Kotona

Tääl ollaan taas, lämpimässä Singaporessa. Kotimatka meni hyvin, ihana toi Finnairin suora lento, nukuin taas makeasti kokonaiset yöunet! Nyt on sit laukut purettu ja paras läheteä Rekun kanssa lenkille ja syömään. Rekku oli laukkujen purkamisessa apuna just tän verran:

Kesä tuli, kesä meni?

No siltä se kyllä tosissaan tuntuu. (Vaikka jos ulos nenänsä laittaa, voi todeta että kesäkelit on vasta saapuneet Singaporeen. Kesä- ja heinäkuussa satoi vaikka kuinka - nyt on viime päivät ollut sellaista paahtimessa asumista että.) On nimittäin ollut pikkasta haipakkaa - siinä määrin että on tää blogin pitäminen 'hiukka' jäänyt. Ajattelin nyt taas kun vapaa-aikaa on hieman aiempaa enemmän, koittaisin kirjoitella takautuvasti - nimittäin toiminnasta ei ole ollut puutetta:

Kesäkuussa Stella, singaporelainen Suomessa asuva ystäväni, oli täällä ja teimme mm. Jurongin paikalliskiertueen (erilaista kulttuuria). Singaporessa tulvi, Rekku harjoitteli Woofy Nannylla yöpymistä, minä apuopena olemista agilityn alkeiskurssilla ja valmistautuminen kansalliseen koirakävelyyn ja karnevaaliin oli jo vauhdissa. Ja sitten me lähdettiin ihanaan Irlantiin..

Heinäkuussa kun saavuimme Irlannista häitä tanssimasta, oli aika taas kohdata elämän kiertokulku kun setäni Tapio menehtyi. Suomeen hautajaisiin en kuitenkaan päässyt, sen sijaan uudet tehtävät ja vastuut töissä kasaantuivat entistä korkeampiin pinoihin ja pomo alkoi puhumaan sopimuksen vakinaistamisesta.. Tein myös ekat kotikäyntini adoptoitujen koirien luo.

Elokuussa tahti kiihtyi paikallisen kennelklubin vapaaehtoishommissa, Singapore juhli synttäreitään, agilitykisatkin siinä vilahti.. ja uusia kasvoja koirineen muutti Singaporeen. Naapurin koira haukkasi palan sormestani ja nyt koitetaan kirjeillä saada omistajia kattamaan keskiyöllä tikatun peukalon lääkärikulut.

Syyskuukin on jo puolivälissä, ja taas on yks 10km juoksu takana, samoin parit koiratapahtumat (mm. meidän ekat jenkkityyliset kisat!) ja Hari Raya Puasa (Ramadanin loppu). Kaiken lisäksi pian lennän taas Suomeen, ukkini hautajaisiin. Niin, ja tänään allekirjoitin vakkarisopparin töissä. Että täällä ollaan, tulkaahan kylään, menoa ja meininkiä kyllä riittää..

Kylmäkuivausta ja suuria tunteita

Mun Suomen visiittini on ollut ihana mutta henkisesti raskas. Eikä pelkästään rakkaan mummuni hautajaisten takia, vaan myös siksi että lyhyessä ajassa olen tavannut, halannut ja sanonut 'hei taas ensikertaan' monelle läheiselle ihmiselle. Sydäntä on lämmittäneet lohduttavat ja kannustavat sanat, ja iloiset, yllättyneet reaktiot näkemisestäni.

Matkani oli hieman 'extempore', enkä kerennyt oikein valmistautua Suomessa käymiseen. Nyt olen hämmentynyt, onnellinen ja surullinen samaan aikaan - mutta kuitenkin sitä mieltä että oli oikea päätös tulla käymään. Kotona Singaporessa edessä on jännitävät ja kiireiset ajat - sain nimittäin viime viikolla kuulla että sain hakemani työpaikan, ja työt alkavat tasan viikon päästä. Että on tässä paljon ajateltavaa ja tunteita joka lajia..

Tunteiden lisäksi katupöly on pahasti kuristanut kurkkuani. Tuntuu että tähän kuivan pölyn määrään voisi oikeasti tukehtua - miten tähän taas joku päivä oppii? Jos ei muuten itse Singaporea paikkana olekaan ikävä ollut, niin trooppisen kosteaa ilmastoa kylläkin. Tämän kylmäkuivaushoidon jälkeen saa ihan vapaasti tulla hiki.

