää muuten virikkeitä; hajuja, toisia koiria ja ihmisiä, vettä (joka vie voiton kaikesta muusta Rekun mielestä), ja flexissä riittää siimaa pallon kanssa leikkimiseenkin. Yhteislenkeillä on myös kiva käydä, viime su oltiin BG:ssä suomalais-singaporelaisilla koiratreffeillä (alla Chikan ottama kuva) ja tänään Mount Faber Parkissa paikallisen agilitytreenikamun shelttiporukan mukana. Rekku on näiden reissujen jälkeen aina aivan poikki.. jos taksilla tullaan kotiin, on mun jaloissa tosi nopeesti nukkuva koira :)!


Tavallisten puistojen lisäksi täällä on tietysti koirapuistoja (dog run), jotka on aidattuja, isoja tai pieniä puistoalueita. Koirapuistoja on kait jotain 5kpl.. me ollaan käyty niistä vain suurimmassa, West Coast Park:n koirapuistossa. Toisaalta sitähän voisi lähteä niissä muissakin välillä käymään, mutta tuo WCP:n puisto nyt on isona alueena toiminut hyvin, siellä kun lääniä riittää niin että koirat jopa pysyy omissa porukoissaan puiston sisällä. Meillä on ollut tapana kerran viikossa käydä siellä Helin ja Hannan kanssa, ja usein kutsutaan myös muita tuntemiamme ei-töissä käyviä koiranomistajia mukaan.

Kerran kuussa me koitetaan koirapuiston sijaan suunnata biitsille koirien kanssa (ja Rekun tulee kyllä päästyä sinne useamminkin, se kun on helpppo ottaa mukaan). Hyvinkään hienosta koirakylpylästä huolimatta tää ympärivuotinen biitsillä käynti koiran kanssa joka rakastaa uimista on kyllä aivan luksusta :)! Rekun sosiaaliset taidot on todella paljon parantuneet täällä ollessa, vaikka kukapa sitä nyt niin helteellä jaksaisi rähjätäkään ;)

Nyt kun meillä on agilitystä taukoa olosuhteiden pakosta (kennelklubi ei oo saanu treenipaikkaa järjestymään), me treenataan 'cityagilityä' (=hyödynnetään kaikki lenkeillä vastaantuleva agilityesteitä / niiden suoritustapaa muistuttava) ja pidetään yllä peruskuntoa. Mehän voitaisiin myös mennä kaupalliselle kouluttajalle kursseileen, mutta nyt kun oon vähän kuulostellut kokemuksia niin alan kallistumaan sille kannalle ettei ehkä ole kurssimaksulle tulossa odottamaani vastinetta.. (kurssimaksut esim. 150 euroa / 12 vkoa + taksimatkat päälle). Toinen vaihtoehto ois hyödyntää erilaisten 'päivähoitopaikkojen' ja muiden vastaavien tiloja(esim. Club4Paws), mutta niissä olisi sitten muitakin mukana sähläämässä, eikä treenauksesta välttis tulis mitään.. Joten kaipa me nyt vaan taukoillaan. (Hmph :(!)

Galleriassani in kuvia Rekun ja kavereiden menosta puistossa (ja muuallakin).

Vuoden ensimmäiset

Vuosi 2010 on lähtenyt hyvin käyntiin Singaporessa; kolme ihanaa lomapäivää täynä toimintaa ja loikoomista :) Niin, onhan se vähän hassua sanoa lomapäivää kun eihän mulla tavallaan mitään työpäiviäkään täällä oo.. mutta tavaksi on tullut, että kun Antti ei tee töitä, niin aikaa koitetaan viettää yhdessä - toisin kuin Suomessa kun molemmat meni omien harrastustensa parissa vähän väliä.. - ja siksipä ne lomapäiviltä tuntuvatkin.

Uudenvuoden aattona oltiin katsomassa kaupungin (/valtion) ilotulitukset Singaporelaisittain harvinaisessa väenpaljoudessa. Raketteja sinkoili taivalle kokonaiset kahdeksan minuuttia - mutta missään muualla ei sitten raketit paukkuneet tai papaatit lennelleet. Aah autuutta, ei tarvitse Singaporen koirienkaan kärsiä kauempaa. Meidän Repe se vaan kuunteli kotona radioita..


