Simply Singapore

Viuuuuuh..!

2011-12-31T01:28:00.000-08:00

Ja niin se on 2011 melkeen ohi. Kun tätä blogia katselee niin ihan ku ois ollu aika tylsä vuosi.. Mutta ehei, tapahtumaa on ollu niin paljon että on kirjottaminen jääny. Onneks on täs viime aikoina alkanu tahti paraneen... Vaan viel on kertomatta Thaimaan, Intian ja Vietnamin reissut ja monta muuta juttua. Kirjottelen ku kerkeen, ja tietty pitäs kuviakin lisäillä tonne raisas.pic.fi sivulle.

Mutta nyt Uuden Vuoden tunnelmiin:
Oltiin eilen, Antin synttäripäivänä, Antin kollegan luona kuuntelemassa kahden miehen koti-konserttia. Doorsia, Procol Harumia ja pari biisiä hindiksi väliin. Hauskaa oli intialaisten keskellä, ja mä hiukka osallistuin yhteislauluunkin, sen verran kun pääsin hindinkieliseen kertosäkeeseen kiinni ;)
Aamusta mä puolestaan olin Marien kanssa ALL:n koirasuojalla. Marieen mä oon tutustunu ex-naapurimme Marin ja meidän naapurustokoirakävelyn kautta. Ajettiin suojalle Marien uudella Fiatilla, se on semmonen Cucci painos, aika makee vaikka en itse autoista saati luksusmerkeistä välitäkään. Marie bloggasi käynnistään - tais innostua kans auttamaan :)
Paluumatkalla poikettiin lounaalle ja kauppaan, ja Antti sai synttärilahjaksi keltaisen vihaisen linnun - jota Rekun oli ihan pakko päästä vähän kokeileen..

Tänään ollaan sit otettu vuoden vika päivä aika iisisti, mitä nyt käytiin tutkimas uus lenkkeilyreitti Rekun kans ja laitoin mureketta kun sitä on jo vähän aikaa toivottu ;) Aurinko on ihanasti paistanut pitkästä aikaa! Ei ikinä uskois että Singaporessa voi kokea kaamosta, mutta viime kuukauden jatkuvat sateet on kyllä sellasta ollut.
Nyt kilistetään skumppaa ennenkun lähdetään ulos syömään. Tervetuloa 2012!

(ja tavoitteena taas terveempi elämä.. )

Joulumuori jäi puuroa keittään..

2011-12-24T01:55:00.000-08:00

Kello on pian kuus illalla, vetelen tässä juuri keittämääni riisipuuroa nassuun ja kohta tarttis tehdä piparitaikina niin saisi niitä sitten huomenna paistaa. Muuta jouluruokaa meillä ei laitetakaan, ois tarvinnut olla ajoissa liikenteessä metsästämässä aineksia, eikä oo kerennyt.. Naapurin Heli onneksi oli niin ihana että toi pari joulutorttua maistiaisiksi!

Kelit on täällä edelleen kamalat, vettä tulee joka päivä saavista kaatamalla ja lämpötilat pyörii alle +30nen. Hrrr..! Toisaalta on mukavaa kun ei tarvii koko ajan hikoilla ;)

Aattoaamu aloitettiin Rekun kanssa lenkillä ja sitten meidän urheilijakoiruus sai ekan joululahjansa: hieronnan. Availtiin taas vähän jumituksia selästä ja tutkailtiin takajalkoja, kun jostain syystä on toi vasen jalka aina vaan vähemmällä käytöllä, ja siitä johtuen tietty oikeassa jumia.

Kiireisiä työläisiä kun ollaan, niin käytiin vasta näin aattona kaupassa, kaikkien muiden miljoonien singaporelaisten kanssa. Nyt sitten oon kotosalla kun Antti on keikalla - jääkön mainitsematta millaisella jos tätä nyt kummilapset sattuu lukemaan.. sen sijaan kerron että kävi se joulupukki meilläkin! Rekku se ei paljon partaa kavahtanut kun paketista kuului kalkkunan rääkäisy.. vaan kun ei koira osaa laulaa, teetti pukki vallan muita tehtäviä ennenkuin antoi paketin :D

Season's greetings!

2011-12-21T08:10:00.001-08:00

muutto

2011-12-11T05:23:00.001-08:00

Laura sano jo ajat sitten kyläillessään että kirjota sinne blogiin nyt ees että oot muuttanu... ja niinhän se taas jäi ja nyt sen muistaa kun joulupostia maailmalle laittaa. Pahoittelut siis jo nyt jos menee jollakulla kortti väärään osoitteeseen..! Täällä kun ei siis posti toimita uuteen osoitteeseen eikä kyllä ees katso kenelle posti on osoitettu, vaan toimittaa suoraan osoitteen mukaan. Meillekin tulee edelleen (muutettiin siis jo kesäkuussä) edellisten vuokralaisten postia. Alkuun olin tunnollinen ja laitoin kuoriin rukseja 'Return to sender' jne. mutta kun ei ne oo ottanu opikseen niin nyt menee postit vaan suoraan paperinkeräykseen. Pitääkin käydä vanhas kämpäs kysymäs jos uudet vuokralaiset vois laittaa meidän posteja sivuun, jos joulun aikaan postia sattuu tulemaan..

En oo ottanu yhtään kuvaa täältä uudesta kodosta, mut koitan lisätä myöhemmin kuvan altaalta, se kun on aika paljon parempi edelliseen verrattuna :) Me ollaan nyt 6 korttelia edellisestä kämpästä, eli edelleen samalla River Valleyn alueella. Kuus korttelia kuitenkin tekee paljon, ollaan nimittäin nyt ihan maalla! :D Tai no melkeen ;) Ollaan vähän kauempana keskustasta ja vähän lähempänä toimistoa - eikä enää käydä Greittarissa (eli Great World City nimisessä kauppakeskuksessa) yhtä usein kun matka on kasvanut 3 minuutista kymmeneen. Lähempänä on Valley Pointin pieni kauppakeskus, sillä pärjää. Metrolle on myös lyhyempi matka, ja se mikä on parasta on hiljaisuus. Me ollaan melkeen joen ja sitä ympäröivien peltojen vieressä, ja sen verran pois isolta tieltä ettei tarvii kuunnella liikenteen melua. Rekun kanssa pääsee siis parissa minuutissa hyville lenkeille ilman että tarvii yksiäkään valojen vaihtumisia venata.. (ja Rekkua voi pitää irti tuolla pelloilla kun ei vaan ajattele kobria..).

Hiljaisuuden tietty hiljattain rikko vieressä aloittanut rakennustyömaa, mutta sellasta se täällä on. Yks naapuri tais sanoa että 'the whole country is a construction site'. Samaa mieltä.. ;)

Ihan vaan Rekun kuva ;)

2011-11-26T08:36:00.001-08:00

Yks paikallinen valokuvaaja, joka aina on meidän kisoissa kuvaamassa, tykkää Rekusta ja halus ottaa potretin. Aika hieno tuli :)

Ylitöitä ja agilityä

2011-11-21T07:22:00.001-08:00

Viime aikoina ei oo tullut paljon muuta tehtyä kuin ylitöitä ja puuhattua agilityn parissa. (tai siltä se tuntuu..)

Ensin oli auditointi ja sitten kvartaalituloksen aiheuttamat toimenpiteet, unet jäi vähemmälle ja ylityötunteja kertyi.. mutta oli se myös kivaa ja jännää kun koko ajan tapahtui! Vaikka lähes 100% mun töistä sisäisen viestinnän parissa on mielenkiintoista ja motivoivaa, on tollaset haasteet kuten kvartaalituloksen mukana tuleva ilmoitus organisaationmutoksesta sitä itseään, lyhyessä ajassa paineen alla materiaalien tuottamista yhteistyössä johdon kanssa. Välillä tuntuu ihan epätodelliselta, miten se olikaan että mä tämmösiä hommia päädyin tekeen ja oon ollu tässä työssä jo 1,5 vuotta..?!?

Noiden parin viikon jälkeen oon yrittäny olla tekemättä ylitöitä ja levätä kun on flunssan alku uhkaillu tulollaan. Heh, yritys hyvä.

Kiirettä on pitänyt myös 'hullun koiranaisen' roolissa, sillä Singaporen kennelkerhon agilityjaostolla eli 'dog sports committee'lla on ollu koko marraskuu täynä tapahtumia. Kisatkin oli viime sunnuntaina, yks nollarata saatiin Rekun kanssa suoritettua, eli ei ny mikään menestyspäivä.. Rekkua vaivasi edellisen illan grillijuhlista hakittu ripuli ja mä tietty mokasin loputkin mahikset. Treeeniä, treeniä!!

Tässä muuten yks treenivideo kuukauden (tai sinnepäin) takaa. Rekulla kesti vähän päättää että huvittaisiko vai ei..

Ja tää video on facebookissa, joten toiv. linkki toimii: Meidän ainoa puhdas rata viime vklpn kisoissa.

Viime viikko oli aikas positiivinen: duunissa tuli postiviivista palautetta, sain rästihommia tehtyä, kolme koiraa ALL:n koirasuojasta pääsi omaan kotiin ja mun duunimatka Tanskaan Suomen kautta varmistui. :)

Tällä viikolla tulikin sitten takapakkia kun kaksi kolmesta koirasta palautui koirasuojalle ja palaveri Tanskassa peruttiin. Nyt näyttää että jää matka väliin.. :(

Se on kumma juttu - vasta nyt kun näyttää etten pääse Suomeen, haluaisin!! Ja koti/perhe/kaveri-ikävä iskee.

Rabbit in the dog run

2011-10-14T08:15:00.000-07:00

.. on Monday night ..

This is one of those posts I have been thinking about for more than a week (or has it been two?), building it slowly in my mind.. Nah, not really. There's just always something else. Be it work, e-mails, housework, clipping Rekku's nails.. Blogging gets pushed aside. But now, as I write this, I'm actually at Denpasar Airport, Bali, where we have found this great - well not that great, food pretty much sucks.. - little lounge that anyone can get into (for 100 000) and has wi-fi! (It has not been the easiest to get access to internet during the weekend in Bali.) So, perfect time to 'hang out in the net' while waiting for boarding and write.

Last Sunday was what prompted me to write under this heading, because there really was a rabbit in the dog run. A lady had brought her pet bunny into the dog run in a small crate, took the bunny out - and was showing the rabbit to the dogs. How smart! As she bend over towards Rekku, I called out to her and kindly told her that it might not be a good idea to show a rabbit to a dog of a hunting breed.. I think she got the point, as she then put the rabbit into the crate for safety. Naturally, Rekku might have simply wanted to make friends with the rabbit, but the mere thought of brining a rabbit into a dog run made me want to give her something to think about! Singapore keeps surprising me..!

.. present time ..

