Terkut Rekulta ;)

Tänään kun menin karanteeniin, sain vastaani iloisen, energisen, oman itsensä Rekun. Me mentiin heti vierailuajan alettua ulos liikuntavarttimme käyttämään ja Rekku oli ihan intona kaivamassa mun kassia, kyllähän se Neneltä läksiäislahjaksi saatu vinku-kongi sieltä koiruuden nenään kumin tuoksun kantoi.. Rekku jaksoi juoksennella ja leikkiä aika hyvin, vaikka varoin kyllä etten uuvuttaisi sitä liikaa. Loput 2h vierailuajasta me oltiin Rekun huoneessa ja sen terassilla, harjoiteltiin vanhoja temppuja namien kanssa ja hengailtiin. Otin kännykällä muutaman kuvankin, mutta koska en niitä nyt viel koneeseen saa ladattua (piuha kateis tietty), niin laitan tähän pari kuvaa lentokentän karanteenista heti maahan saapumisen jälkeen:

Rekun kuljetusboxi:



















Janoinen Rekku lentomatkan jälkeen:


Rekku ei ollut yhtään kirputtanut eikä rapsuttanut itseään. Karanteenin henkilökunta raportoi että se oli myös eilen syönyt jo lähes kaiken ja aamulla hoitanut vessa-asiat ;) Koiralla siis kaikki ok! Vierailuajan lopulla Rekku alkoi jo pilkkimään, joten taas pääsin lähtemään hyvillä mielin kun tiesin sen käyvän nukkumaan. Ja eikun huomenna uudestan..

too hot to eat

The weather is hot and humid, takes away the appetite. (Which is ok, losing weight is always welcome..) The food is hot too, but in a spicy way.. just went and got take-away from the Indian restaurant across the street again, still can't stop wondering that rice + 2 types of veggies + a plain prata bread cost only 3,50 $! And it's good.. although to me, the prata seems like a half-baked naan bread. I prefer naan.
It's hot and humid for our little furry friend Rekku too. He had not touched his food yesterday when I visited him at the quarantine. I suppose it's ok, since he did have some 'extra energy' stored (he was well fed during the last week in Finland :D!). The most important thing is that he drinks water. And that he did :)
I visited Rekku yesterday at the quarantine for the first time. On my way there, I managed to pick a wrong short-cut (not so short..) and walked by several garden shops. Must go again some other day to find out if I can get my own banana tree or something to the tiny "balcony" we have.. I also saw a poster with a huge picture of a mosquito and the text 'If you let them breed, you will bleed'. Scary!! Will definitely take the 'Off!' insect repellent spray with me today..
The staff at the quarantine are really nice. They managed to get Rekku a space in the exercise field, so besides spending time in Rekku's room and terrace (yes, with a view to the exercise fields..) we got to go out of the building. Poor Mr. Tidy Man Rekku had held it all day and was very happy to get outside for his toilet business. He also ran outside as we did a few simple obedience exercises. 15 min. outside was enough for him for now, although I was suprised how well he could take the hot and humid weather. All-in-all, Rekku seemed fairly ok with the situation, but he was clearly nervous and puzzled by the completely new world. Luckily he did not make a fuss when I left, so no tears streaming down my face.. I suppose we are both independent in our owner and dog relationship. Can't wait to see him again today though!

