Geneveen

Matkalla ollaan. 3 ihanaa, lumista, kylmää, kaunista, rakkaiden ihmisten yhdessä olon täyttämää viikkoa Suomessa takana ja tutustuminen uuteen kotikaupunkiin Geneveen edessä. Samanaikaisesti haikeaa (varsinkin kun aika Suomessa päättyi ihaniin Vallun juhliin jossa koko lähipiiri oli läsnä) ja jännittävää (alpit! Geneve! Ranskan kieli! Luonto, raikas ilma, matkustusmahdollisuudet..!). Koko siirtymävaihe Singaporesta Geneveen on okeastaan mennyt niin nykyhetkeen keskittyessä (tai välillä sekin ohi Valluun keskittyessä) että en ole hirveästi seuraavaa vaihetta kerennyt miettimään. Nyt, vaikka matka Hyvinkää-Helsinki-Rostock-Frankfurt-Geneve ei vielä olekaan ohi, alkaa ajatukset siirtymään siihen mitä sitten perillä tehdään..
- tavaroiden purkua, järjestelyä, siivousta, pyykkäystä (jos pesukone on ilmestynyt tilapäismajoitukseen..)
- pojille ruokaa (Vallu tässä tapauksessa huomattavasti helpompi, Rekun ruokaa kun sai Hygessäkin vain yhdestä kaupasta..)
- Rekun rekisteröinti paikallisella eläinlääkärillä koiraluvan saamiseksi
- oman asunnon etsintä!

Tämän Singapore-blogin olen päättänyt pitää Singapore aiheisena ja kirjoitella aina välillä muisteloita ja niitä mietintöjä jotka jäivät kiireen takia kirjoittamatta. Töiden tekemisestä Singaporessa, reissuista yms. Ikävähän sinne tropiikkiin aina välillä iskee, nyt olen jo haikeana katsellut agilitykisakuvia ja kimppakävelykuvia.. Niillä on kaikilla niin vähän vaatetta päällä!!

Genevestä kirjoittelen sitten uuteen blogi osoitteeseen.

Ps. Ikean ihanuutta, aina takuuvarmat edulliset kahvit ja lasten leikkipaikka! Vaikka Saksalaisessa huoltsikassa oli se hyvä puoli että Rekku sai tulla lounaalle mukaan :)

Lost in transition

Here we are, in between Singapore and Switzerland - Finland. Our home is no longer Singapore (although I still keep referring to it as home, and keep correcting myself :D) and is not yet Geneva, Switzerland (a city I have never visited.. but hey, 'familiarization trips' are overrated). Although Finland is our home country, at the moment it does not really feel home either since we are staying with relatives in several places.. but we are for sure enjoying our three weeks in transition!

Getting here - for those who want to hear how Rekku survived the trip

I counted Rekku did 18 hours all together in his crate without food, water or toilet. Valtteri's cloth, which I sacrificed to keep Rekku's travel crate dry in case of accidents (since newspaper was not recommended anymore), was dry. The old man is a heck of a traveller. He came out of his crate initially a bit stiff legged and wary of the new smells, but then noticed the snow and was like a puppy on a spring morning!!

Rekku flew with me and Valtteri on a direct Finnair flight, but had to fly cargo due to some weird plane restrictions. It just meant that his ticket was more expensive, and trip longer (needed to take him into cargo 3-4 hours before the flight and did not get him out until several hours after the flight had landed). Bringing him back to Finland was way easier than taking him to Singapore - basically he just needed an export license (easy, $50) and a certain kind of worm treatment marked in his passport (pills at the vet's, easy, $20) since he had a passport, microchip and rabies vaccinations in order. The silly bit was dealing with the cargo and freight forwarder in Singapore - so many useless and untrue advice ("no, I do not need an export license from ICA to export a pet dog", "no, he does not need an EU heath cert since he has a passport.." I found myself repeating), way too many emails over simple matters ("no, there's no need to check since I already did.." I said, again..), and the fact that no one wanted to check Rekku nor his papers leaving Singapore. In Finland the customs did check, all documents and his microchip.

Climate shock

It is so funny how Rekku loves the snow and walks outside, and then when we come in, he runs around like crazy, so happy to be in the warm! Rekku and me have adjusted well. We have slowly increased the time we have spent outside, and although we have been cold, it is all familiar. It's a very different story for Valtteri who has had a complete climate shock from the dryness, smell of air, cold floors, sharp sun, white scenery, wearing layers of clothes.. He adjusted to the time zone way quicker than I expected - and now, after a week, seems ok also with the clothes and outside. A viral infection in his mouth (like blisters) slowed the adjustment, as it was painful for him to eat or drink and thus he was tired, hungry, cranky.. Once we got that sorted, he has been his normal happy self.

Next step is to start having fun in the snow, but now the weather is turning colder..!!

Täällä vielä!

Sain joulun aikaan sähköpostia entiseltä työkaverilta, joka oliollut huolissaan että mitä mulle on sattunut kun en enää blogia kirjoita. Ihanaa että joku on siis raapustuksia lukenutkin! 