Our Bali trip was quite unique. We decided on the whole thing really quickly, and booked tickets before looking for a place for Rekku to stay over the long weekend. Marianne luckily came to the rescue as she took Rekku to stay with them (and their dog Grizzly) in a big house with a garden.. We left on a Friday, and hit the beach on Sat morning. It was raining slightly, really windy and grey. Yak. I had to wrap myself in towels while Antti was surfing, and then change into jeans and a cardigan (which I had only to keep me warm during the flights). In Bali! At the beach!! Yak.

Sunday was the complete opposite then, so sunny and hot it made no difference how much sunscreen we put on - burned anyway. I tried surfing too! Look:

Monday we spent in the shade.. and noticed that there's not that much to do in Bali if you cannot stay in the sun, do not want to buy 'touristic junk' (we had been to all the surfing stores by then), cannot do massage, do not want to spend all day in a bar drinking beer nor in a car going somewhere else on the island to see a temple or such. Nonetheless our mini holiday was really good fun. :)

Now it's back to normal crazy busy life in SG :p

Kotona

2011-09-28T04:48:00.000-07:00

Tääl ollaan taas, lämpimässä Singaporessa. Kotimatka meni hyvin, ihana toi Finnairin suora lento, nukuin taas makeasti kokonaiset yöunet! Nyt on sit laukut purettu ja paras läheteä Rekun kanssa lenkille ja syömään. Rekku oli laukkujen purkamisessa apuna just tän verran:

Quickie

2011-09-26T13:21:00.000-07:00

I'm in Finland and faced with several comments about my non-existing blog - thus, I'm writing again.. but it'll be a quickie! (and no, I'm not fed up with hearing the comments and writing in English to get back at people - no, I'm just writing in English because I'm on my work pc and do not have the two special letters.. yes, there's a bit of perfectionist in me every now and then)

This whole visit is a quickie. I arrived first time last Sunday 6:15 am, and spent my purposely stretched transit hours in Tikkurila playing hockey & soccer with my dad and youngest brother. That eight hours felt slow and relaxed, because nothing else was planned. When I arrived again, this time returning from a week long train the trainer course (yes, work) from Aarhus, DK, the speed has been picking up constantly and visits have become shorter. It's not ideal, I know, but I've tried to make the most of each visit. Tonight I did not quite succeed and was left with a sour taste in my mouth - and I've got a bad feeling about tomorrow. It was my own choice to work rather than take leave (because the last time I took leave I worked anyway), and to stay only a few days, so I'll just torment myself with the quilt..

It's complicated visiting Finland.

Wow mikä päivä :)

2011-03-26T19:56:00.000-07:00

Voitto maistuu aina makealta, mutta luokkanousu sitäkin makeammalta! Viimeksi kaksi vuotta sitten, kun noustiin Vantaalla kisoissa kakkosiin, pysyi fiilikset näin katossa monta päivää. Silloin harmitti että just kun kakkosiin siirryttiin, tuli muutto agilityn kehitysmaahan Singaporeen ja aloitus alusta kisaamisen suhteen.. Nyt ollaan 1,5 vuotta ja 5 kisaa myöhemmin (kun USDAA kisaa ei lasketa) vihdoin saavutettu nousu kakkosiin eli Open luokkaan hyppyradalla Singaporessa (täällä kisataan agility ja hyppyrata kisat erikseen). Entistä makeammalta eilisen saldo maistuu siksi, että saavutettiin myös eka (ja toka!) LUVA eli täkäläisittäin Q (qualification) agilityradalla - ja oltiin nopeampia kuin (paksuturkkiset) sheltit!

Hieman taustaa: Eilen aamupäivällä oli siis järjestyksessään 102. Singaporen Kennelklubin (SKC) agilitykisa ja 27. hyppykisa, ja iltapäivällä 103. agility- ja 28. hyppykisa. Tuomari oli 'tuotettu' Darwinista, Australiasta, ja vaikutti edelliseen tuomariin verrattuna oikein mukavalta tädiltä, jolla tuntui olevan ymmärrystä pienen harrastajajoukon aherrukseen ja haluja saada monelle puhtaita ratoja (toisin kuin marraskuussa tuomaroinut kuiva ukko, jolla ihanne ajat oli niin kovia että kisoissa saavutettiin yhteensä vain 5 puhdasta rataa).

Me oltiin Rekun kanssa aamulla seiskalta jo kisapaikalla aitaamassa kenttää ja auttamassa järjestelyjen kanssa, kun tälläisiä touhukkaita ollaan ;) Ysiltä kun kisat alko, me oltiin jo sen verran juostu että teki mieli käydä lepäämään.. mutta ei armoa, oltiin ekat radalle menijät kisat avaavassa Mini Agility Novice luokassa. En sitten tiedä pitäskö kiitellä stressaavaa työtäni joka on nostanut paineen ja jännityksen sietokykyä vaiko sitä että tietoisesti koitin olla ajattelematta koko kisoja lainkaan etukäteen, mutta ennen rataan tutustumista otettiin pari lämppärihyppyä ja vinkulelulla retuutusta, eikä muuta. Rataan tutustumisen aikana mä keskityin todella ja kävin radan läpi tosi tarkkaan, tavoitteena suorittaa jokainen este puhtaasti, ajasta viis. Homma toimi ja me saatiin ihka eka puhdas rata agilitykisoissa Singiksessä :) Mehän ollaan perinteisesti aina mokattu vähintäänkin eka rata (joka aina ollut agility).. mutta ei tällä kertaa!

Koko kisapäivä oli tosi kiva, moni kiitteli järjestelyjä (meil oli hyvä 'kisamanageri' joka kuulutti kaikista asioista selvästi, ja SKC:n toimiston uusi työntekijä Shweta hoiti hommat myös tosi mallikkaasti), ja uudistuksia (ei enää printattua kisaohjelmaa, vaan suomalaiseen tapaan kisakirje sähköisesti hyvissä ajoin ja paikanpäällä osallistujalistat jaossa). Mieltä ei siis alkanut painamaan kun aamupäivän hyppyradalla tippui yksi puomi. Se, miten medikoirani onnistuu tiputtamaan minikorkeuden esteitä, on hieman epäilyttävää. Syy on joko ohjauksessani, tai kuten tuomari tällä kertaa totesi 'koira hyppäsi laiskasti'. Toisinaan Rekku hyppää just silloin kun sanon 'hyppy!', joten oon jo jonkun aikaa pitänyt suuni kiinni ja vain osoittanut hyppyä, sillä Rekku hakeutuu hypyille hyvin. Eipähän pääse niin helposti hengästymäänkään kun ei tarvii koko ajan huutaa ohjeita ;)

Keskellä päivää kisoissa pidettiin lounas tauko. Rekku jäi lepäilemään muiden kanssa kun minä kävin Christinen kanssa hakemassa lounasta vapaaehtoisjoukolle ja tuomarille. On kyllä tosi kiva huomata että vaikka Singaporessa seurojen virkaa toimittavat kaupallisten kouluttajien ryhmät tai muut vastaavat treeniporukat omissa pöydissään istuivatkin, niin kaikki kannustivat ja hurrasivat toisiaan, ja yheishenki oli kisoissa mukava. Kisakaverit pitivät hyvää huolta Rekusta sillä aikaa kun mä hain lounasta.

Iltapäivällä me vaihdettiin kisajärjestystä ja kisattiin ohjelma lopusta alkuun, aloittaen Mini Jumpers Master luokalla, joka muuten kisattiin eilen Singaporessa ekaa kertaa. Luokassa on kaksi pitkään agilityä harrastanutta, Rekun ikäinen snautseri uros Whiskey ja melkein yhtä vanha sheltti narttu Nova. Nova ja Shanice nousivat eilen Master eli 3-tasolle myös agilityn puolella, ekoina Singaporessa (Shanice on kaupallinen kouluttaja ja jo eilen illalla hyödynsi saavutusta markkinoinnissaan..).

Meidän osalta oli siis ensin vuorossa hyppyrata (yllä), jolla jälleen hyvin loppuun asti mietitty strategia (selkeä 'tässä!' putken jälkeen, olkapäät oikeassa linjassa renkaalta hypylle 9 mentäessä ja valssi hypyn 12 ja putken välissä jotta pituudelle mentiin suoraan) maksoi itsensä takaisin: nollarata ja nopein aika, kolmas LUVA ja nousu Open luokkaan :)! Rekku voikin nyt sitten lisätä itselleen titteleihin jonkunlaisen kirjainyhdistelmän.. vaan kun vielä sais selvitettyä millaisen :p

Kuvassa näkyy päivan vikan kisan tulokset. Ihmeellistä kyllä, me oltiin ainoat radan puhtaasti selvittäneet. Ainoat joilla energiaa riitti? Vai sitä suomalaista sisua? :D Joka tapauksessa, mulla oli taas muista poikkeava strategia ohjauksessa kun tein takaa leikkauksen puomilla. Rekulla se toimii, eikä törmätty toisiimme niinkuin monelle kävi joko ennen tai jälkeen pituuden.

Kisojen päätteeksi oli taas palkintojen jako. Kunniaa ja kiitoksia järjestäjille, tuomarin pieni puhe, ja sitten valokuvaukset pyttyjen, mitallien, ruusukkeiden sekä pienten sponsoroitujen palkintojen kanssa. Rekun päivän todellakin täydensi sponsorin kassista löytynyt vinkuva lelu, se oli koiralla mielessä ekana tänä aamunakin.. lelun kanssa emännän sänkyyn, leikki se on paras palkinto tälle agilitykoiralle :)!

Jostain mä kaivoin eilen illalla vielä energiaa osallistua työkaverien kanssa WWF:n Earth Hour kävelylle, 3,5km ja reilu tunti meni kun kierrettiin Marina:n alue ja katseltiin millaisen vaikutuksen valojen sammuttaminen saa aikaan Singaporen postikorttimaisemassa. Eihän ne kaikki valot sammuksissa olleet.. mutta osa ainakin. Tapahtumassa oli yllättävän paljon osallistujia (vaikka meidän duuniporukka pieni olikin), ja jos en ois ollu niin poikki niin olisin kyllä nauttinut pidempäänkin. Jaksoin vaivoin raahata jalkani kotiin ja nukahdin sillä sekunnilla kun pääni tyynyyn sain - ja voi ei, unohdin äitin synttärit! Siispä:

Hyvää (myöhäistä) synttäriä äiti!

Comeback

2011-03-25T04:49:00.000-07:00

Right. Let's make yet another come back and get this blogging going :)

It's been a bit hectic at work. And it's been hectic otherwise too. So when I haven't worked late, I have had stuff to do with my volunteering activities. Unfortunately not much attention has been paid to health (I know, I know..). I've been too lazy to make green smoothies in the mornings, almost drinking two cups of coffee per day.. and not doing sports. Rekku of course gets his walks, and I do go to yoga every now and then.. but I have not been running.