muuttomatka

Toissapäivänä pakkauduin veljeni autoon rinkkani, reppuni, kameralaukkuni ja koiramme (sekä koiran lentoboxin) kanssa useamman tunnin pakkauksen jälkeen. Rinkka oli sullottu aivan täyteen, ja kotoa (tai siis anoppilasta, nythän mä kotona olen :D) lähtiessä vaaka näytti 5kg ylipainoa. Lentokentällä check-in:n vaaka näytti 7 kg ylipainoa (ja koirallekin muutaman kilon :o!) joten armoa ei annettu.. Me oltiin yhdessä Rekun kanssa check-in:ssä, hoidettiin paperihommat, kasattiin sen boxi jne. Rekku se reippaana poikana hyppäsi suoraan matkalaukkuhihnalle! Saatiin kuitenkin vielä mennä yhdessä ulos kävelylle ja kahvillekin, ennekuin vasta tunti ennen lähtöä piti viedä Rekku takaisin check-in:iin, mistä sen sitten virkailia vei koneeseen. Koiruus tsemppasi hienosti, meni ekasta pyynnöstä boxiin ja kävi heti makoilemaankin.
Ajatukset oli koko matkan Amsterdamiin koirassa, varsinkin kun laskeutuminen oli töksähtävä; pyörät osui maahan niin kovasti että mun pehmeällä penkillä ollut takapuolenikin tunsi sen - miltä siis mahtoi tuntua koiran koivissa? Menin kentällä heti KLM:n tiskille kysymään josko saisin selville miten Rekku voi. Virkailija soitti pari puhelua ja sanoi että toisesta päästä totesivat nauraen koiran olevan elossa, mihin minä lähes kyyneleet silmissä totesin ettei tämä ole ollenkaan naurun asia! Varmistelin vielä että saan 150€ 'care in Amsterdam' maksulleni vastiketta, eli että Rekun boxi siivotaan tarvittaessa, se juotetaan ja lenkitetään kunnolla. Siinäkin meinasi tulla väärinkäsitys kun vaihtoaikaa oli vain 2 tuntia, mutta asia selvisi ja sain kuulla että Rekku oli jo päässyt boxista kävelemään. Huh, ja eikun toiseen päähän terminaalia portille..
Lento Singikseen sujui isolla koneella paljon pehmeämmin. Uskon että Rekkukin nukkui matkan aikana. Itse pääsin oikein vaakatasoon, kun kone oli puoliksi tyhjä. Niin minkäs takia sitä ylipainomaksua pitikään maksaa..? Perillä selvitin ensin itseni Antin luo (taaskaan ei muuten kukaan katsellut laukkujen sisältöä, tähän kieltojen maahanhan voi tuoda vaikka mitä..), ja sitten lähdin selvittämään Rekun asioita. Lost&Found -tiskiltä tuli aloittaa, ja paperien kopioinin jälkeen jatkoin Changi Animal and Plan Quarantine offiisiin lentokentän rahtialueelle. Antti joutui odottamaan laukkujen luona kun alueelle pääsi vain jättämällä passinsa kaniin. CAPQ:n toimistossa mukava virkailija otti lisää kopioita, antoi leiman tuontilupaan ja päästi mut katsomaan Rekkua. Koirarukka oli kovin epäilevän oloinen ja selkeästi matkasta väsynyt ja kankea. Sain vain vaimeat tervehdykset, mutta pyynnöstä pusun - oli se siis ihan ok! Rekku ei ollut reagoinut stressiin itseään kirputtamalla tai rapsuttamalla. Helpotus.
Virkailija toi Rekulle vettä ja ruokaa, ja vesi maistuikin mutta ruoka ei. Rekun ilmeistä ja asennoista näki että vessahätä oli kova, ja kun kurkkasin boxiin, oli siellä sama kuiva hesari ja pyyhe mitkä sunnuntaina mukaani Suomesta otin. Siisti poika ;) Pääsin viemään Rekun CAPQ:n takapihalle verryttelemään, asioilleen ja kokeilemaan kuumaa ja kosteaa ilmaa. Rekku oli edelleen epäilevän, mutta myös uteliaan oloinen. Ja niinhän sitä pitääkin, onhan tää aika muutos sille.. Tapasin myös eläintenkuljettajan joka sanoi että Rekku jää yöksi CAPQ:oon ja hän vie sen aamulla karanteeniin Sembawangiin. Sinne minä nyt sitten tänään menen Rekkua katsomaan :)
Vähän nyt jännittää miten tänään menee. Eilen en saanut anovaa tapitusta suklaasilmillä kun herra itsenäisellä oli mielenkiintoisempaa tutkia ympäristöään, joten ihan hyvillä mielin pystyin sen jättämään kun palasin vielä tullilta hakemaan yhden leiman ja tulimme Antin kanssa kotiin.
Ja täällä sitä nyt siis ollaan, uudessa kodissa ja kotikaupungissa. Auttoi paljon se kesäkuinen käynti täällä, nyt tuntee jo paikkoja eikä ilmasto ole mikään yllätys - vaikka hiki väistämättä varmasti seuraavien viikkojen aikana kyllä tulee. Nyt vaan innolla purkamaan loput tavarat, hommaamaan puheaikaa paikalliseen kännyyn ja treffaamaan uusia naapureita, Heliä, vauvaa ja Urho-koiraa :)

Saunaan

.. viimeistä kertaa? Heh, kohtahan mulla on sauna aivan oven ulkopuolella, joka päivä!