 

Täällä sitä vielä ollan, kotoisessa Singaporessa. Ei kylläkään kauaa, sillä muutto Suomen kautta Geneveen on jo ihan kohta.. 22.2 Suomeen (hrrr! Tulee vilunväristyksiä pelkästäajatuksesta!) ja Geneveen 16.3. Kolme ja puolivuotta me Rekun kanssa kerettiin Singaporessa asua - aika paljon 9,5 v koiran elämästä ;) Geneveen me muutetaa kuten Singaporeenkin, perheen pään työn perässä. Erona vaan on että nyt meitä muuttaa neljä, kun perheemme kasvoi kesäkuussa Valtteri pojalla. Tai siis oikeastaan isoa eroa ei ole kun  lapsen kanssa muuttaminen on helpompaa kuin koiran kanssa muuttaminen :)

 

Koko viime vuosi meni tosi vauhdilla. Olin töissä (ainainen kiire ja ylitöitä, Singapore style), vapaaehtoistyössä, reissattiin ja kun Valtteri saapui niin sittenhän vasta kiirettä onkin pitänyt.. Töissä meillä oli suuria organisaatio muutoksia, Vestaksella kun meni huonosti niinkuin monella muullakin firmalla. Mulla vaihtui pomo kun viestintä yhdistettiin globaaliin markkinointi yms.yms. tiimiin ja mun ex pomoista tuli mun kollega - kunnes hän vaihtoi firmaa. Äitiysloman jälkeen pomo vaihtui taas, tuli uusi titteli, Kiina mukaan vastuu alueeseen ja raportointi suoraan Tanskaan - mutta sitten Valtteri vei voiton ja lopetin työt marraskuun lopulla. Äitiyslomaa sain normaalin 3 kk, ja sen jälkeenkin sain jatkaa töiden tekoa kotoa, mutta kun Valtteri oppi konttaamaan ja nousemaan pystyyn, en oikeen enää kyennyt töitäni tekemään, edes kotoa. Kyllähän Singaporessa siis päiväkoteja on, mutta minämielummin halusin hoitaa poikaa itse - töitä kerkiää tehdä sitten myöhemminkin :)

 

Vapaaehtoistöistä jäi vähemmälle ihan ekana Animal Lovers League, kun en enää kerennyt koirasuojalle auttamaan. Singapore Kennel Clubin toiminnassa olen jatkanut, kun Rekun kanssa ollaan agilityn harrastamista jatkettu, mutta aika paljon olen vaan joutunut toteamaan että ei kykene, ei kerkee.. Vaikka oli sekin minulle touhutätille aika opettelemista että nyt elämä pyörii paljolti pienen pojan ympärillä eikä omia tekemisiä koneella vaan aina kerkeä hoitamaan, ainakaan just sillon kun haluaisi tai menettämättä muutenkin vähiin jääviä uniaan. 

 

2012 reissaamisista kohokohta oli Austraaliassa ja Uudessa Seelannissa vietetyt 2 vkoa maaliskuussa. Sitä ennen kävin työmatkalla Tokiossa helmikuussa (ja kyläilin ystävien luona), ja sen jälkeen Hannan luona Chiang Maissa toukokussa. Au&NZ reissu oli meidän 'must do' listalla, ja vaikka 2 vkoa Brisbane - NZ pohjois & etelä saari autolla ajaen - Sydney olikin kallis reissu, oli se sen arvoinen, aivan mahtava matka. Jos ei ihan lähi vuosina, niin kyllä joku päivä voisi Australiaan ja Uuteen Seelantiin palata..

 

Agilityssä ollaan Rekun kanssa kerätty kilpailukirja merkintöjä sen verran, että päästiin siirtymään hyppyradoilla masters eli 3-tasolle, ja agilityradoilla open eli 2-tasolle. Kilpailukirja käytännön tuominen Singaporen agilitytoimintaan taisi jäädä näkyvimmäksi saavutuksekseni :) Nyt ollaan sitten pidetty taukoa agilitystä kun odotellaan Geneveen muuttoa. Siellä päästäänkin kisaamaan suomalaisella kilpailukirjalla, eli jatkamaan 2-tasolla. 

 

Valtteri on nyt 9kk, ja olemme juuri palanneet ekalta ulkomaanmatkalta Brisbanesta Leannen ja perheen luota. Oltiin Valtterin kanssa kahdestaan, ja mentiin koko reissu lapsikatraan (Rowan 2,5v., Valtteri 9kk ja Zara 7kk) tahtiin - Lone Pinen lisäksi ohjelmassa oli lähinnä vesileikkipuistoja, piknik, leikkipuisto.. Lapset viihtyivät yhdesssä nuorempi vanhempaa matkien ja me kerettiin Leannen kanssa puhua äitiydestä juurta jaksaen ;) siispä vallan ihana loma!

 

Nyt sitten täytyy laittaa muuttojärjestelyissä ja hyvästien jättämisessä isompi vaihde silmään - päiviä Singaporessa on jäljellä tasan kahden viikon verran...

 

 

Viuuuuuh..!

Ja niin se on 2011 melkeen ohi. Kun tätä blogia katselee niin ihan ku ois ollu aika tylsä vuosi.. Mutta ehei, tapahtumaa on ollu niin paljon että on kirjottaminen jääny. Onneks on täs viime aikoina alkanu tahti paraneen... Vaan viel on kertomatta Thaimaan, Intian ja Vietnamin reissut ja monta muuta juttua. Kirjottelen ku kerkeen, ja tietty pitäs kuviakin lisäillä tonne raisas.pic.fi sivulle.

Mutta nyt Uuden Vuoden tunnelmiin:
Oltiin eilen, Antin synttäripäivänä, Antin kollegan luona kuuntelemassa kahden miehen koti-konserttia. Doorsia, Procol Harumia ja pari biisiä hindiksi väliin. Hauskaa oli intialaisten keskellä, ja mä hiukka osallistuin yhteislauluunkin, sen verran kun pääsin hindinkieliseen kertosäkeeseen kiinni ;)
Aamusta mä puolestaan olin Marien kanssa ALL:n koirasuojalla. Marieen mä oon tutustunu ex-naapurimme Marin ja meidän naapurustokoirakävelyn kautta. Ajettiin suojalle Marien uudella Fiatilla, se on semmonen Cucci painos, aika makee vaikka en itse autoista saati luksusmerkeistä välitäkään. Marie bloggasi käynnistään - tais innostua kans auttamaan :)
Paluumatkalla poikettiin lounaalle ja kauppaan, ja Antti sai synttärilahjaksi keltaisen vihaisen linnun - jota Rekun oli ihan pakko päästä vähän kokeileen..