I really should be training, because I signed up on a corporate run with a work team in a few weeks. I tried some weeks back, went for a run with Rekku by the river, along the part that has been under construction for a 1,5 years has finally opened and it's really nice, with nice wooden rails.. that have big nobs on top of the poles. With sharp edges. ..yep, I'm sure you can imagine what happened, as my name really should be Miss Clumsy. While running and looking behind me at Rekku, I ran into one of them. I ran into the rail. Nice, big bruise covered my whole bicep for two weeks. I took it as a sign and haven't run since.

Well, also, I've been busy with other stuff. Tomorrow is the first agility competition of the year. I'm the only 'agility person' on SKC's Obedience and Agility Committee (or have been, it now looks like we are getting a new person in.. yay!) and you know me, always trying to develop the way things are done.. and so I ended up with a few things to do in my free time. But now there's nothing more to do, trials are tomorrow! Our last trials, indoors in November, went so terribly I haven't really thought about doing well tomorrow. I actually actively try not to think about it at all, as I know I always get soooo nervous I screw it all up.

So, on another note, I have been very happily spending time away from blogging with the homeless dogs of Singapore. Or to be exact, I have been spending time with those who have just found homes :)! I've done several home visits lately, and let me tell you, it is the best part about volunteering at ALL. (Although time spent making dogs at the shelter happy is very rewarding too..) It is fantastic to see the once homeless with a family and to be able to help them if they have any concerns or questions. And to see the progress, when a timid puppy grows more brave and attached to the family.. Ah, puts a smile on my face :)

Kuvassa minä ja Drow, pentu joka pelastettiin vesikanaalista siskonsa kanssa. Sisko Ning on jo adoptoitu, ja vietettyäni päivän Drown kanssa adoptio tilaisuudessa, se kyllä melkeen lähti meille mukaan..

Kaikki ok

2011-03-14T18:36:00.000-07:00

Singaporessa ollaan kuin herrankukkarossa, ei taalla mitaan hataa.

Ma oon siirtanyt ja siirtany bloggaamista muiden kiireiden takia, mutta anopin kyselyt miten Japanin maanjaristyksen tuhot ja erityisesti ydinvoimalan krittinen tilanne vaikuttavat meihin sai mut vihdoin pikaviestin kirjoittamaan: me ollaan ok.

Elama jatkuu Singaporessa ennallaan, mutta uutisia seurataan ja erityisesti toissa me pidetaan tiukasti yhteytta kollegoihin Japanissa ja tiedotetaan tilanteesta. Uutisia on vaikea lukea ja katsoa voimatta pahoin, mutta vaikeimpia on kollegoiden viestit paikan paalta - sita tosiaan toivoo etta voisi tehda jotain konkreettista heidan auttamisekseen.

Takas toihin - bloggausta luvassa kunhan pari muuta vapaa-ajan proggista on paketissa :)

2011

2010-12-30T05:11:00.000-08:00

Se on jo ihan kohta. Kui tämäkin vuosi hurahti ohi? Tai eihän se ohi mennyt - hyvin on eletty ja paljon koettu.. Eka kokonainen vuosi Singaporessa. Viime vuonna tähän aikaan suunnittelin terveellisempiä elämäntapoja (niinkuin aina uuden vuoden aikaan), olin hankkinut 30 kerran kortin hot yogaan, hurahdin smoothie aamupaloihin ja aloitin juoksuharrastuksen ilmoittautumalla ekaa kertaa 10km juoksuun. Nyt on vielä joogakertoja jäljellä (ne hemskatin työt) ja neljä juoksutapahtumaa (10, 10, 15 ja 21) juostuna, joskin riittämättömällä harjoittelulla (ne hemskatin työt). Smoothiet maistuu edelleen, jopa muillekin perheenjäsenille, mutta olen alkanut oikomaan kulmia sisällön suhteen nopeuttaakseni valmistusta aamuisin (ne hemskatin työt).

Niin, ne hemskatin työt. Siinä se muuttu kertaheitolla elämä kun laitoin nimeni paperiin jossa luki minimum 44 hours a week. En oo sen jälkeen käyny luonnonpuistossa kävelemässä enkä wet marketilla. On jääny Singaporen Suomalaisten touhut ja koirapuistossa hengaamiset, lounaat rouvien kanssa ja blogin kirjoittaminen. Tilalle on tietty tullut vaikka mitä ihanaa - mielenkiintoinen ja haastava työ, monenlaisia työkavereita ja työreissujakin. Ja työstäni minä tykkään :) Nyt joulun aikaan on voinut hieman lintsata tuosta 44stä tunnista ja lepäillä Tanskan työmatkalta hankittua flunssaa pois (siellä oli -6! KAMALAn kylmä!! Kuten keväällä Suomessa, limakalvoni kuivivat ruttuun moisesta 90% pudotuksesta ilmankosteudessa ja vastaanottivat kaikki mukaan haluavat pöpöt avosylin..), mutta tänään kun tein ensivuodelle suunnitelmia niin huomasin että hitsi, töitähän on ihan hemmetisti. Suunnilleen 25 artikkelia intraan odottaa kirjoitusta, uuden tuotteen lanseeraus videot editointia, parit kampanjat mun tukea, kvartaalikokoukset suunnittelua, intran sivut päivitystä ja kehitystä sekä uusi ylläpitäjien yhteisö suunnannäyttöä, keppiä ja porkkanaa.. ja mä teen "vaan" sisäistä viestintää. Puuh.

Se, mikä multa ei oo tippunut pois töiden takia on koiraharrastus. Rekun kanssa käydään agilitytreeneissä ja kisoissakin edelleen, vaikka nyt on taas treeneissä taukoa ja viime kisatkin meni niin penkin alle että hukkasin kilpailuviettini ja ollaan oltu löysin rantein.. minkä vuoksi Rekku alias Kuningas ja Keisari on alkanut taas määräilemään tätä laumaa. Noh, pientä jääkautta vaan peliin..! Singaporen kennelklubissa mä oon kans vielä mukana, ens viikolla kokoustetaan pitkästä aikaa uudella kokoonpanolla, kun meidän 'toko ja agility komitea' hajos tossa syksyllä ja nyt on vasta saatu aikaan uuden muodostaminen (ja tässä klubissa on siis KOLME täysipäivästä työntekijää! Siinäpä esimerkkiä edullisen työvoiman tehokkuudesta). Olin syksyn aikaan moneen otteeseen niin kurkkua myöten täynä aasialaista tapaa valittaa, jättää kommunikoimatta ja poiketa sovitusta että meinasin minäkin sanoa että pitäkää tunkkinne.

Animal Lovers Leaguen koirasuojalla mä käyn myös edelleen, vaikka enää kerran kuussa. On totta kun sanotaan että asioihin turtuu. Sillon kun kävin ALLn Pets Villalla viikottain, totuin siihen miten koirat siellä elää. Nyt kun käyn enää kerran kuussa, koen joka kertaa pakahduttavaa surua ja tuskaa niiden puolesta jotka kaipaisi omaa kotia häkin tai kennelin sijaan, ja niiden jotka tarvitsisi hoivaa ja huolenpitoa, aktiviteettia ja rapsutusta.. enkä mä kerkeä auttaan niitä kaikkia. Dixie on aina niin onnellinen kun se näkee mut, koittaa kiivetä taskuun ja seuraa mua pitkin poikin. Jos mä en pelkäis niitä päänsärkyjä jotka allergia oireet mussa saa aikaan, Dixie asuis meillä jo. KamKamia me sponssataan edelleen Helin kanssa, ja ois ihanaa keretä vaikka kouluttamaan Kamia jotta sillä ois paremmat mahdollisuudet löytää oma koti. Tätä listaa mä voisin jatkaa tietty vaikka loputtomiin.. Ja siitäkin huolimatta että tää tuntuu turhalta - tunne joka myös on vallannut monet kerrat syksyn aikana kun seuraan päivittäin ilmoituksia kotia etsivistä koirista ja huomaan Pets Villalla käydessäni etteivät koirat ole vähentyneet, vaan lisääntyneet.. - niin sanonpa vaan että jos tätä kukaan lukee ja haluaa koirakseen trooppisen Singaporen Spesiaalin, niin täältä saa, lentorahdin hinnalla.

Kun ne hemskatin työt rajoittaa näitä arki-iltoja, niin oon löytänyt pari muuta tapaa touhuta yhteisöllisesti ja koirien parissa: Perustettiin 'River Valley Casual Dog Walk' eli löyhä ryhmä naapurustossa asuvia koiria ja omistajia jotka käy kaksi kertaa kuussa yhteislenkillä. Me kokoonnutaan Rekun lähimarketin luona ja käydään kävelyllä - ei sen kummempaa. Vaan koirillehan se on erinomaista sosialistamista ja kyllä me ihmisetkin samalla tutustutaan. Naapurin Mari (japanilainen) ja viereisen talon Meghan (amerikkalainen) on jo ystäviä, niinkuin on Marin chihu Tommy ja Meghanin Singaporen Spesiaali Brody Rekun kavereita. Tommy se itse asiassa oli meillä tässä pari viikkoa sitten kylässäkin viikonlopun verran, oli hupaisaa seurata kun Rekku koitti päättää uskaltaako kaulassa roikkuvan sintin kanssa leikkiä lainkaan.. vaan kyllä uskalsi, katso vaikka:

Koitin tossa flunssa parannellessani käyttää aikaa kuvien nettiin laittoon - enhän mä vielä pitkälle pötkiny, mutta on siellä jotain uutta.. http://raisas.pic.fi/kuvat/

Joulu on jo ovella..

2010-12-21T14:57:00.000-08:00

Kuis se nyt jo tuli? Piparitkin vielä paistamatta.. ja flunssa painaa päälle, ei jaksa touhuta. Eikä siis myöskään urheilla - omatunto soimaa kun Ikean piparipurkki tyhjenee.. ei sitä oikeen enää sen 5.12. juostun puolimaratonin piikkiinkään voi syödä :o! Onneksi pian voi taas tehdä lupauksia uudelle vuodelle, jos vaikka vihreyttään kierrättäisi taas edellisvuoden lupaukset ;)

Mutta nyt (saapuneiden joulukorttien paineen alla..) toivotan kaikille Ihanaa, lumenvalkoista ja rauhallista Joulunaikaa:

(klikkaa kuvaa niin se suurenee)

Lisää Rekun jouluposeerauksia (<- klikkaa tuosta)

Australia

2010-11-19T14:46:00.000-08:00

A week back I was in Australia. In Melbourne and around, to be exact (it's a pretty big place.. especially from the Singapore perspective!). I was lucky to be able combine work and holiday, so we set off on Thursday night before Deepavali long weekend and arrived in Melbourne the following morning. We drove the rental car to Phillip Island first, and on the way I got my first impressions of Australia: Cars, cars, cars, wide roads with fast food, fast food, and more fast food on the side of the road. We gave up looking for alternative lunch after a while and went into McD's. Everyone was there from young kids to elderly people. The elderly people were cute. You could have taken them, just as they were, and placed them at a golf course's club house somewhere in Scotland with pints of ale and it would have been just the same. But instead, they were having super sized strawberry sundaes at a McD's in a Melbourne suburb. That's the kind of a 50% UK, 50% US place Australia felt like.