Tropiikkiin tottuneet

Tätä postausta mä oon kirjoittanu mielessäni jo monta viikkoa. Aluksi mun piti kirjoittaa siitä, miten sitä vieraiden vieraillessa Suomesta huomaa oman tropiikkiin tottumisensa. Lumen keskeltä palmujen katveeseen kylään tullut äitini sanoi ettei Singaporen kuumassa ja kosteassa ilmassa voi kunnolla hengittää syvään. Nähtävyyksien katselusta hän selvisi tankkaamalla nestetasapainon palauttavaa urheilujuomaa ja pysymällä varjossa mahdollisimman paljon. Itsestä tuntui hassulta kun piti kävellä hitaammin ja pitää taukoja, vaikka hikihän se mullekin päiväsällä Singaporessa tulee. Ei tropiikkiin tottuminen oo sitä etteikö hikoilisi, vaan että hikoilemiseen tottuu. Seuraava vieraskatras sitten sieti kuumuutta hieman enemmän, ja sekä Sentosan rantahuvitukset että Universal Studiosin teemapuisto tulivat tutuiksi. Uiminen viilensi velipuoliani siinä missä Rekkuakin, ja limua ja mehua kului. Kivaa on kaikkien vieraiden kanssa ollut!

Toinen puoli tropiikkiin tottumista on se ettei tahdo kestää kylmää. Liian ilmastoidussa tilassa on kylmä, niin minulla kuin Rekullakin.. Rantapäivän jälkeen kylvyssä käynyt Rekku alkoi palelemaan ilmastoidussa olohuoneessa niin että kaivoin vahingossa Singaporeen muuttokuorman mukana tulleen villahuovan laatikosta ja peitin koiran sillä. Koira lämpeni nopeasti ja taas alkoi luu maistumaan ;)


Sitten tulivat huonot uutiset Suomesta: mummuni nukkui pois monen sairaalan vuodeosastolla vietetyn vuoden jälkeen. Muutaman päivän mietittyäni halu osallistua rakkaan mummun hautajaisiin vei voiton ja varasin itselleni lennot samaan koneeseen vieraiden kanssa. Ajattelin että kirjoitan siitä miten tropiikkiin tottunut koittaa valmistautua keväisessä Suomessa vierailuun - mutta nyt olenkin jo täällä. Ja kylmähän on..

Ulkona on vajaat 10 astetta lämmintä ja sataa. Lunta on vielä maassa, ja vaikka ilma onkin sisäilmaan verrattuna ihanan kosteaa, on sen verran viileää että pipo päässä ja kolme kerrosta vaatteita päällä täytyy olla kun lenkille lähtee. Sisälläkin mä palelen. Villasukat ja -paita on vakiovarusteet ja rasvaa kuluu kun iho kuivuu. Eikä sandaaleihin tottunut meinannut pystyssä pysyä kun vaelluskengissä koitin agilitytreeneissä vieraillessa muutaman juoksuaskeleen ottaa :D! Kyllä sitä joo vähän itsensä tropiikkiin tottuneeksi tuntee ;)

Turre ja lokaali yli rajan

Hyvä ystäväni Laura on meillä kylässä. (Tekemistä siis riittää -> aikaa&energiaa bloggailuun ei..) On ihanaa kierrellä kaupungilla ja näyttää paikkoja, mutta myös tehdä arkisia asioita yhdessä. Koiranomistajan luksusta on kun vieras joustaa niin että Rekkukin voi tulla mukaan tai lähtee jopa yhdessä koiruutta lenkittämään :)

Kerrottavaahan riittäisi vaikka kuinka, mutta lyhyesti ajattelin päällimmäiset fiilikset välittää - niille muille hyville ystäville jotka kuulumisia kovasti odottavat :)