 

Tänään ollaan sit otettu vuoden vika päivä aika iisisti, mitä nyt käytiin tutkimas uus lenkkeilyreitti Rekun kans ja laitoin mureketta kun sitä on jo vähän aikaa toivottu ;) Aurinko on ihanasti paistanut pitkästä aikaa! Ei ikinä uskois että Singaporessa voi kokea kaamosta, mutta viime kuukauden jatkuvat sateet on kyllä sellasta ollut.
Nyt kilistetään skumppaa ennenkun lähdetään ulos syömään. Tervetuloa 2012!

(ja tavoitteena taas terveempi elämä.. )

Joulumuori jäi puuroa keittään..

Kello on pian kuus illalla, vetelen tässä juuri keittämääni riisipuuroa nassuun ja kohta tarttis tehdä piparitaikina niin saisi niitä sitten huomenna paistaa. Muuta jouluruokaa meillä ei laitetakaan, ois tarvinnut olla ajoissa liikenteessä metsästämässä aineksia, eikä oo kerennyt.. Naapurin Heli onneksi oli niin ihana että toi pari joulutorttua maistiaisiksi!

Kelit on täällä edelleen kamalat, vettä tulee joka päivä saavista kaatamalla ja lämpötilat pyörii alle +30nen. Hrrr..! Toisaalta on mukavaa kun ei tarvii koko ajan hikoilla ;)

Aattoaamu aloitettiin Rekun kanssa lenkillä ja sitten meidän urheilijakoiruus sai ekan joululahjansa: hieronnan. Availtiin taas vähän jumituksia selästä ja tutkailtiin takajalkoja, kun jostain syystä on toi vasen jalka aina vaan vähemmällä käytöllä, ja siitä johtuen tietty oikeassa jumia.

Kiireisiä työläisiä kun ollaan, niin käytiin vasta näin aattona kaupassa, kaikkien muiden miljoonien singaporelaisten kanssa. Nyt sitten oon kotosalla kun Antti on keikalla - jääkön mainitsematta millaisella jos tätä nyt kummilapset sattuu lukemaan.. sen sijaan kerron että kävi se joulupukki meilläkin! Rekku se ei paljon partaa kavahtanut kun paketista kuului kalkkunan rääkäisy.. vaan kun ei koira osaa laulaa, teetti pukki vallan muita tehtäviä ennenkuin antoi paketin :D

Season's greetings!

muutto

Laura sano jo ajat sitten kyläillessään että kirjota sinne blogiin nyt ees että oot muuttanu... ja niinhän se taas jäi ja nyt sen muistaa kun joulupostia maailmalle laittaa. Pahoittelut siis jo nyt jos menee jollakulla kortti väärään osoitteeseen..! Täällä kun ei siis posti toimita uuteen osoitteeseen eikä kyllä ees katso kenelle posti on osoitettu, vaan toimittaa suoraan osoitteen mukaan. Meillekin tulee edelleen (muutettiin siis jo kesäkuussä) edellisten vuokralaisten postia. Alkuun olin tunnollinen ja laitoin kuoriin rukseja 'Return to sender' jne. mutta kun ei ne oo ottanu opikseen niin nyt menee postit vaan suoraan paperinkeräykseen. Pitääkin käydä vanhas kämpäs kysymäs jos uudet vuokralaiset vois laittaa meidän posteja sivuun, jos joulun aikaan postia sattuu tulemaan..

En oo ottanu yhtään kuvaa täältä uudesta kodosta, mut koitan lisätä myöhemmin kuvan altaalta, se kun on aika paljon parempi edelliseen verrattuna :) Me ollaan nyt 6 korttelia edellisestä kämpästä, eli edelleen samalla River Valleyn alueella. Kuus korttelia kuitenkin tekee paljon, ollaan nimittäin nyt ihan maalla! :D Tai no melkeen ;) Ollaan vähän kauempana keskustasta ja vähän lähempänä toimistoa - eikä enää käydä Greittarissa (eli Great World City nimisessä kauppakeskuksessa) yhtä usein kun matka on kasvanut 3 minuutista kymmeneen. Lähempänä on Valley Pointin pieni kauppakeskus, sillä pärjää. Metrolle on myös lyhyempi matka, ja se mikä on parasta on hiljaisuus. Me ollaan melkeen joen ja sitä ympäröivien peltojen vieressä, ja sen verran pois isolta tieltä ettei tarvii kuunnella liikenteen melua. Rekun kanssa pääsee siis parissa minuutissa hyville lenkeille ilman että tarvii yksiäkään valojen vaihtumisia venata.. (ja Rekkua voi pitää irti tuolla pelloilla kun ei vaan ajattele kobria..).

Hiljaisuuden tietty hiljattain rikko vieressä aloittanut rakennustyömaa, mutta sellasta se täällä on. Yks naapuri tais sanoa että 'the whole country is a construction site'. Samaa mieltä.. ;)

Ihan vaan Rekun kuva ;)

Yks paikallinen valokuvaaja, joka aina on meidän kisoissa kuvaamassa, tykkää Rekusta ja halus ottaa potretin. Aika hieno tuli :)

Ylitöitä ja agilityä

Viime aikoina ei oo tullut paljon muuta tehtyä kuin ylitöitä ja puuhattua agilityn parissa. (tai siltä se tuntuu..)

Ensin oli auditointi ja sitten kvartaalituloksen aiheuttamat toimenpiteet, unet jäi vähemmälle ja ylityötunteja kertyi.. mutta oli se myös kivaa ja jännää kun koko ajan tapahtui! Vaikka lähes 100% mun töistä sisäisen viestinnän parissa on mielenkiintoista ja motivoivaa, on tollaset haasteet kuten kvartaalituloksen mukana tuleva ilmoitus organisaationmutoksesta sitä itseään, lyhyessä ajassa paineen alla materiaalien tuottamista yhteistyössä johdon kanssa. Välillä tuntuu ihan epätodelliselta, miten se olikaan että mä tämmösiä hommia päädyin tekeen ja oon ollu tässä työssä jo 1,5 vuotta..?!?