Phillip Island was a true holiday island with small summer cabin looking houses, all kinds of activities to do, wildlife and nature to see - but in zoo-like places and restricted areas, which we did not want to visit (we wanted to see kangaroos and koalas in wild!). The nature in the Melbourne area was tropical and non-tropical - a weird mix of palm trees and evergreens.. the country side scenery was like in UK, but we saw parrots flying, racing the car. Mornings and evenings were cold, as it was spring and the weather was just beginning to warm up. I got hay fewer symptoms! Oh and evenings were cold too - especially on Phillip Island were we went to see the little penguins come in from the ocean in the evening, not minding a group of people staring at them as they walked in with their bellies so full of fish they could barely stay on their wee two feet :D

Saturday and Sunday we dedicated to checking out the other side of Melbourne - the Great Ocean Road. It was a lot of driving, but the scenery was as beautiful as they say, and I quite enjoyed the surfing towns of Torquay (excellent food at the Hotel!) and Apollo Bay, where we stayed in one of those motels you see in the movies - low row of small flats with parking right outside the door. You know, one of those places where they always find a mysterious body?

We also walked along the beach, freezing (how do the surfers do it? The water was ice cold!), and visited all the two pubs open in Apollo Bay, tasting local brew. Fat Yak ale was by far the best :) It was indeed very touristy, but such a good little holiday after hectic week at work.

On our way back from seeing the 12 apostles (I only counted 7) we stopped at Pettavel vineyard just before Melbourne, close to Geelong. I was great! They let us taste the wines, and of course we ended up buying a few after finding our favourites sauvignon blanc and merlot. The cappuccino wasn't bad either..

Melbourne seemed like nice enough city. There's a river that runs through, with public bbq along it, the ocean, big parks (where unfortunately cycling is not allowed), loads of nice old brick houses and a modern looking city centre with old and new buildings, restaurants by the river etc. There were also very cool bike lanes, which we used on Monday night after my work when I got two bikes from the bikeshare on behalf of the company. It was nice to cycle again for the longest of time.. later on the week - which I spend working in Melboune - I used the bike also to got to the office in the morning :)

It was nice to be on a small holiday to a cooler climate and a western country with loads of open space and fresh air. I liked Australia - not love at first sight - and Melbourne was ok too. People seemed nice, yet quite frank and a bit.. well, 'redneckish'. Oh, and I had such trouble undestanding the accent!

Lastly - one of the highlights (although short, since it was on the side of the Great Ocean Road and we were not the only ones stopping) of the trip: a koala in the wild.

Kännykän muistista

2010-11-16T06:55:00.000-08:00

Löysin vihdoin hetken istua kotikoneen ääreen ja vetää uuden luurin siihen piuhalla kiinni. (Antti pelasi joku aika sitten golfia sen verran hyvin että sain käyttööni iPhonea vastaavan SonyEricssonin - työmatkat menee rattoisesti kun opettelee sitä käyttämään..)

Puhelimen muistista löytyi tämä pätkä jonka kuvasin kun viimeksi olin ALL:n Pets Villalla vapaaehtoistöissä:

(Videopätkän tähtinä Hannan lempparit Jen ja Mango)

Spinning around

2010-11-04T03:19:00.000-07:00

There is a stage beyond plain 'busy'. Be it hectic or manic, it feels like spinning around. I've crampped too much into the past too weeks, both at work and on my little time off (yes, I still love my job even if it sometimes gets beyond busy and sucks all juice out of me). Now, as I'm packing with my left hand, washing dishes with the right and writing with my toes, I'll just share a few photos from last weekend in Bintan and try to get myself ready to take off to Melbourne tonight.

"Hello!" said the clam to the tourist.

Watch out on the golf course! You are not safe even in your buggy.. And we so 0 monkeys, as they were all on their afternoon nap.

Pot of sand at the Ocean Course. No need to patch up the grass, it'll grow before your eyes.

Bintan is all about resorts. And resorts are kind of like the ferry between Finalnd and Sweden.. My cocktail was called 'Bintan Dream' :D

Garden or a beach? It's turning into "winter", the rainy and windy season, and a strong undercurrent kept us out of the water.

Tumussa

2010-10-22T17:56:00.000-07:00

Täällä on vietetty viime päivät ihan tumussa. Asialla ei ole mitään tekemistä alkoholin kanssa, vaikka synttäreiden kunniaksi shampanjaa hieman maistoinkin, vaan tämän kamalan savuvumun:

Sumatralla kuulema metsä palaa taas, maanviljelijät siellä raivaa metsää ja me täällä köhistään. Asiahan ei tietenkään oo ihan niin yksinkertainen, enkä valita vain siksi että itse kärsin päänsäryistä ja hengenahdistuksesta vaan myös siksi että kun sademetsä palaa, jää monet jo muutenkin sukupuuton partaalla olevat eläimet vailla kotia. Tiedä sitä kasketaanko metsää maanviljelyyn, lihantuotantoon vai - todennäköisemmin - palmuöljyn tuotantoon. Jokohan Neste Oilin Singaporen jalostamo on valmis?

Nyt viikonlopun aikana PSI taso palasi normaaliksi, mutta viime viikolla meno oli kyllä aika karmeeta. Tiistain ja perjantain välillä ulkona ei paljoa huvittanut olla, sillä ilma haisi palaneelta puulta ja kloorilta. Välillä jopa pisteli silmiä ja tuli paha olo - mutta pahimpana ovat olleet jatkuvat päänsäryt. Rekun kanssa piti kuitenkin lenkkeillä, ja karvakorvakin kärsi oireista, aivasteli ja nenä vuosi :( Torstaina PSI tasot oli yli satasen ja viranomaiset olivat neuvoneet jättämään ulkoilun väliin, mutta meikähän ei mitään uutisia ollut lukenut joten Rekun kanssa lenkille vaan.. oh well, ei nyt enää valiteta kun on taas hyvä ulkona hengittää!

15km

2010-10-16T21:31:00.000-07:00

Ai niin olihan mulla jotain muutakin tänä viikonloppuna ohjelmassa :D

Kävin aamulla osallistumassa Real Run juoksuun, joka oli 15 km ja lupasi markkinoinnissa että reissulla juostaan polkua ja biitsiä. Jei! Suomen pururatoja tosinaan kaipaavana olin innoissani tästä mahdollisuudesta vaikka 15km hieman jännittikin, ennenkun ei ole tuollaista matkaa tullut juostua. Ei varmaan tule yllärinä että polkua oli alkumatkasta reilu 3km ja biitsiä oli reitin loppupuolella puoli kilometriä? Noh, parempi sekin kun ei mitään - erityisesti biitsi piristi hirmuisesti!

Juoksin kolmatta kertaa 'kisakaverini' Nimishan kanssa. Porukassa on kivempi juosta - mutta olisin ehkä hieman lujempaa halunnut mennä.. Biitsillä otinkin sitten 'irtioton' ja juoksin loput 3km yksin. Aikaa meni kyllä paljon, mutta hei, maalin pääsy on tärkeämpää :) ja kyllä tästä suorituksesta tuli nyt semmoinen olo että sen puolimaratoninkin kykenee suorittamaan. Eli treenaus jatkukoon!

Kotona mua vastaan tuli kaksi innokasta hoitokoiraa suorittamaan esi-suihkua eli koirankielipesua. Rekku, vaikka olikin kovin iloinen että tulin kotiin, on niin kohtelias että se pysytteli taustalla kun naiset taas touhottivat. Vaan voi Repsu-raukkaa, suht' samankokoisen noutajien takana ei kannata seistä - sitä saa naamalleen heiluvista hännistä :D

Saako kuvata?

2010-10-15T23:10:00.000-07:00

Viime viikonloppuna vietettiin täydellistä perhe-viikonloppua kolmistaan. Siihen kuului yhteinen lenkki ja lounas joenrannassa, shoppailua (Rekulle uusi lelu, mä löysin vihdoin sopivia eko-alusvaatteita!), leffa ja viiniä, biitsillä hengausta ja meressä uintia kilpaa koiran kanssa sekä yhteinen juoksulenkki. Kerrassaan ihanaa.

Biitsillä kun oltiin, niin törmättiin taas yhteen kulttuurieroon. En nyt tarkoita sitä että mä loikin siellä bikineissä vaikken 'bikinikunnossa' olekaan kun paikalliset uivat vaatteet päällä vieressä, vaan valokuvaamista. Singaporelaiset on ahkeria kuvauksen harrastajia ja jossei kaulassa roiku digijärkkäri niin iPhone kyllä tallentaa. Oma maalaisjärkeni - joka toivottavasti todella on niin kulttuuriherkkä kuin sen kuvittelen olevan - sanoo että kun kuvattava kohde ei ole omaa porukkaa, tulee kuvattavalta kysyä lupa.

Voin paljastaa jännitusmomentin ihan alkuunsa ja kertoa että ei, eivät ne minua halunneet kuvata. Miedän perheen söpöin, komein ja sporttisin sattuu olemaan Rekku - ja mikäs sen suloisempaa kuin innoissaan vinkuleluja aalloista kalasteleva kettuterrieri? Siinä missä jokainen aasialainen ohikulkija kaivoi kameransa esiin, kukaan ei vaivautunut edes eleillä tarkastamaan saako koiraa kuvata. Enhän minä kuvausta olisi tietenkään olisi kieltänyt, sen kun kuvaatte, olen kyllä koiruuden söpöydestä ihan samaa mieltä - mutta mielestäni olisi ollut kohteliasta ja huomioonottavaista varmistaa meiltä että kuvaaminen on ok. Huumorintajuinen perheemme pää tietysti otti tilanteesta vaarin ja kiusasi kuvaajia vaatimalla rahaa koiran kuvaamisesta :D

Itseä jäi hiukan harmittamaan että oma kamera oli taas jäänyt kyydistä. Kuvausharrastus on jäänyt pahasti kaiken muun jalkoihin enkä ole kameraa käyttänyt ollenkaan todella pitkään aikaan. Pitäisi taas kerrata niitä asetusten käyttöä.. Tänään olisi ollut taas mukava kuvaushetki tarjolla kun kävimme yhteislenkillä Helin&Urhon sekä Rekun, Laylan ja Codyn kanssa. Layla ja Cody ovat meillä viikonloppua viettämässä kun kollegani Chris ja hänen Erica vaimonsa ovat Bankokissa ja meidän kaikkien käyttämällä Woofy Nannyllä oli täyttä. Layla on paimenkoiran ja noutajan sekoitus, muistaakseni 6 tai 7 vuotias, ja Cody puolestaan pallohullu parivuotias labbis. Ihan mukavia tyttöjä molemmat, vaikkakin aika vahtikoiria ja lenkillä menevät kuin mitkäkin miinaharavat! Onneksi Heli on siis jelpannut ottamalla Rekun ohjailtavakseen - kun meillä on koirien lisäksi myös Antin kaveri kyläilemässä kaupungissa.. hulinaa siis riittää eritavalla kuin viime viikonloppuna, vaikka samalla on autuaan rauhallista kun ei ole suunniteltu mitään ihmeellistä.