Uudenvuodenpäivänä heräsimme myöhään ja saimme mainion idean: lähdetään rannalle, koko konkkaronkka naapurien kanssa ja koirat myös mukaan :) Rekulle tämä tiesi onnenpäivää, se nimittäin todella RAKASTAA uimista. Muutama tunti hurahti mukavasti Sentosan saaren Tanjong Beachilla, joka on koiraihmisten suosiossa. Vapaapäivästä huolimatta rannalla ei ollut kuitenkaan tungosta, vaan meidän lisäksemme vain muutamia koiria, kaikki omissa porukoissaan.


Rekku meni veteen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. lelun perässä tai ilman lelua - toisinaan myös levää, puunpaloja ja muuta moskaa rantavedestä siivoten :D!


Välillä koiruus piti sitoa puuhun kiinni jotta se pitäisi taukoa uimisessa..


Biitsillä loikoillessa ei ollut yhtään enää ikävä Suomen talvea, pakkasta ja lunta. Vaikka Sentosa ei olekaan mikään ihanteellinen ranta (rahtilaivat horisontissa, vesi ei ole kirkasta, roskaakin jonkun verran..) niin on se kuitenkin hiekkaranta meren rannalla palmujen katveessa.. ja sellaisenaan ihan tarpeeksi hyvä 15min. matkan päässä olevaksi.


Illalla Rekun onnenpäivä jatkui kun otimme sen taloyhtiön grillipaikalle mukaan. Varasimme grillipaikan ekaa kertaa. Sitä varten piti täyttää 'anomus' ja maksaa 50 dollarin pantti (siltä varalta ettemme siivoasi kunnolla). Meidän taloyhtiön grillipaikka ei ole mikään ihmeellinen, mutta grilli on iso (=syö hiiliä ja aikaa lämmetäkseen) ja altaan vierellä, joten vilvoitella voi vaikka grillimestarikin välillä ;) Meidän grillausporukassa oli kyllä vaan yksi innokas altaaseen menijä, se nelijalkainen uimiseen hurahtanut joka on grillaus-illan jälkeen nirsoillut tavallisen ruokansa kanssa ("Eikös niitä nakkeja, lohen nahkoja ja muita saakkaan joka ilta..?").

Lauantaina oli loikoomisen vuoro. Elokuvissa silti käytiin, ekaa kertaa tänä vuonna, katsomassa vauhdikas Sherlock Holmes. (Leffaliput on muuten täällä vaan 5€ kpl.) Leffaa ennen olin ekaa kertaa Singaporessa hieronnassa (vaikka olisihan sitä aiemminkin voinut uskaltautua kun hierojia ja refloksologeja on joka korttelissa ja vieläpä edulliseen hintaan). Ei ollut mitään turhaa sivelyä, ei.. lihakset kallonpohjasta lantioon ja sormenpäihin sai sellaisen käsittelyn että tähdet välillä vilisi silmissä kun akupisteitä paineltiin. My Foot refloxology:n hierojina toimivat näkörajoitteiset naiset ja miehet. On todella hienoa että heillä on töitä, eikä heidän tarvitse kulkea kadulla myymässä nenäliinoja tai soittaa huuliharppua kuten monen muun liikunta-, näkö- tai muulla tavoin rajoittuneen. (Singaporessa on kerjääminen kielletty.)

Eilen olimme porukalla tutustumassa uuteen puistoon; Labrador Park:iin. Heti taksista hypättyämme Rekku näki hiiren, rotan, liskon tai muun vastaavan jahdattavan, ja olikin sitten aika kierroksilla kulkiessamme puiton sademetsä-osuuden läpi.. Bongasimme pari liskoa ja saimme muutaman hyttysen piston ennekuin pääsimme meren rantaan. Näkymät rannasta ovat kauniit Sentosalle päin, varsinkin kauniilla aurinkoisella kelillä :D Rekku pääsi myös vihdoin puiston toisessa päässä veteen vilvoittelemaan. Indonesiaan suuntaavista katamaraaneista tuli aika kovat aallot, ja Rekulla oli välillä tosissaan tekemistä etteivät aallot veisi koiraa mennessään.. mutta vedessä se pysyi, pieniä uintireissuja rannasta tehden.

Illalla tehtiin vuoden eka juoksulenkki ja käytettiin ekaa kertaa Singaporessa suomalaista vohvelirautaa. Pidetään katsos asiat tasapainossa.. Juoksemista tosin on paljon lisää edessä, sillä ilmoittauduin ekaa kertaa elämässäni 'naisten kympille', joka juostaan auringon laskiessa toukokuun lopulla.