Noiden parin viikon jälkeen oon yrittäny olla tekemättä ylitöitä ja levätä kun on flunssan alku uhkaillu tulollaan. Heh, yritys hyvä.

Kiirettä on pitänyt myös 'hullun koiranaisen' roolissa, sillä Singaporen kennelkerhon agilityjaostolla eli 'dog sports committee'lla on ollu koko marraskuu täynä tapahtumia. Kisatkin oli viime sunnuntaina, yks nollarata saatiin Rekun kanssa suoritettua, eli ei ny mikään menestyspäivä.. Rekkua vaivasi edellisen illan grillijuhlista hakittu ripuli ja mä tietty mokasin loputkin mahikset. Treeeniä, treeniä!!

Tässä muuten yks treenivideo kuukauden (tai sinnepäin) takaa. Rekulla kesti vähän päättää että huvittaisiko vai ei..

Ja tää video on facebookissa, joten toiv. linkki toimii: Meidän ainoa puhdas rata viime vklpn kisoissa.

Viime viikko oli aikas positiivinen: duunissa tuli postiviivista palautetta, sain rästihommia tehtyä, kolme koiraa ALL:n koirasuojasta pääsi omaan kotiin ja mun duunimatka Tanskaan Suomen kautta varmistui. :)

Tällä viikolla tulikin sitten takapakkia kun kaksi kolmesta koirasta palautui koirasuojalle ja palaveri Tanskassa peruttiin. Nyt näyttää että jää matka väliin.. :(

Se on kumma juttu - vasta nyt kun näyttää etten pääse Suomeen, haluaisin!! Ja koti/perhe/kaveri-ikävä iskee.

Rabbit in the dog run

.. on Monday night ..

This is one of those posts I have been thinking about for more than a week (or has it been two?), building it slowly in my mind.. Nah, not really. There's just always something else. Be it work, e-mails, housework, clipping Rekku's nails.. Blogging gets pushed aside. But now, as I write this, I'm actually at Denpasar Airport, Bali, where we have found this great - well not that great, food pretty much sucks.. - little lounge that anyone can get into (for 100 000) and has wi-fi! (It has not been the easiest to get access to internet during the weekend in Bali.) So, perfect time to 'hang out in the net' while waiting for boarding and write.

Last Sunday was what prompted me to write under this heading, because there really was a rabbit in the dog run. A lady had brought her pet bunny into the dog run in a small crate, took the bunny out - and was showing the rabbit to the dogs. How smart! As she bend over towards Rekku, I called out to her and kindly told her that it might not be a good idea to show a rabbit to a dog of a hunting breed.. I think she got the point, as she then put the rabbit into the crate for safety. Naturally, Rekku might have simply wanted to make friends with the rabbit, but the mere thought of brining a rabbit into a dog run made me want to give her something to think about! Singapore keeps surprising me..!

.. present time ..

Our Bali trip was quite unique. We decided on the whole thing really quickly, and booked tickets before looking for a place for Rekku to stay over the long weekend. Marianne luckily came to the rescue as she took Rekku to stay with them (and their dog Grizzly) in a big house with a garden.. We left on a Friday, and hit the beach on Sat morning. It was raining slightly, really windy and grey. Yak. I had to wrap myself in towels while Antti was surfing, and then change into jeans and a cardigan (which I had only to keep me warm during the flights). In Bali! At the beach!! Yak.

Sunday was the complete opposite then, so sunny and hot it made no difference how much sunscreen we put on - burned anyway. I tried surfing too! Look:

Monday we spent in the shade.. and noticed that there's not that much to do in Bali if you cannot stay in the sun, do not want to buy 'touristic junk' (we had been to all the surfing stores by then), cannot do massage, do not want to spend all day in a bar drinking beer nor in a car going somewhere else on the island to see a temple or such. Nonetheless our mini holiday was really good fun. :)

Now it's back to normal crazy busy life in SG :p

Kotona

Tääl ollaan taas, lämpimässä Singaporessa. Kotimatka meni hyvin, ihana toi Finnairin suora lento, nukuin taas makeasti kokonaiset yöunet! Nyt on sit laukut purettu ja paras läheteä Rekun kanssa lenkille ja syömään. Rekku oli laukkujen purkamisessa apuna just tän verran:

Quickie

I'm in Finland and faced with several comments about my non-existing blog - thus, I'm writing again.. but it'll be a quickie! (and no, I'm not fed up with hearing the comments and writing in English to get back at people - no, I'm just writing in English because I'm on my work pc and do not have the two special letters.. yes, there's a bit of perfectionist in me every now and then)

This whole visit is a quickie. I arrived first time last Sunday 6:15 am, and spent my purposely stretched transit hours in Tikkurila playing hockey & soccer with my dad and youngest brother. That eight hours felt slow and relaxed, because nothing else was planned. When I arrived again, this time returning from a week long train the trainer course (yes, work) from Aarhus, DK, the speed has been picking up constantly and visits have become shorter. It's not ideal, I know, but I've tried to make the most of each visit. Tonight I did not quite succeed and was left with a sour taste in my mouth - and I've got a bad feeling about tomorrow. It was my own choice to work rather than take leave (because the last time I took leave I worked anyway), and to stay only a few days, so I'll just torment myself with the quilt..

It's complicated visiting Finland.