Eilen lähdettiin rohkeasti tutusta, turvallisesta ja puhtaasta Singaporesta rajan yli Malesian puolelle Johor Bahruun. Matkaan meni aikaa, koska menimme julkisilla (bussi+metro+metro+bussi), mutta toisaalta myös näimme matkalla paljon; sekä erilaisia ihmisiä, maisemia että mm. iltauutisiin päätyneen tulipalon. Rajamuodollisuudet x 2 sujuivat mukavan mutkattomasti, Malesian viranomaisille ei tarvinnut enää täyttää mahaansaapumiskorttiakaan. Nousimme siis paikallisbussistamme pois aina rajalla ja menimme passintarkastuksen läpi, ja sitten jatkoimme samalla bussilla (tai ainakin saman, 170 linjan bussilla) matkaa. Malesian puolella bussiin noustessamme huomasin kyllä bussin ikkunassa olleen kyltin 'Larkin' mutta en asiaa sen enempää ajatellut - olimmehan muistaaksemme lukeneet että kaikki Singaporen paikallisbussit menevät Kotaraya bussiasemalle Johor Bahrussa. Vaan kylttipä olikin oikeassa ja päädyimme Larkinin pitkänmatkan bussien asemalle, kauas kauppakeskuksista joita varten JB:hen matkasimme. Oh well, taksilla pääsee!

Koko päivä meillä menikin rattoisasti kauppoja koluten.. Hinnat ovat JB:ssä halvemmat kuin Singaporessa, joskin kaikki riippuu kaupasta, ihan niinkuin Singaporessakin. Ostettavaa silti löytyi jonkin verran, varsinkin sisustustarroja tarttui matkaan ja löysinpä kauan etsimäni kivan hameenkin :) (toisinaan meikäkin joutuu joustamaan eettisistä periaatteistaan että saa päälle pantavaa..) Paluumatkalla satuimme bussiasemalle niin että bussi oli juuri lähdössä, joten kiertely JB:n kaduilla ja kahvit aseman paikallisessa kahvilassa jäivät seuraavalle kerralle koettaviksi.

Kotikulmilla kävimme syömässä yhdessä omista suosikeistani, Nasi Padangissa lähikauppakeskuksen ruokamaailmassa. Siinä mielessä alan olla singaporelaistunut, että ruoka on tärkeää; millaista, missä ja kuinka hyvää. Maistelemalla voi kokea kulttuuria, ja nälän viemisen lisäksi makuelämys on tärkeä osa matkan onnistumista. Lauralle riisi ja sopivasti tuliset kasvikset maistuivat, ja kun kerran lomalla ja tropiikissa ollaan niin jälkkäriksihän piti saada jätskiä.. Maistoin paikallista makua, black sesame ice cream, joka oli hyvää - mutta ei päihitä durian jäätelöä erikoisuudessa eikä suklaata maussa :)

..jatkuu..