Olenkin kovasti koittanut viettää vapaa-ajalla enemmän vapaa-aikaa. Tänään on ohjelmassa koirien lenkityksen lisäksi vielä makaroonilaatikon tekoa (ostimme vihdoin pöytäuunin kun sellaista sattui toinen Singaporessa asuva suomalainen kaupittelemaan) ja huomenna jatkuu muutaman viikon tauon jälkeen agilitytreenit. Rentouttavaa viikonloppua siis itse kullekin :)

Green drinks and dog whisperer

2010-10-07T08:17:00.001-07:00

Soon a month back was my first 'anniversary' of living in Singapore. Nothing special about the day (not that I recall), but it kinda made me think about the past year anyway. I haven't at any point felt like I was going through the culture shock waves (first you love it, then you hate it, then it all settles), but I did go through the normal 'settling into a new place' routine: getting to know the city, doing touristic things, being really interested in everything.. then finding things to do regularly and making friends, getting involved in local activities.. and then starting work and trying to hold on to hobbies (=being busy). So things pretty much evolve around everyday activities, and I have not tried anything new or been to a new place in Singapore for a long time. Really should. But cannot, so busy lah!

Well, last week I managed to do something new. Twice!

I went for green drinks on Thursday night (the drinks weren't really green, but the talk around the drinks was). Green drinks is actually a global concept that brings together people who are interested in environmental issues for casual talk and networking. Green drinks has been in Singapore since 2007, and I have known about them all this time I've lived here - there just somehow was always something in the way of attending.. This particular time I felt I had to go, because one of the speakers (there's always one or two speakers on an environmental topic) was a consultant who's topic was Energy future of Singapore. Working (quite passionately, I must say) for a sustainable energy company, I simply had to attend. Of course, the fact that a newly made friend, a colleague's wife Erica who shares many same interests (they have two dogs!), joined me at the event, helped a lot.

At the end, more than the consultant's talk on oil dependency and possible alternatives, I liked the talk on locavorism, i.e. eating locally. It is something I have thought (and felt anxiety over) several times in this blog too, especially because over 90% of the food available and eaten in Singapore is imported, and I my shopping is made thousand times more difficult by my conscience, which tells me to shop products that are produced in an environmentally friendly way (e.g. organic), are cruelty free or animal friendly (vegan, free range etc.) and are produced locally. .. Well, let's just say it was a lot easier back home. Until last Thursday, when I heard about how eating locally can be accomplished in Singapore too!

Here the 'circle' of eating locally is 300km instead of 100km so that the highlands of Malaysia can be included. There are quite a few farms - organic too - in Singapore. What there isn't, is free range, due to the government's strict regulations. (Due to the same regulations all meat from the neighbouring countries has to be brought into Singapore for slaughter.) But, a product that totally made my day a while ago (just when I was thinking of going vegan due to the dilemma of eggs produced in a cruel way vs. organic eggs shipped in from NZ) is the Freedom Range Eggs that are produced by barn lay hens, who have nearly twice as much room as what the law requires. The business was started by a nice young Singaporean man who after studies in the UK and a job in shipping wanted to do something that would make a difference. How cool is that?! So my hero of the week ;)

On Saturday I went to a workshop for the dog owners, which was not as inspiring as the Green Drinks, but still good. Part of the proceedings went to ALL, so quite naturally I bumped into a few other volunteers too :) The workshop was organised by Clubpets magazine (which is pretty good, covering some real stories and providing articles with common sense - something that is sometimes lost with local dog owners..) and sponsored by Royal Canin, and even though I will not switch Rekku from his beloved Orijen food (no, he's no locavore), the nutrionist from Royal Canin was pretty good. I learned a whole lot about the way dogs eat and how their digestion system works. Warmly recommended!

The second part of the workshop, an Australian celebrity, the Dog Whisperer John Richardson spoke about the need to treat a dog like a dog. I expected a bit more from his presentation, especially after I met a girl that works at Pet's Love, Rekku's corner store. She had come down with her dog (a stray who simply followed her home nearly a year ago) to be one of the demo dogs. But the great Dog Whisperer never got to that, instead there was a barking contest for kids. Yay.

Kesä tuli, kesä meni?

2010-09-13T05:08:00.000-07:00

No siltä se kyllä tosissaan tuntuu. (Vaikka jos ulos nenänsä laittaa, voi todeta että kesäkelit on vasta saapuneet Singaporeen. Kesä- ja heinäkuussa satoi vaikka kuinka - nyt on viime päivät ollut sellaista paahtimessa asumista että.) On nimittäin ollut pikkasta haipakkaa - siinä määrin että on tää blogin pitäminen 'hiukka' jäänyt. Ajattelin nyt taas kun vapaa-aikaa on hieman aiempaa enemmän, koittaisin kirjoitella takautuvasti - nimittäin toiminnasta ei ole ollut puutetta:

Kesäkuussa Stella, singaporelainen Suomessa asuva ystäväni, oli täällä ja teimme mm. Jurongin paikalliskiertueen (erilaista kulttuuria). Singaporessa tulvi, Rekku harjoitteli Woofy Nannylla yöpymistä, minä apuopena olemista agilityn alkeiskurssilla ja valmistautuminen kansalliseen koirakävelyyn ja karnevaaliin oli jo vauhdissa. Ja sitten me lähdettiin ihanaan Irlantiin..

Heinäkuussa kun saavuimme Irlannista häitä tanssimasta, oli aika taas kohdata elämän kiertokulku kun setäni Tapio menehtyi. Suomeen hautajaisiin en kuitenkaan päässyt, sen sijaan uudet tehtävät ja vastuut töissä kasaantuivat entistä korkeampiin pinoihin ja pomo alkoi puhumaan sopimuksen vakinaistamisesta.. Tein myös ekat kotikäyntini adoptoitujen koirien luo.

Elokuussa tahti kiihtyi paikallisen kennelklubin vapaaehtoishommissa, Singapore juhli synttäreitään, agilitykisatkin siinä vilahti.. ja uusia kasvoja koirineen muutti Singaporeen. Naapurin koira haukkasi palan sormestani ja nyt koitetaan kirjeillä saada omistajia kattamaan keskiyöllä tikatun peukalon lääkärikulut.

Syyskuukin on jo puolivälissä, ja taas on yks 10km juoksu takana, samoin parit koiratapahtumat (mm. meidän ekat jenkkityyliset kisat!) ja Hari Raya Puasa (Ramadanin loppu). Kaiken lisäksi pian lennän taas Suomeen, ukkini hautajaisiin. Niin, ja tänään allekirjoitin vakkarisopparin töissä. Että täällä ollaan, tulkaahan kylään, menoa ja meininkiä kyllä riittää..

10 km

2010-05-29T19:37:00.000-07:00

Nyt se on sitten juostu. Naisten kymppi. Tais olla vuoden vaihteessa kun ilmoittauduin, harjoitteluaikaa oli siis vaikka maratoonia varten.. vaan jotenkin sitä oli aina kaikkea muutakin tekemistä ja menoa ja harjoiteltua tuli kyllä aika huonosti. Lähdinkin juoksuun vain yksi tavoite mielessäni: selvitä maaliin ja hölkätä koko 10km, vaikka siihen menisi kuinka kauan. Yllätyksekseni selvisin kevyin askelin, eikä ees tuntunut pahalta! Koko tarina on kuitenkin kuin jännitysnäytelmästä:

Juoksupartnerini Heli soitti pari tuntia ennen lähtöä - lunssa oli äitynyt pahemmaksi eikä juoksemaan voinut lähteä. Tunnelma hieman lässähti, yksin kun oli kurjenpi lähteä, ja varsinkin kun olin ensikertalainen ja hieman jännitin ihan pelkkää massatapahtumaa. Heitin kuitenkin lenkkikamat päälle, otin mukaan matkakortin ja rahaa, iPodin (jollain se jutteluseura pitää korvata) ja pieneen muovipussiin banaanin, vesipullon ja numerolappuni, ja suuntasin julkisilla Pasir Risiin, josta oli bussikuljetus kisapaikalle. Metrossa melkein nukahdin ja aloin miettimään olinkohan sittenkin syönyt iltapäivällä liikaa pastaa tai olisiko aamun pitkä kävelylenkki Rekun kanssa pitänyt vaihtaa pitkään uneen.. Perillä Pasir Risissä koitti kuitenkin aikamoinen herätys. Bussikuljetuksen jono oli kilometrin pituinen ja lähtöön oli enää vajaat puoli tuntia. Jaiks!!!

Menin taksijonoon, joka oli yllättävän lyhyt, ja tapasin intialaisen Nimishan, jolla oli samanvärinen kisanumero - kympille menossa siis myös. Päätimme jakaa taksin. Ensimmäinen taksi johon hyppäsimme, ei tiennyt minne mennä (osoitteesta huolimatta), eikä ilmeisesti myöskään osannut käyttää kaikissa takseissa olevaa navigaattoria.. Toinen taksi keksi hieman mietittyään miten ajaa meidät perille - mutta aika epätoivoiselta yrityksemme vaikutti kun matkan aloitusaika oli 18:44. Ja siellähän me vielä istuttiin, taksissa liikenneruuhkassa muiden kisapaikalle menijöiden joukossa kun klo tuli 19, naisten kympin lähdön aika. Vaan miksipä sitä luovuttamaan, mennään katsomaan jos vaikka antaisivat meidän juosta myöhästymisestä huolimatta?

Lähdimme hölkkäämään maalia kohti heti kun saimme taksin maksettua - banaanini jäi kuskille, Nimishan pieni kansgaspussi ja vesipulloni matkalle - ja juoksimme lähtöviivan yli juuri kun sanat 'Last Call for Women's 10K' kaikuivat kuuluttimista. Teki mieli hyppiä, kerettiin!