Wow mikä päivä :)

Voitto maistuu aina makealta, mutta luokkanousu sitäkin makeammalta! Viimeksi kaksi vuotta sitten, kun noustiin Vantaalla kisoissa kakkosiin, pysyi fiilikset näin katossa monta päivää. Silloin harmitti että just kun kakkosiin siirryttiin, tuli muutto agilityn kehitysmaahan Singaporeen ja aloitus alusta kisaamisen suhteen.. Nyt ollaan 1,5 vuotta ja 5 kisaa myöhemmin (kun USDAA kisaa ei lasketa) vihdoin saavutettu nousu kakkosiin eli Open luokkaan hyppyradalla Singaporessa (täällä kisataan agility ja hyppyrata kisat erikseen). Entistä makeammalta eilisen saldo maistuu siksi, että saavutettiin myös eka (ja toka!) LUVA eli täkäläisittäin Q (qualification) agilityradalla - ja oltiin nopeampia kuin (paksuturkkiset) sheltit!



Hieman taustaa: Eilen aamupäivällä oli siis järjestyksessään 102. Singaporen Kennelklubin (SKC) agilitykisa ja 27. hyppykisa, ja iltapäivällä 103. agility- ja 28. hyppykisa. Tuomari oli 'tuotettu' Darwinista, Australiasta, ja vaikutti edelliseen tuomariin verrattuna oikein mukavalta tädiltä, jolla tuntui olevan ymmärrystä pienen harrastajajoukon aherrukseen ja haluja saada monelle puhtaita ratoja (toisin kuin marraskuussa tuomaroinut kuiva ukko, jolla ihanne ajat oli niin kovia että kisoissa saavutettiin yhteensä vain 5 puhdasta rataa).

Me oltiin Rekun kanssa aamulla seiskalta jo kisapaikalla aitaamassa kenttää ja auttamassa järjestelyjen kanssa, kun tälläisiä touhukkaita ollaan ;) Ysiltä kun kisat alko, me oltiin jo sen verran juostu että teki mieli käydä lepäämään.. mutta ei armoa, oltiin ekat radalle menijät kisat avaavassa Mini Agility Novice luokassa. En sitten tiedä pitäskö kiitellä stressaavaa työtäni joka on nostanut paineen ja jännityksen sietokykyä vaiko sitä että tietoisesti koitin olla ajattelematta koko kisoja lainkaan etukäteen, mutta ennen rataan tutustumista otettiin pari lämppärihyppyä ja vinkulelulla retuutusta, eikä muuta. Rataan tutustumisen aikana mä keskityin todella ja kävin radan läpi tosi tarkkaan, tavoitteena suorittaa jokainen este puhtaasti, ajasta viis. Homma toimi ja me saatiin ihka eka puhdas rata agilitykisoissa Singiksessä :) Mehän ollaan perinteisesti aina mokattu vähintäänkin eka rata (joka aina ollut agility).. mutta ei tällä kertaa!

Koko kisapäivä oli tosi kiva, moni kiitteli järjestelyjä (meil oli hyvä 'kisamanageri' joka kuulutti kaikista asioista selvästi, ja SKC:n toimiston uusi työntekijä Shweta hoiti hommat myös tosi mallikkaasti), ja uudistuksia (ei enää printattua kisaohjelmaa, vaan suomalaiseen tapaan kisakirje sähköisesti hyvissä ajoin ja paikanpäällä osallistujalistat jaossa). Mieltä ei siis alkanut painamaan kun aamupäivän hyppyradalla tippui yksi puomi. Se, miten medikoirani onnistuu tiputtamaan minikorkeuden esteitä, on hieman epäilyttävää. Syy on joko ohjauksessani, tai kuten tuomari tällä kertaa totesi 'koira hyppäsi laiskasti'. Toisinaan Rekku hyppää just silloin kun sanon 'hyppy!', joten oon jo jonkun aikaa pitänyt suuni kiinni ja vain osoittanut hyppyä, sillä Rekku hakeutuu hypyille hyvin. Eipähän pääse niin helposti hengästymäänkään kun ei tarvii koko ajan huutaa ohjeita ;)

Keskellä päivää kisoissa pidettiin lounas tauko. Rekku jäi lepäilemään muiden kanssa kun minä kävin Christinen kanssa hakemassa lounasta vapaaehtoisjoukolle ja tuomarille. On kyllä tosi kiva huomata että vaikka Singaporessa seurojen virkaa toimittavat kaupallisten kouluttajien ryhmät tai muut vastaavat treeniporukat omissa pöydissään istuivatkin, niin kaikki kannustivat ja hurrasivat toisiaan, ja yheishenki oli kisoissa mukava. Kisakaverit pitivät hyvää huolta Rekusta sillä aikaa kun mä hain lounasta.

Iltapäivällä me vaihdettiin kisajärjestystä ja kisattiin ohjelma lopusta alkuun, aloittaen Mini Jumpers Master luokalla, joka muuten kisattiin eilen Singaporessa ekaa kertaa. Luokassa on kaksi pitkään agilityä harrastanutta, Rekun ikäinen snautseri uros Whiskey ja melkein yhtä vanha sheltti narttu Nova. Nova ja Shanice nousivat eilen Master eli 3-tasolle myös agilityn puolella, ekoina Singaporessa (Shanice on kaupallinen kouluttaja ja jo eilen illalla hyödynsi saavutusta markkinoinnissaan..).



Meidän osalta oli siis ensin vuorossa hyppyrata (yllä), jolla jälleen hyvin loppuun asti mietitty strategia (selkeä 'tässä!' putken jälkeen, olkapäät oikeassa linjassa renkaalta hypylle 9 mentäessä ja valssi hypyn 12 ja putken välissä jotta pituudelle mentiin suoraan) maksoi itsensä takaisin: nollarata ja nopein aika, kolmas LUVA ja nousu Open luokkaan :)! Rekku voikin nyt sitten lisätä itselleen titteleihin jonkunlaisen kirjainyhdistelmän.. vaan kun vielä sais selvitettyä millaisen :p



Kuvassa näkyy päivan vikan kisan tulokset. Ihmeellistä kyllä, me oltiin ainoat radan puhtaasti selvittäneet. Ainoat joilla energiaa riitti? Vai sitä suomalaista sisua? :D Joka tapauksessa, mulla oli taas muista poikkeava strategia ohjauksessa kun tein takaa leikkauksen puomilla. Rekulla se toimii, eikä törmätty toisiimme niinkuin monelle kävi joko ennen tai jälkeen pituuden.