muuttomatka

Toissapäivänä pakkauduin veljeni autoon rinkkani, reppuni, kameralaukkuni ja koiramme (sekä koiran lentoboxin) kanssa useamman tunnin pakkauksen jälkeen. Rinkka oli sullottu aivan täyteen, ja kotoa (tai siis anoppilasta, nythän mä kotona olen :D) lähtiessä vaaka näytti 5kg ylipainoa. Lentokentällä check-in:n vaaka näytti 7 kg ylipainoa (ja koirallekin muutaman kilon :o!) joten armoa ei annettu.. Me oltiin yhdessä Rekun kanssa check-in:ssä, hoidettiin paperihommat, kasattiin sen boxi jne. Rekku se reippaana poikana hyppäsi suoraan matkalaukkuhihnalle! Saatiin kuitenkin vielä mennä yhdessä ulos kävelylle ja kahvillekin, ennekuin vasta tunti ennen lähtöä piti viedä Rekku takaisin check-in:iin, mistä sen sitten virkailia vei koneeseen. Koiruus tsemppasi hienosti, meni ekasta pyynnöstä boxiin ja kävi heti makoilemaankin.
Ajatukset oli koko matkan Amsterdamiin koirassa, varsinkin kun laskeutuminen oli töksähtävä; pyörät osui maahan niin kovasti että mun pehmeällä penkillä ollut takapuolenikin tunsi sen - miltä siis mahtoi tuntua koiran koivissa? Menin kentällä heti KLM:n tiskille kysymään josko saisin selville miten Rekku voi. Virkailija soitti pari puhelua ja sanoi että toisesta päästä totesivat nauraen koiran olevan elossa, mihin minä lähes kyyneleet silmissä totesin ettei tämä ole ollenkaan naurun asia! Varmistelin vielä että saan 150€ 'care in Amsterdam' maksulleni vastiketta, eli että Rekun boxi siivotaan tarvittaessa, se juotetaan ja lenkitetään kunnolla. Siinäkin meinasi tulla väärinkäsitys kun vaihtoaikaa oli vain 2 tuntia, mutta asia selvisi ja sain kuulla että Rekku oli jo päässyt boxista kävelemään. Huh, ja eikun toiseen päähän terminaalia portille..
Lento Singikseen sujui isolla koneella paljon pehmeämmin. Uskon että Rekkukin nukkui matkan aikana. Itse pääsin oikein vaakatasoon, kun kone oli puoliksi tyhjä. Niin minkäs takia sitä ylipainomaksua pitikään maksaa..? Perillä selvitin ensin itseni Antin luo (taaskaan ei muuten kukaan katsellut laukkujen sisältöä, tähän kieltojen maahanhan voi tuoda vaikka mitä..), ja sitten lähdin selvittämään Rekun asioita. Lost&Found -tiskiltä tuli aloittaa, ja paperien kopioinin jälkeen jatkoin Changi Animal and Plan Quarantine offiisiin lentokentän rahtialueelle. Antti joutui odottamaan laukkujen luona kun alueelle pääsi vain jättämällä passinsa kaniin. CAPQ:n toimistossa mukava virkailija otti lisää kopioita, antoi leiman tuontilupaan ja päästi mut katsomaan Rekkua. Koirarukka oli kovin epäilevän oloinen ja selkeästi matkasta väsynyt ja kankea. Sain vain vaimeat tervehdykset, mutta pyynnöstä pusun - oli se siis ihan ok! Rekku ei ollut reagoinut stressiin itseään kirputtamalla tai rapsuttamalla. Helpotus.
Virkailija toi Rekulle vettä ja ruokaa, ja vesi maistuikin mutta ruoka ei. Rekun ilmeistä ja asennoista näki että vessahätä oli kova, ja kun kurkkasin boxiin, oli siellä sama kuiva hesari ja pyyhe mitkä sunnuntaina mukaani Suomesta otin. Siisti poika ;) Pääsin viemään Rekun CAPQ:n takapihalle verryttelemään, asioilleen ja kokeilemaan kuumaa ja kosteaa ilmaa. Rekku oli edelleen epäilevän, mutta myös uteliaan oloinen. Ja niinhän sitä pitääkin, onhan tää aika muutos sille.. Tapasin myös eläintenkuljettajan joka sanoi että Rekku jää yöksi CAPQ:oon ja hän vie sen aamulla karanteeniin Sembawangiin. Sinne minä nyt sitten tänään menen Rekkua katsomaan :)
Vähän nyt jännittää miten tänään menee. Eilen en saanut anovaa tapitusta suklaasilmillä kun herra itsenäisellä oli mielenkiintoisempaa tutkia ympäristöään, joten ihan hyvillä mielin pystyin sen jättämään kun palasin vielä tullilta hakemaan yhden leiman ja tulimme Antin kanssa kotiin.
Ja täällä sitä nyt siis ollaan, uudessa kodissa ja kotikaupungissa. Auttoi paljon se kesäkuinen käynti täällä, nyt tuntee jo paikkoja eikä ilmasto ole mikään yllätys - vaikka hiki väistämättä varmasti seuraavien viikkojen aikana kyllä tulee. Nyt vaan innolla purkamaan loput tavarat, hommaamaan puheaikaa paikalliseen kännyyn ja treffaamaan uusia naapureita, Heliä, vauvaa ja Urho-koiraa :)

..hrrr!

Lentäkentillä on kylmä. Lentokoneessa on kyllmä. Ja täällä Suomessa vasta kylllmä onkin.. Haluun takasin Singaporeen!

It's cold at airports. Its colld in airplanes. And it sure is collld here in Finland.. I wanna return to Singapore!

sadepäivän tutkimuksia

No enhän mä sit sille kävelylle lähtenytkään kun sade alkoi eikä loppua ole näkynyt. Olen sen sijaan tutkinut mitä tehdä Kuala Lumpurissa, mikä on Singaporen 'vihreyden' tila ja miten käy meidän agility harrastuksen.