Kun kerran vaikean alun jälkeen olimme matkaan päässeet, päädyimme juoksemaan yhdessä. Nimisha oli myös ekaa kertaa juoksemassa kymppiä, koiraihminen, vapaaehtoistöitä tehnyt ja kasvissyöjä - juttua siis riitti vaikka viivyimmekin matkalla reilun tunnin. Kymppi oli kivasti osiin pilkottu, ensin lähtöalueelta ulos, sitten 2km, mutka, 2km ja täyskännös, 2km, mutka, 2km ja maalisuora. Alkumatka meni ihaillessa auringonlaskua ja juoksu tunnelmaa, välillä kun kuului vaan juoksutossujen tasainen 'töminä' ja heinäsirkkojen ja sammakoiden äänet.. Reitti oli pelkkää vanhaa kiitoradan pohjaa, joten ylä- ja alamäkeä oli vain nimeksi. Yleisöä ei reitin varrella myöskään ollut, mutta kisajärjestäjä oli hoitanut paikalle nuoria palkollisia kannustajia, he hoitivat hommansa ihan kivasti :D! Loppusuora olikin sitten kuin tekkarista, kirkkaat valot, musiikkia, kuulutukset ja yleisöä sekä valokuvaajia - ihan teki mieli ottaa kunnon spurtti maaliin!

Maaliin päästyämme saimme heti kaulaamme mitallit (ensimmäinen mitallini!), käteemme 100PLUS juomaa ja menimme valokuvaukseen (kuvien pitäisi tulla nettiin myöhemmin). Ja sitten kotiin. Tai niin me ainakin luultiin. Vaan bussi, jonka piti viedä meidät metrolle, ei päässytkään lähtemään kun tiet olivat suljettuina puolimaratonin vuoksi. Vaihtoehdot olivat joko odottaa tunti ja ryysätä muiden mukana bussiin (hikiset märät vaatteet päällä tämä ei jotenkin houkuttanut..), tai kävellä kolmisen kilometriä ja ottaa taksi. Kävely, ihmeen hyvin kun se juoksun jälkeen sujuikin, kesti kuitenkin 45 min. ja matkaa taisi kertyä lähemmäs 5 kilsaa.. emmekä olleet ainoita jotka tilanetta kirosivat kun taksia oli vaikea saada - ja kun sen sai, oli ruuhka niin mieletön että matkamme kotiin alkoi vasta puolitoista tuntia bussista pois nousun jälkeen. Taksilla tulinkin sitten kotiin saakka ja nautiskelin melkein tunnin kuumasta kylvystä - tulipahan käytettyä ammettakin ekaa kertaa ;).

Nyt sitten katse on kohdistettuna joulukuun alun puolimaratonille. Olenko sittenkin perinyt maratoonarigeenejä isältäni? Heh, harjoittelun aloitan kyllä vasta muutaman viikon päästä, nyt on päästävä paikkaamaan hot yoga vajausta!

Agility practice

2010-05-18T05:24:00.000-07:00

A couple of weeks back Rekku got anoyed by a dog that was by the fence of our practice area, staring directly at Rekku. Being a terrier, he was provoked and charged towards the dog.. Thanks to the fence nothing happaned, but he clearly has not been able to get over the event yet, as he loses concentration when a dog is staring at him while he practices.

This video, filmed by Liv last Sunday, shows our problem pretty clearly..

Other than that, we are doing ok at practice. No major progress, just keeping up the skills. Now that I've made friends with Liv and her daughter Victoria (who are from Norway but have lived in Singapore over 12 years), Rekku and I try to go to their house for a bit of extra practice once a week. Liv and Victoria live in an old black&white house (houses that were built for British army generals a looong time ago) and have a nice, fenced yard with some agility equipment. Their year old border collie Louis is the agility dog - but they do have four others too, all rescues from Singapore. I wish I could adopt a Singapore Special..

Animal Lovers League's Pets Villa, the shelter I volunteer at, is currently in trouble. If you want to help in any way, just let me know!

Asiat tärkeysjärjestykseen

2010-05-15T18:52:00.000-07:00

Viuuuh! Siinä meni viimeset 3,5 vkoa. Eilen kun taas aloitin täyteen buukatun lauantaipäivän reippaalla ja rankalla ylämäki-alamäki kävelyllä Bukit Timahin luonnonpuistossa (missä oli yön sateen jäljiltä kosteusprossa varmaan 100) ja lähdin heti perään biitsille, unohtui niin kunnon nesteytys kuin auronkorasvan laitto naamaankin (miten mä sen aina juuri naamasta unohdankin?!?!) - ja tuloksena migreeniä muistuttava päänsärky ja pahaolo.. juuri ja juuri sain itseni pystyyn, retromekkoon ja ekoihin firman pirskeisiin. Nyt sitten jätin aivan liian vähälle viime aikoina muutenkin jääneen hot yogan väliin ja koitan rauhoittaa menoa ottamaalla ihan iisisti koko aamupäivän.. iltapäivä meneekin agilityn parissa (aloitin viime sunnuntaina alkeiskurssin apuopena + omat 2h treenit päälle) - rajansa rauhoittumisellakin :D!

Viimeset viikot on tosiaan menneet ihan hullua vauhtia. Oonko mä oikeesti huomenna aloittamassa jo neljättä viikkoani töissä?? Wow.

Töiden saamisestahan mä kirjoittelin jo aiemmin, mutta se mikä jäi tekemisen touhussa kokonaan huomiotta, oli mun viimeiset päiväni 'lady of leisure'na. Lääkärissä käynnin (sain siis Suomessa käynnin jälkeen sekä flunssan että allergia oireita koirista kun Suomessa kuivuneet limakalvot oli herkistyneet) lisäksi mä nimittäin olin tietysti viimestä kertaa keskellä viikkoa koirapuistossa, aamukahveilla suomalaisten 'rouvien' kanssa (aiheena oli 'puhtaampi elämä vähemmillä kemikaaleilla' jonka hyvä ystäväni, mikrobiologi Hanna alusti, ja minä autoin vihersmoothie annosten teossa :)!), vapaaehtoishommissa Pets Villan koirasuojalla, kutsuin ilmaistointikone huoltajan käymään ja kuorrutuksena kakun päällä olin lounaalla ja shoppailemassa Hannan ja Helin kanssa. Aah ihanuutta, se iltapäivä oli kyllä aika täydellinen, meillä oli hauskaa etsiessämme mulle toimistovaatteita, välillä lepuutettiin jalkoja kahvilassa, ja kaksi kaupppakeskusta, monta hyvää ostosta ja 8 tuntia myöhemmin me päädyttiin Helille päättämään ilta viinipullon ääreen :).

Nykyisin sitten päivät menee toimiston viileydessä noin aamu kahdeksasta noin ilta puoli kuuteen. Välissä on kyllä tunnin lounastauko, mutta töitä on ihan oikeasti tarkoitus tehdä vähintään 44 tuntia viikossa. Ylitöitä sitten vielä päälle tarvittaessa, mutta toistaiseksi ainakin on ollut joustavaa, niin että jos maanantaina menee seitsemään, niin perjantaina voi lähteä ennen viittä. Mitään kulunvalvontaa ei ole, mutta eihän sellaista tälläinen rehellinen suomalainen tarvitsekaan, kyllä omantunto pistää jos lintsaa. Mulle sopii tällainen molemminsuuntainen jousto, ja periaate että töitä tehdään kun niitä on, oikein hyvin. Vaan kyllä ex-lady of leisure:lla silti sopeutumisvaikeuksia on ollut! Päivät tuntuu tosi pitkiltä, ei mainaa millään iltapäivällä jaksaa keskittyä ja kahviakin on alettu taas juomaan enemmän. Viikonloput tuntuu liian lyhyiltä ja lomaakin jo odotellaan.. Vaan lomiahan mulla ei paljoa ole, yhteensä 9 päivää 6kk aikana (mulla nyt alkuun 6kk määräaikainen sopimus), ja niistä 7 menee heti kättelyssä kun lähdemme Irlantiin Keithin ja Olivian häihin. Niin, ja tämähän tarkoittaa että Suomessa käynti kesällä jää minulta väliin..

Töissä olen viihtynyt. Työtehtävät ovat sekä haastavia, uusia juttuja, että helppoja, entuudestaan tuttuja juttuja. Työkaverit on kaikki mukavia, toiset mukavempia kuin toiset :) Töistä, työkulttuurista jne. taidan kirjoittaa seuraavalla kerralla (joka on toivottavasti pian) sillä nyt täytyy hoitaa asioita joita ei viikolla kerkeä: käydä kaupassa :D!! Kuulostaa kyllä hullulta, mutta kun Rekku nyt vihdoin on sopeutunut olemaan koko päivän yksin (vaikka kyllä se vielä aamuisin mua mulkoilee kun töihin lähden), niin sitä ei malta illalla yksin jättää.. ja illat on lyhyet töiden jälkeen, ei meinaa millään keretä sekä urheilla, olla koiran kanssa että hoitaa vapaahetoishommia ja yhteydenpitoa netissä!

Seeing the doctor

2010-04-21T06:10:00.000-07:00

I went to see a doctor yesterday. It was interesting.. The whole system is a bit different here in Singapore. I know there is a University Hospital and I think there are some local health centres.. in which one would need to que for hours (?) before seeing a doctor, but would not need to pay so much. The easier option is to go to the nearest private medical center that is mentioned in the orientation guides for expats. This, quite naturally, is no means inexpensive.

Back home I can choose from a few private medical centres that have a range of doctors of different fields, call up or just book an apointment online. Here, I called and was told that they would call back once they found out which doctor is available. Ok.. but no one called back. Well, I called them again, and was told just to come in and they would direct me to the doctor who was available at that time. No waiting time. Hmm.. does not sound very busy!

So in the lobby the receptionist browsed through her binder and called up a doctor (looked like she simply called the one her eyes fell upon first) - and since he was available, up the office tower I went. The Medical Centre was actually full of small practices, even just one-doctor-firms, all working on their own under same roof. I was happy with the care I got, don't get me wrong, but I was wondering if it had been ok for me to ask for the prices before hand and choose the doctor somehow according to price..?

Raisan koirahoitola

2010-04-18T22:35:00.000-07:00

Hanna ja Miika painelivat viikonlopuksi Balille ja Gilille, joten Rekku sai kaksi kaveriaan, Nopan ja Silun, vieraakseen. Minäkin voin ehkä alkaa käyttää nimitystä 'Raisan koirahoitola' kun muutkin kuin naapurin Urho ovat uskaltautuneet hoitoon ;D!

Noppa (working jack russel narttu, 9v.) ja Silu (portugalin podengo mix uros, 5v.) jäivät meille perjantai iltapäivällä tosi kiltisti, ja ovat ottaneet kyläilyn rennosti. Molemmat pelkäävät ukkosta, joten perjantaina Noppa tärisi sylissäni ja Silu vaelsi paikasta toiseen kunnes ukkonen oli ohi. Yöllä ukkosti uudestaan, ja yht'äkkiä raolleen jättämäni makkarin ovesta tunki sisään ja suoraan sänkyyn Silu - ja Noppa meni vessan lavuaarin alle piiloon kun ei pienillä koivillaan sänkyyn päässyt hyppäämään. Koska olin päättänyt että makkariin eivät kyläkoirat saa tulla, hätistin molemmat pois makkarista. Mutta voi surku niitä silmiä kun ukkonen pelottaa ja hoitotätin syli olisi niin turvallinen! Päädyin nukkumaan ukkosen ajan työhuoneen sohvalla Noppa sylissä ja Silu polvitaipeessa kerällä. Tää on viiden tähden koirahoitola!