Kisojen päätteeksi oli taas palkintojen jako. Kunniaa ja kiitoksia järjestäjille, tuomarin pieni puhe, ja sitten valokuvaukset pyttyjen, mitallien, ruusukkeiden sekä pienten sponsoroitujen palkintojen kanssa. Rekun päivän todellakin täydensi sponsorin kassista löytynyt vinkuva lelu, se oli koiralla mielessä ekana tänä aamunakin.. lelun kanssa emännän sänkyyn, leikki se on paras palkinto tälle agilitykoiralle :)!



Jostain mä kaivoin eilen illalla vielä energiaa osallistua työkaverien kanssa WWF:n Earth Hour kävelylle, 3,5km ja reilu tunti meni kun kierrettiin Marina:n alue ja katseltiin millaisen vaikutuksen valojen sammuttaminen saa aikaan Singaporen postikorttimaisemassa. Eihän ne kaikki valot sammuksissa olleet.. mutta osa ainakin. Tapahtumassa oli yllättävän paljon osallistujia (vaikka meidän duuniporukka pieni olikin), ja jos en ois ollu niin poikki niin olisin kyllä nauttinut pidempäänkin. Jaksoin vaivoin raahata jalkani kotiin ja nukahdin sillä sekunnilla kun pääni tyynyyn sain - ja voi ei, unohdin äitin synttärit! Siispä:

Hyvää (myöhäistä) synttäriä äiti!

Comeback

Right. Let's make yet another come back and get this blogging going :)

It's been a bit hectic at work. And it's been hectic otherwise too. So when I haven't worked late, I have had stuff to do with my volunteering activities. Unfortunately not much attention has been paid to health (I know, I know..). I've been too lazy to make green smoothies in the mornings, almost drinking two cups of coffee per day.. and not doing sports. Rekku of course gets his walks, and I do go to yoga every now and then.. but I have not been running.

I really should be training, because I signed up on a corporate run with a work team in a few weeks. I tried some weeks back, went for a run with Rekku by the river, along the part that has been under construction for a 1,5 years has finally opened and it's really nice, with nice wooden rails.. that have big nobs on top of the poles. With sharp edges. ..yep, I'm sure you can imagine what happened, as my name really should be Miss Clumsy. While running and looking behind me at Rekku, I ran into one of them. I ran into the rail. Nice, big bruise covered my whole bicep for two weeks. I took it as a sign and haven't run since.

Well, also, I've been busy with other stuff. Tomorrow is the first agility competition of the year. I'm the only 'agility person' on SKC's Obedience and Agility Committee (or have been, it now looks like we are getting a new person in.. yay!) and you know me, always trying to develop the way things are done.. and so I ended up with a few things to do in my free time. But now there's nothing more to do, trials are tomorrow! Our last trials, indoors in November, went so terribly I haven't really thought about doing well tomorrow. I actually actively try not to think about it at all, as I know I always get soooo nervous I screw it all up.

So, on another note, I have been very happily spending time away from blogging with the homeless dogs of Singapore. Or to be exact, I have been spending time with those who have just found homes :)! I've done several home visits lately, and let me tell you, it is the best part about volunteering at ALL. (Although time spent making dogs at the shelter happy is very rewarding too..) It is fantastic to see the once homeless with a family and to be able to help them if they have any concerns or questions. And to see the progress, when a timid puppy grows more brave and attached to the family.. Ah, puts a smile on my face :)


Kuvassa minä ja Drow, pentu joka pelastettiin vesikanaalista siskonsa kanssa. Sisko Ning on jo adoptoitu, ja vietettyäni päivän Drown kanssa adoptio tilaisuudessa, se kyllä melkeen lähti meille mukaan..

Kaikki ok

Singaporessa ollaan kuin herrankukkarossa, ei taalla mitaan hataa.

Ma oon siirtanyt ja siirtany bloggaamista muiden kiireiden takia, mutta anopin kyselyt miten Japanin maanjaristyksen tuhot ja erityisesti ydinvoimalan krittinen tilanne vaikuttavat meihin sai mut vihdoin pikaviestin kirjoittamaan: me ollaan ok.

Elama jatkuu Singaporessa ennallaan, mutta uutisia seurataan ja erityisesti toissa me pidetaan tiukasti yhteytta kollegoihin Japanissa ja tiedotetaan tilanteesta. Uutisia on vaikea lukea ja katsoa voimatta pahoin, mutta vaikeimpia on kollegoiden viestit paikan paalta - sita tosiaan toivoo etta voisi tehda jotain konkreettista heidan auttamisekseen.

Takas toihin - bloggausta luvassa kunhan pari muuta vapaa-ajan proggista on paketissa :)

2011

Se on jo ihan kohta. Kui tämäkin vuosi hurahti ohi? Tai eihän se ohi mennyt - hyvin on eletty ja paljon koettu.. Eka kokonainen vuosi Singaporessa. Viime vuonna tähän aikaan suunnittelin terveellisempiä elämäntapoja (niinkuin aina uuden vuoden aikaan), olin hankkinut 30 kerran kortin hot yogaan, hurahdin smoothie aamupaloihin ja aloitin juoksuharrastuksen ilmoittautumalla ekaa kertaa 10km juoksuun. Nyt on vielä joogakertoja jäljellä (ne hemskatin työt) ja neljä juoksutapahtumaa (10, 10, 15 ja 21) juostuna, joskin riittämättömällä harjoittelulla (ne hemskatin työt). Smoothiet maistuu edelleen, jopa muillekin perheenjäsenille, mutta olen alkanut oikomaan kulmia sisällön suhteen nopeuttaakseni valmistusta aamuisin (ne hemskatin työt).