Oh, I was supposed to do this in English this time.. All papers are ready, enough stamps in Rekku's passport, rye bread bought etc.. All I now have to do is pack. And go.

It's a mix of the saddness of saying goodbye - I will really miss a lot of people - but also the happyness of all what's to come.. :)

Viimeistä viedään..

Tähän asti oon sanonut kaikille että ei jännitä. Eikä ookkaan jännittänyt. Mitäs sitä, kävin pre-visitillä ja totesin että kiva paikka, kyllä siellä hyvin elää voi, ja eihän sitä ekaa kertaa ulkomaille olla muuttamassa.. Mutta nyt kun viimeinen viikko Suomessa alkoi, se ihan oikeesti viimeinen viikko.. ja muutama tärkee asia viel auki, niin nyt vähän alkoi perhoset mahan pohjassa heräileen. Hyvä vaan, pitävät kropassa stressitilan päällä ei pääse sikis iskeen ;) :D

Muuttojärjestelyt on siis aika hyväs vaihees. Viel on muutama osoitteenmuutos, markkinointikielto ja muu järjestely tekemättä. Pakkauksen voisin jo aloittaa (ja mielessäni olenkin jo aloittanut, suunnitellut mikä lähtee ja mikä jää, mikä menee kaappiin ja mitkä laitan kiertoon..), itselle on kampaaja ja koiralle eläinlääkäri matkakuntotarkastusta varten varattu. Nyt voisi siis täysin keskittyä näkemään ihmisiä veilä viimeistä kertaa ja tekemään asioita vielä viimeistä kertaa – PAITSI että meidän vuokralaiset muuttaa Ouluun, mä olen unohtanut varata hammaslääkärin itselleni ja koiran tuontiluvasta ei ole vielä tullut päätöstä. Niin että kyllä kai sitä muutama perhonen voi kokeneenkin maailmanmatkaajan vatsassa lepatella?

Onneks vuokralaiseksi tulijoita on melkeen jonoksi. Jos vaan saisi päätettyä myisikö vai vuokraisiko.. Koiran tuontiluvan puuttumisesta en aio (=järki ottaa vallan) vielä huolestua kun on monta päivää aikaa ja maksukin meni läpi. Mutta mitä tehdä hammaslääkärin kanssa? Pakko mennä yksityiselle anyways, mutta mihin väliin tähän kiireiseen aikatauluun (4 päivää töitä, agilityilta, iltakokous, läksiäiset, se kampaaja ja eläinlääkäri..) sen sovittaisi? En malttaisi niistä jäähyväisten sanomisistakaan luopua. On jotenkin niin hassua ja kuitenkin ihanaa että kun ”ei nähdä pitkään aikaan” tilanne tulee eteen niin yht’äkkiä löytyy aikaa tehdä kaikkea kivaa mitä ei ennen olla tehtykään, kuten viettää lauantai-ilta veljen ja tämän tyttöystävän kanssa hyvää ruokaa syöden ja lautapeliä pelaten – miksei me ennen olla tällasta tehty? Oli oikeesti kivaa :)

Hyvästien kohdalla eniten kirpasee ne, joiden Singaporeen kylään tulo on epävarmaa. Ne ystävät, joilla on pieniä lapsia, tai kummityttö joka ei viihdy Suomessakaan helteellä. Seuraava näkeminen on ehkä ens vuoden toukokuussa, ja siihenhän on vielä aikaa.. Ihmisten lisäksi tulee hyvästeltyä myös tekemisiä, paikkoja ja asioita. Tulee mietittyä että mitä kaikkea sitä sitten sieltä kaukaa käsin ikävöikään. Marjoja. Metsää. Kirpeän raikasta viileää ilmaa. Pyörällä ajamista. Valoisia iltoja (no ne nyt loppuu muutenkin pian). Suomalaista radiota (nettiradio korvaa asian). Ruislepää (paljonko se olikaan se ylipaino maksu?). Tuttuja asioita, joista mä jo etukäteen tiedän mietä ne on, ja tuttuja ihmisiä, jotka jo tietää millanen mä oon.

Mutta aah se seikkailu edessä... Olen jo puoliksi lennossa kuten rakas pomoni tänään totesi ;)!