Noppa täysin rentona 2vrk hoidossa olon jälkeen..

Rekulla, Nopalla ja Silulla on täysin neutraali suhde keskenään. Marssijärjestys on selvä iän mukaan, mutta kaikki mahtuvat hyvin samalle sohvalle meidän kanssa: Silu tekee Rekulle tilaa ja Rekku ei pistä pahakseen että Noppa tulee myös mun viereen. Lenkillä jolkotellaan sovussa vaikka remmit solmussa olisikin.. Edes Rekun kylvyn jälkeiset kuivatteluhepulit (juoksee täysiä kämppää ympäri) eivät saaneet Noppaa ja Silua riehaantumaan, vaikka Noppa alkoikin murahdella että vois jo lopettaa muisen lapsellisen käytöksen. Ne on kuin seniorien hengailujengi!

Silu käyttää tilaisuuden hyväkseen kun makkarin ovi jää auki..

Rauhallinen meno on kyllä ollut vain plussaa nyt kun vihdoin Suomen kyläilyjen varjopuoli antoi kuulua itsestään ja flunssainen olo on saanut musta yliotteen. Hyvähän nyt on sairastaa kun ei viel tarvii sairaslomiaan käyttää.. Ensi maanantaina sitten näillä näkymin aloitan työt täällä Singaporessa. Jännää! Sitä ennen jännää on ens sunnuntain agilitykisat, sillä meillähän on ollut treenitaukoa eiliseen saakka kun kennelklubi ei saanut harjoituspaikkaa järkättyä ja ekat harkat meni sivu suun Suomen vierailun vuoksi. Eilen kyllä oltiin flunssasta huolimatta treeneissä. Joko mä oon tosiaan ruostunut 3,5kk tauon aikana, tai sitten flunssa vaikutti, mutta kyllä sai Rekku välillä kestää aika tunarointia. Rekulla itellään puolestaan oli vähän liikaa vauhtia alastulo kontakteilla, ja kepit jäi pari kertaa viimeistelemättä - muuten meni treenit hyvin :)!

Treeniryhmässä oli mukana uusia kasvoja, mm. pari norjalaista naista. Kiva kun on pohjoismaalaista seuraa :) Treenien vetäjä Amy kertoi että ens kuussa alkaa alkeiskurssi ja huoli mut apuopeksi, ja tänään soitti kennelklubin pj ja pyys mukaan kansalliseen koirakävelytapahtumaan, järjestävän komitean sihteeriksi. Kivaa kun saa osallistua koirakerhotoimintaan livenä!

Kylmäkuivausta ja suuria tunteita

2010-04-13T23:13:00.000-07:00

Mun Suomen visiittini on ollut ihana mutta henkisesti raskas. Eikä pelkästään rakkaan mummuni hautajaisten takia, vaan myös siksi että lyhyessä ajassa olen tavannut, halannut ja sanonut 'hei taas ensikertaan' monelle läheiselle ihmiselle. Sydäntä on lämmittäneet lohduttavat ja kannustavat sanat, ja iloiset, yllättyneet reaktiot näkemisestäni.

Matkani oli hieman 'extempore', enkä kerennyt oikein valmistautua Suomessa käymiseen. Nyt olen hämmentynyt, onnellinen ja surullinen samaan aikaan - mutta kuitenkin sitä mieltä että oli oikea päätös tulla käymään. Kotona Singaporessa edessä on jännitävät ja kiireiset ajat - sain nimittäin viime viikolla kuulla että sain hakemani työpaikan, ja työt alkavat tasan viikon päästä. Että on tässä paljon ajateltavaa ja tunteita joka lajia..

Tunteiden lisäksi katupöly on pahasti kuristanut kurkkuani. Tuntuu että tähän kuivan pölyn määrään voisi oikeasti tukehtua - miten tähän taas joku päivä oppii? Jos ei muuten itse Singaporea paikkana olekaan ikävä ollut, niin trooppisen kosteaa ilmastoa kylläkin. Tämän kylmäkuivaushoidon jälkeen saa ihan vapaasti tulla hiki.

Tropiikkiin tottuneet

2010-04-06T05:44:00.000-07:00

Tätä postausta mä oon kirjoittanu mielessäni jo monta viikkoa. Aluksi mun piti kirjoittaa siitä, miten sitä vieraiden vieraillessa Suomesta huomaa oman tropiikkiin tottumisensa. Lumen keskeltä palmujen katveeseen kylään tullut äitini sanoi ettei Singaporen kuumassa ja kosteassa ilmassa voi kunnolla hengittää syvään. Nähtävyyksien katselusta hän selvisi tankkaamalla nestetasapainon palauttavaa urheilujuomaa ja pysymällä varjossa mahdollisimman paljon. Itsestä tuntui hassulta kun piti kävellä hitaammin ja pitää taukoja, vaikka hikihän se mullekin päiväsällä Singaporessa tulee. Ei tropiikkiin tottuminen oo sitä etteikö hikoilisi, vaan että hikoilemiseen tottuu. Seuraava vieraskatras sitten sieti kuumuutta hieman enemmän, ja sekä Sentosan rantahuvitukset että Universal Studiosin teemapuisto tulivat tutuiksi. Uiminen viilensi velipuoliani siinä missä Rekkuakin, ja limua ja mehua kului. Kivaa on kaikkien vieraiden kanssa ollut!

Toinen puoli tropiikkiin tottumista on se ettei tahdo kestää kylmää. Liian ilmastoidussa tilassa on kylmä, niin minulla kuin Rekullakin.. Rantapäivän jälkeen kylvyssä käynyt Rekku alkoi palelemaan ilmastoidussa olohuoneessa niin että kaivoin vahingossa Singaporeen muuttokuorman mukana tulleen villahuovan laatikosta ja peitin koiran sillä. Koira lämpeni nopeasti ja taas alkoi luu maistumaan ;)

Sitten tulivat huonot uutiset Suomesta: mummuni nukkui pois monen sairaalan vuodeosastolla vietetyn vuoden jälkeen. Muutaman päivän mietittyäni halu osallistua rakkaan mummun hautajaisiin vei voiton ja varasin itselleni lennot samaan koneeseen vieraiden kanssa. Ajattelin että kirjoitan siitä miten tropiikkiin tottunut koittaa valmistautua keväisessä Suomessa vierailuun - mutta nyt olenkin jo täällä. Ja kylmähän on..

Ulkona on vajaat 10 astetta lämmintä ja sataa. Lunta on vielä maassa, ja vaikka ilma onkin sisäilmaan verrattuna ihanan kosteaa, on sen verran viileää että pipo päässä ja kolme kerrosta vaatteita päällä täytyy olla kun lenkille lähtee. Sisälläkin mä palelen. Villasukat ja -paita on vakiovarusteet ja rasvaa kuluu kun iho kuivuu. Eikä sandaaleihin tottunut meinannut pystyssä pysyä kun vaelluskengissä koitin agilitytreeneissä vieraillessa muutaman juoksuaskeleen ottaa :D! Kyllä sitä joo vähän itsensä tropiikkiin tottuneeksi tuntee ;)

Photography etc.

2010-03-20T20:26:00.000-07:00

On Saturday I attended a mini-course on how to make your photos more interesting, held by a 'half-professional' 'Singaporean-Finn' Ulla Gratton. We sat around her kitchen table and analysed photos, which was an interesting way to learn. Before that, on Thursday night, I went to a publishing-party of a photography book called 'An Expat Journey in Singapore', which Ulla had photographed for. It's a great book. Amazing photos, really good narratives, and just portrays the life in Singapore very well. Love it!

..and got loads of inspiration. So I've been trying to make more time for upleading my photos on to http://raisas.pic.fi/kuvat/ for everyone to see, rate and comment on. It would be great to do a photo book on just the dogs at Pets Villa.. or a calendar. Just need to learn more to take even better pictures. A good help is also my dear brother who gives me advice on skype :) I wish he could visit too, as on Sunday my mom comes over, and when she returns to winter wonderland, my dad, stepmom and two smaller brothers come to visit. I shall be putting on the hat of a tour guide on now!

I took this photo on the way back from the mini photography course, trying to remember all advice when stumbling on an interesting sight. A picture of Grace* from a ripped flyer that were distributed in an effort to find her is at the bottom of a puddle. It has been raining so hard in the last few days, that the yellow flowers of Angsana trees are all over the pavement. Although seeing a pic of Grace in the puddle, forgotten, made me think about all the heartbraking stories of abused and abandoned dogs here, the setting with fresh rain water and angsana flowers looked beautiful to me. What do you think?

*Grace is an ex-stray dog who was rehomed from ALL but escaped her new home when left alone in the first few days and lived on the streets for almost 50 days before finally being found a week ago. She is now safe and sound back at ALL's Pets Villa.

Aasian Suomi?

2010-03-16T06:17:00.000-07:00

Santiagossa maanjäristyksen kokenut tuttuni Johanna kysyi jokin aika sitten onko Singapore Aasian Suomi kun sanoin että vain naapurimaissa myllertää, täällä ollaan suojassa kuin jossain kuplassa.. No, sitä olen tässä välillä mietiskellyt kun olen kaupungilla kulkenut. Yhtäläisyyksiin voidaan kyllä helposti laskea ainakin turvallisuus ja lainkuuliaisuus - joka tosin eroaa erittäin paljon siinä mielessä että suomalaiset taitavat olla lainkuuliaisia lähinnä lojaaliudesta ja muiden huomioonottamisesta, kun taas singaporelaiset tekevät kuten sanotaan (tai sakon pelossa) ilman että lainkuuliaisuus olisi sisäänrakennettu itsestäänselvyys. Pientä protestointia tietty aina on ilmassa, roskaa löytyy maasta turistialueiden ulkopuolella ja minäkin toissapäivänä söin luumuja bussissa vastoin sääntöjä kun oli vaan niin nälkä..

Keksin paljon enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä.. Ja olen tietysti täysin puolueellinen Suomen suuntaan ;) Se on kuitenkin samaa, että bussissa istutaan yksin ikkunan vieressä, ja harvoin avataan suuta kun halutaan ohi tms. Sitä ihan tuntee itsensä ulkomaalaiseksi kun puhua pölisee iloisesti koko matkan vieraalla kielellä ja käyttää sanoja Excuse me ja Thank you kuuluvalla äänellä. Niin, ja teknologia-orientoituneita täällä ollaan myös, mutta sepä ei ylety nettipankkeihin ja muihin edistyksellisiin netti-juttuihin..

Back to business?