Niin, ne hemskatin työt. Siinä se muuttu kertaheitolla elämä kun laitoin nimeni paperiin jossa luki minimum 44 hours a week. En oo sen jälkeen käyny luonnonpuistossa kävelemässä enkä wet marketilla. On jääny Singaporen Suomalaisten touhut ja koirapuistossa hengaamiset, lounaat rouvien kanssa ja blogin kirjoittaminen. Tilalle on tietty tullut vaikka mitä ihanaa - mielenkiintoinen ja haastava työ, monenlaisia työkavereita ja työreissujakin. Ja työstäni minä tykkään :) Nyt joulun aikaan on voinut hieman lintsata tuosta 44stä tunnista ja lepäillä Tanskan työmatkalta hankittua flunssaa pois (siellä oli -6! KAMALAn kylmä!! Kuten keväällä Suomessa, limakalvoni kuivivat ruttuun moisesta 90% pudotuksesta ilmankosteudessa ja vastaanottivat kaikki mukaan haluavat pöpöt avosylin..), mutta tänään kun tein ensivuodelle suunnitelmia niin huomasin että hitsi, töitähän on ihan hemmetisti. Suunnilleen 25 artikkelia intraan odottaa kirjoitusta, uuden tuotteen lanseeraus videot editointia, parit kampanjat mun tukea, kvartaalikokoukset suunnittelua, intran sivut päivitystä ja kehitystä sekä uusi ylläpitäjien yhteisö suunnannäyttöä, keppiä ja porkkanaa.. ja mä teen "vaan" sisäistä viestintää. Puuh.

Se, mikä multa ei oo tippunut pois töiden takia on koiraharrastus. Rekun kanssa käydään agilitytreeneissä ja kisoissakin edelleen, vaikka nyt on taas treeneissä taukoa ja viime kisatkin meni niin penkin alle että hukkasin kilpailuviettini ja ollaan oltu löysin rantein.. minkä vuoksi Rekku alias Kuningas ja Keisari on alkanut taas määräilemään tätä laumaa. Noh, pientä jääkautta vaan peliin..! Singaporen kennelklubissa mä oon kans vielä mukana, ens viikolla kokoustetaan pitkästä aikaa uudella kokoonpanolla, kun meidän 'toko ja agility komitea' hajos tossa syksyllä ja nyt on vasta saatu aikaan uuden muodostaminen (ja tässä klubissa on siis KOLME täysipäivästä työntekijää! Siinäpä esimerkkiä edullisen työvoiman tehokkuudesta). Olin syksyn aikaan moneen otteeseen niin kurkkua myöten täynä aasialaista tapaa valittaa, jättää kommunikoimatta ja poiketa sovitusta että meinasin minäkin sanoa että pitäkää tunkkinne.

Animal Lovers Leaguen koirasuojalla mä käyn myös edelleen, vaikka enää kerran kuussa. On totta kun sanotaan että asioihin turtuu. Sillon kun kävin ALLn Pets Villalla viikottain, totuin siihen miten koirat siellä elää. Nyt kun käyn enää kerran kuussa, koen joka kertaa pakahduttavaa surua ja tuskaa niiden puolesta jotka kaipaisi omaa kotia häkin tai kennelin sijaan, ja niiden jotka tarvitsisi hoivaa ja huolenpitoa, aktiviteettia ja rapsutusta.. enkä mä kerkeä auttaan niitä kaikkia. Dixie on aina niin onnellinen kun se näkee mut, koittaa kiivetä taskuun ja seuraa mua pitkin poikin. Jos mä en pelkäis niitä päänsärkyjä jotka allergia oireet mussa saa aikaan, Dixie asuis meillä jo. KamKamia me sponssataan edelleen Helin kanssa, ja ois ihanaa keretä vaikka kouluttamaan Kamia jotta sillä ois paremmat mahdollisuudet löytää oma koti. Tätä listaa mä voisin jatkaa tietty vaikka loputtomiin.. Ja siitäkin huolimatta että tää tuntuu turhalta - tunne joka myös on vallannut monet kerrat syksyn aikana kun seuraan päivittäin ilmoituksia kotia etsivistä koirista ja huomaan Pets Villalla käydessäni etteivät koirat ole vähentyneet, vaan lisääntyneet.. - niin sanonpa vaan että jos tätä kukaan lukee ja haluaa koirakseen trooppisen Singaporen Spesiaalin, niin täältä saa, lentorahdin hinnalla.

Kun ne hemskatin työt rajoittaa näitä arki-iltoja, niin oon löytänyt pari muuta tapaa touhuta yhteisöllisesti ja koirien parissa: Perustettiin 'River Valley Casual Dog Walk' eli löyhä ryhmä naapurustossa asuvia koiria ja omistajia jotka käy kaksi kertaa kuussa yhteislenkillä. Me kokoonnutaan Rekun lähimarketin luona ja käydään kävelyllä - ei sen kummempaa. Vaan koirillehan se on erinomaista sosialistamista ja kyllä me ihmisetkin samalla tutustutaan. Naapurin Mari (japanilainen) ja viereisen talon Meghan (amerikkalainen) on jo ystäviä, niinkuin on Marin chihu Tommy ja Meghanin Singaporen Spesiaali Brody Rekun kavereita. Tommy se itse asiassa oli meillä tässä pari viikkoa sitten kylässäkin viikonlopun verran, oli hupaisaa seurata kun Rekku koitti päättää uskaltaako kaulassa roikkuvan sintin kanssa leikkiä lainkaan.. vaan kyllä uskalsi, katso vaikka:


Koitin tossa flunssa parannellessani käyttää aikaa kuvien nettiin laittoon - enhän mä vielä pitkälle pötkiny, mutta on siellä jotain uutta.. http://raisas.pic.fi/kuvat/

Joulu on jo ovella..