Kuala Lumpurin suhteen ajattelin tällaista TOP 6 listaa lähteä tavoittelemaan:

1. Petronas Twin Towers

2. Bintang Walk (Bukit Bintang)

3. Petaling Street Bazaar / Market (China Town)

4. Kampung Baru

5. Fish Spa

6. Aquaria KLCC tai Bukit Nanas Forest Recreational Park

Bonuksena monoraililla ajelu (turistibussia huokeampi ja autentisempi vaihtoehto). Raportoidaan sitten jälkeenpäin miten listan kanssa kävi..



Singaporen 'vihreyden' tilasta - en siis tarkoita vehreyttä vaan ympäristöasioita - löysin ihan mielenkiintoisia juttuja mm. http://www.greenbusinesstimes.com/ osoitteesta. Nyt vietetään kansainvälistä vesiviikkoa ja Singiksessä on iso konferenssi oheistapahtumineen. Joki festaritkin on meneillään! Pikkasen harmittaa että on menny vähän ohi.. mutta niinhän ne menee monet festarit Suomessakin multa ohi ;)

Juhannuksena mulle todettiin lajittelusta että "kaikki ne samaan menee kuitenkin". Jos oltais Suomessa niin oisin kuopannut tämän urbaanilegendan, mutta mitäpä mä (vielä) tiedän miten täällä toimitaan. http://www.zerowastesg.com/ kertoo että täällä on 4 polttolaitosta ja yksi 'offshore' kaatopaikka (onkohan Singiksen alueella vai lieneekö naapurimaan puoella..?). Kierrätysprosentit on todella alhaisia Suomeen verrattuna, mutta täälläpä ollaankin vasta lajittelua opettelemassa, joten vertaus on turha. Mutta oho, rakennusjätteenkierrätys se sentään luonnistuu, 98%! Täällä rakennetaan niin vimmatusti joka nurkalla, siis ihan oikeasti joka nurkalla. Ikkunasta kun katsoo niin näkyy.. 6.. eikun 7 sellaista tavaran siirtely/nostelu tornia. Kaupungin etelärannalle, maalle joka 'man-made' eli tekomaata (Singaporen pinta-alahan on tässä vuosien saatossa kasvanut..), rakennetaan muutama kasino ja Sentosalle tulee iso huvipuisto-hotelli-loamkeskus-kauppakeskus härdelli. Ja sitten tähän meidän nurkille nousee näitä condoja eli kovanrahan kerrosaloja joihin kuuluu palvelut kuten punttarit ja uima-altaat yms. Ja työmailla painetaan duunia aamusta iltaan (n.8-22).. eikä oo häävisti asiat rakennusmiehillä, jotka on suurimmaksi osaksi intialaisia.



Mitä sitten agilityyn tulee niin hyvältä näyttää! Löysin kennelkerhon (http://www.skc.org.sg/) lisäksi 3-4 (ton vikan agilitykoulutus kohta jäi vähän epäselväksi) ns. kaupallista agilitykouluttajaa:

http://www.smartdoggy.com/

http://www.waggie.com.sg/

http://ak9singapore.shutterfly.com/

http://www.cdtrainers.com.sg/

Soitinkin muutamalle, oikein mukavilta vaikuttivat ja kovasti toivottivat tervetulleeksi koulutukseen.. eikä ihme kun hinnat pyörii noin 20-25€ per kerta. Kisoja täällä on vaan silloin tällöin, kennelkerhon järjestämiä noin joka toinen kk (joissa noudatetaan kait muuten eurooppalaista agility tyyliä mutta koko luokkia on vain minit ja maxit) ja sitten USDAA:n järjestämiä joitakin kertoja vuodessa (joissa siis jenkkimeininki, enemmän juoksemista radalla ohjaajalle, mutta medit omana luokkanaan). Aika erilaista siis..

Nyt sunnuntaina on länsirannikon puistossa iso kennelkerhon tapahtuma, sinne tämä tuore jäsen meinaa suunnata, vaikkakin ilman omaa Rekkua.

http://wildsingaporehappenings.blogspot.com/2009/06/28-jun-sun-dogs-day-out-at-west-coast.html