Kuis se nyt jo tuli? Piparitkin vielä paistamatta.. ja flunssa painaa päälle, ei jaksa touhuta. Eikä siis myöskään urheilla - omatunto soimaa kun Ikean piparipurkki tyhjenee.. ei sitä oikeen enää sen 5.12. juostun puolimaratonin piikkiinkään voi syödä :o! Onneksi pian voi taas tehdä lupauksia uudelle vuodelle, jos vaikka vihreyttään kierrättäisi taas edellisvuoden lupaukset ;)

Mutta nyt (saapuneiden joulukorttien paineen alla..) toivotan kaikille Ihanaa, lumenvalkoista ja rauhallista Joulunaikaa:


(klikkaa kuvaa niin se suurenee)

Lisää Rekun jouluposeerauksia (<- klikkaa tuosta)

Australia

A week back I was in Australia. In Melbourne and around, to be exact (it's a pretty big place.. especially from the Singapore perspective!). I was lucky to be able combine work and holiday, so we set off on Thursday night before Deepavali long weekend and arrived in Melbourne the following morning. We drove the rental car to Phillip Island first, and on the way I got my first impressions of Australia: Cars, cars, cars, wide roads with fast food, fast food, and more fast food on the side of the road. We gave up looking for alternative lunch after a while and went into McD's. Everyone was there from young kids to elderly people. The elderly people were cute. You could have taken them, just as they were, and placed them at a golf course's club house somewhere in Scotland with pints of ale and it would have been just the same. But instead, they were having super sized strawberry sundaes at a McD's in a Melbourne suburb. That's the kind of a 50% UK, 50% US place Australia felt like.



Phillip Island was a true holiday island with small summer cabin looking houses, all kinds of activities to do, wildlife and nature to see - but in zoo-like places and restricted areas, which we did not want to visit (we wanted to see kangaroos and koalas in wild!). The nature in the Melbourne area was tropical and non-tropical - a weird mix of palm trees and evergreens.. the country side scenery was like in UK, but we saw parrots flying, racing the car. Mornings and evenings were cold, as it was spring and the weather was just beginning to warm up. I got hay fewer symptoms! Oh and evenings were cold too - especially on Phillip Island were we went to see the little penguins come in from the ocean in the evening, not minding a group of people staring at them as they walked in with their bellies so full of fish they could barely stay on their wee two feet :D



Saturday and Sunday we dedicated to checking out the other side of Melbourne - the Great Ocean Road. It was a lot of driving, but the scenery was as beautiful as they say, and I quite enjoyed the surfing towns of Torquay (excellent food at the Hotel!) and Apollo Bay, where we stayed in one of those motels you see in the movies - low row of small flats with parking right outside the door. You know, one of those places where they always find a mysterious body?

We also walked along the beach, freezing (how do the surfers do it? The water was ice cold!), and visited all the two pubs open in Apollo Bay, tasting local brew. Fat Yak ale was by far the best :) It was indeed very touristy, but such a good little holiday after hectic week at work.



On our way back from seeing the 12 apostles (I only counted 7) we stopped at Pettavel vineyard just before Melbourne, close to Geelong. I was great! They let us taste the wines, and of course we ended up buying a few after finding our favourites sauvignon blanc and merlot. The cappuccino wasn't bad either..



Melbourne seemed like nice enough city. There's a river that runs through, with public bbq along it, the ocean, big parks (where unfortunately cycling is not allowed), loads of nice old brick houses and a modern looking city centre with old and new buildings, restaurants by the river etc. There were also very cool bike lanes, which we used on Monday night after my work when I got two bikes from the bikeshare on behalf of the company. It was nice to cycle again for the longest of time.. later on the week - which I spend working in Melboune - I used the bike also to got to the office in the morning :)



It was nice to be on a small holiday to a cooler climate and a western country with loads of open space and fresh air. I liked Australia - not love at first sight - and Melbourne was ok too. People seemed nice, yet quite frank and a bit.. well, 'redneckish'. Oh, and I had such trouble undestanding the accent!

Lastly - one of the highlights (although short, since it was on the side of the Great Ocean Road and we were not the only ones stopping) of the trip: a koala in the wild.

Kännykän muistista

Löysin vihdoin hetken istua kotikoneen ääreen ja vetää uuden luurin siihen piuhalla kiinni. (Antti pelasi joku aika sitten golfia sen verran hyvin että sain käyttööni iPhonea vastaavan SonyEricssonin - työmatkat menee rattoisesti kun opettelee sitä käyttämään..)

Puhelimen muistista löytyi tämä pätkä jonka kuvasin kun viimeksi olin ALL:n Pets Villalla vapaaehtoistöissä:



(Videopätkän tähtinä Hannan lempparit Jen ja Mango)

Spinning around

There is a stage beyond plain 'busy'. Be it hectic or manic, it feels like spinning around. I've crampped too much into the past too weeks, both at work and on my little time off (yes, I still love my job even if it sometimes gets beyond busy and sucks all juice out of me). Now, as I'm packing with my left hand, washing dishes with the right and writing with my toes, I'll just share a few photos from last weekend in Bintan and try to get myself ready to take off to Melbourne tonight.

"Hello!" said the clam to the tourist.



Watch out on the golf course! You are not safe even in your buggy.. And we so 0 monkeys, as they were all on their afternoon nap.



Pot of sand at the Ocean Course. No need to patch up the grass, it'll grow before your eyes.



Bintan is all about resorts. And resorts are kind of like the ferry between Finalnd and Sweden.. My cocktail was called 'Bintan Dream' :D



Garden or a beach? It's turning into "winter", the rainy and windy season, and a strong undercurrent kept us out of the water.