2010-03-11T00:26:00.000-08:00

I was at a job interview today. It was fun! Nerveracking, quite naturally, but the interviewer was such a nice chap I really enjoyed our talk. As part of the interview I had to give a 10 minute presentation on a topic I was given beforehand. I have never done that at an interview, so despite of my experience in giving presentations and my timely preparation for it, I was nervous. I thought it went well.. But we'll see. The position I applied for is a corporate communication role, so there was also a written excercise to do. Although that was familiar stuff too, it felt a bit like a test! Ha, I have never been very good with them..

I have now applied for a few different jobs here in Singapore. Why? Well, I keep busy as a lady of leisure too, and I would not say my life is boring, but I have started to miss the professional challenges. I just did not act on the feeling until two important men in my life asked me about looking for a job in the same week - that's a bit of a kick in the butt, isn't it? Perhaps ladies of leisure sometimes need them :).

The interview was at a European company. The other jobs I have applied for have been at local higher education institutions. No word from them.. not even a reply to my e-mails. Hmmhph. Is it because they are actually looking for locals but not stating it in the ad because it's not politically correct? Naturally one would think I'm not qualified for the jobs I applied for, but I actually am, so that's not it. Am I asking for too much salary? I know local education institutions would not pay much, but then again I'm not sure I would return to work for the sake of the job experience if the pay was e.g. 600 euros (the salary of a job in animal welfare organisation I would have applied for if I was Singaporean and spoke Mandarin.. so depends on the job).

So, must be that I do not have the connections? A fellow Finn said she has applied for around 60 vacancies with no luck - because it's all about connections here. And, if you do not state it clearly, they think you are a lady of leisure with a return ticket home in a year or two, so no use hiring..

Saavista kaatamalla

2010-03-09T18:15:00.000-08:00

Ihanaa! Kauan kaivattu sade saapui Singaporeen aamuyöstä, ja vaikka se sotkikin koirapuistoon menemisen suunnitelmat, niin minusta on ihanaa että sataa. Ruskea ruoho muuttuu taas vihreaksi ja kosteus tekee hyvää niin luonnolle kuin ihmisellekin - minä olen nimittäin viime viikkoina joutunut käyttämään kosteusvoiteita, ekaa kertaa sitten Singaporeen tulon jälkeen (lukuun ottamatta auringon polttamien rasvausta).

Kun koirapuistoon lähtö ei onnistunut, läksin Rekun ja Urhon kanssa aamulenkille sateeseen. Ajattelin positiivisesti, että sade lakkaa kyllä kohta, vaan eipä lakannut, yltyi vaan! Näin iha käytännössä että Rekun syvyiset sadeojat on oikeesti tarpeen, vettä tuli tavaalta kuin saavista kaatamalla ja vesi virtasi ojissa kuin koskessa. Urho taittoi isot korvansa pitkin niskaansa estääkseen sateen pääsyn korviin ja molemmat koirat ravistelivat itseään vähän väliä. Silti me sisukkaasti kiersimme ns. Nathan Rd:n lenkin, jonka varrella pojat pääsevät tyhjällä tontilla juoksemaan vapaana.. oi sitä näkyä kun kaksi koiraa kaatosateessa juoksee pitkässä ruohossa hippaa :D! Muita lenkkeilijöitä ei sitten näkynytkään, ihan saimme rauhassa hullujen suomalaisten mainetta kerryttäen kulkea.

En muista että olisin koskaan ennen ollut sateessa liikkeellä niin, että ihan oikeasti kastun aivan läpimäräksi (quick dry urheiluvaatteista huolimatta), ja nauttinut siitä. Teki suorastaan mieli tanssia sateessa..! Ehkäpä syynä oli juurikin se, että kylmä ei päässyt iskemään, päinvastoin, oli ihanaan viileää ja raikasta. Tällaisen aloituksen jälkeen saa vaikka aurinko taas alkaa porottaakin :)

Doggie sleepover

2010-03-03T21:28:00.000-08:00

Our Finnish neighbours are in Finland, and so Rekku has his best buddy Urho for a 1,5 week sleepover. At first, Rekku was happy to have his friend visit, but by the next day he was sulking: Urho was, in his opinion, getting all the attention. Quite similarly, Urho was exited at first, but by the next day he was feeling blue, missing his own family. Since the first few days, things have settled. (I use eating as a way of measuring Urho's happiness, and since the first time he stayed with us at Christmas he did not really eat for two days, now it was just the first morning - after that, the bowl is empty in a matter of seconds..)

Having an extra dog around is fun, but also a bit more work. We try to make long walks, with extracurricular activities such as finding a treat from a field, climbing/jumping over obstacles and running around unleashed. Earlier today we went to the dog run for 2,5 hours - that ought to get them tired! It was fun at the park with 'old' and new friends, dogs running around enjoying themselves and us humans having a chat about them. I met an Finnish lady with two cute daschunds, such a coincidence! We Finns truly are doglovers ;)

I'm proud of Rekku, who again behaved very well (except for a little heated discussion with a Border Collie). The weekly visits to the dog run are working well to keep him from becoming a grumpy old man as he turns seven in May. Although he surely shows his age with Urho in the house. Urho tries his best to get Rekku to play, brings toys, play-bites him on the head and legs, makes fast turns.. But Rekku doesn't want to play. He will defend his bed in the living room from Urho for a certain while, but when he has enough, he runs to the guest room/office, where Urho is not allowed. Urho knows this, and obeys the rule amazingly well. Same goes luckily for the couch!

There are also some perks to taking care of Urho. Firstly, when walking him, we always get as much of the road to ourselves as we want to. Many of the people on the street just can't believe their eyes when they see us coming - sooo big, like a wolf! (But really such a teddy bear you wouldn't believe it.) Secondly, he comes with a cleaner. Yep, really..! Since Urho's owners are not home, the cleaner has been over at our home, vacuuming up 'a few' white dog hairs ;). Urho's shedding really is not bad (I'm sure he was furminated before coming over), but since Rekku's is close to zero, a few hairs can seem a lot.

It's quite cool - and very, very lady of leisure like - having someone else do the housework. Kinda like having a magic wand.. mostly because this cleaner is good, proactive and understands what I mean from the start, so I have not had to double check everything (a problem quite common with domestic help here). Next week it's back to normal - no extra dog, no cleaner..

hiki hiki hikihikihkiiihiikih...

2010-03-01T05:19:00.000-08:00

Aiemmin tänään seisoin liikennevaloissa odottamassa vihreää miestä. Aurinko paistoi korkealta ja kovaa, pilvistä ei ollut tietoakaan. Tai mistä minä tiedän kun en voinut taivaalle katsoa, niin kirkasta oli. Suljin siinä silmäni ja koitin ajatella että onpa ihanaa kun aurinko lämmittää ja voi olla kesävaatteissa.. Otsalle ja ylähuulen päälle kohoavat hikikarpalot ne vaan karkoitti moiset ajatukset turhankin nopeasti mielestäni ja aloin jo kirota miksei valot vaihdu nopeammin.

Viime viikkoina on tuntunut että joku on vääntänyt lämpöä kovemmalle. Helmikuu on ollut ennätyskuiva, ja elohopea on kiivennyt +34 useampanakin päivänä. Itse asiassa helmikuussa on ollut myös yksi lämpöennätyksistä Singaporessa, +36,5, eikä loppua kuumalle kelille vielä näy. Ihan on joulukuun viileita kelejä ikävä.. ja ihan pikkasen Suomen talveakin ;) Suihkussa tekee mieli käydä monta kertaa päivässä, ja keskipäivällä ulos menoa tulee kyllä välteltyä. Illalla tuntuu tuulisilla paikoilla siedettävältä - toisin sanoen sellainen +28 olisi ihan sopiva, vaan kun mennään yli +30.. tulee hiki.

Velipuoleni kysyi skypessä jokunen viikko sitten että voiko täällä kävellä kaduilla, tarkoittaen että kun täällä on niin kuuma. Noh, justiin tultiin takaisin juoksulenkilta, että kyllähän täällä voi - vaan hikihän kyllä tulee. Eihän mun tietty oo tarkoitus valittaa, mukavahan se on kun on 'lämmintä', vaan valitanpa vähän kuitenkin: ärsyttää kun on koko ajan hiki!

Kiinalainen uusi vuosi, pvä 12

2010-02-24T23:09:00.000-08:00

Hyvää Tiikerin vuotta! Vaurautta ja onnea kaikille, terveyttä unohtamatta ;)

Kiinalaisen kuukalenterin mukainen uusi vuosi on ollut Singiksessä rauhallisempi kuin odotin. Olin kuullut tarinoita naapureista jotka laulavat karaokea kaksi viikkoa putkeen ja joulumainen valmistautuminen vuoden vaihtumiseen antoi kyllä myös ymmärtää muuta, mutta rauhallista on Balilta palaamisen - eli todellisen kiinalaisen uuden vuoden - jälkeen ollut. Osaltaan tähän tietysti vaikuttaa se, että kaikki ovat taas töissä eikä aikaa juhlimiseen ole..

Viime lauantaina vierailin paikallisen ystävän Traceyn kotona maistelemassa kiinalaisen uuden vuoden herkkuja ja viettämässä perinteiden mukaista iltaa. Herkkuihin kuuluvat mm. kuvassa (yllä) näkyvät ananaskeksit, sokeroitu mustekalapala (se vaaleanpunainen), tuliset rapurullat, kerroskakku (jossa ainakin kymmenen ohutta kerrosta, joista jokainen lisätään kakkuun yksi kerrallaan paiston aikana) ja meloninsiemenet, jotka laitoin suuhuni ja aloin rouskuttaa kurpitsansiemenien lailla - heh, mutta nehän olivatkin kuin auringonkukansiemenet, kuoret pois ensin!

Perinteisiin kuuluu viedä emännälle kaksi mandariinia hyvän uuden vuoden toivotuksena. Hän puolestaan antaa kaksi mandariinia takaisin (ei samoja kappaleita) ja toivottaa hyvää onnea. Lapsille ja naimattomille aikuisille annetaan pieniä punaisia kuoria, joihin on laitettu rahaa - aina tasaluku, ja mieluiten 8, sillä se on onnennumero. Uuden vuoden salaatti, jonka ympärille yllä olevassa kuvassa olemme kerääntyneet, sekoitetaan yhteistuumin niin, että jokaisella on omat puikot ja salaattia sekoittaessa lausutaan onnentoivotuksia uudelle vuodelle (paras taisi tulla Traceyn suusta: "..for the dogs to behave nice and not get into fights when they meet other dogs lah..").

Hyvän sekoituksen jälkeen salaattia syödään kunnes se loppuu. Sitten voidaankin siirtyä nauttimaan muista tilaisuuteen tuunatuista ruoista: it's the prosperity pizza! (vauraus-pizzaksi nimetty uuden vuoden kausituote)

Kiinalaiseen uuteen vuoteen kuuluvat myös meille suomalaisille pääsiäisestä tutut pajunkissat. Traceyllä oksia oli koottu yhteen joulukuusimaisesti, ja oksilla roikkui pieniä punaisia kuoria koristeina. Mitään virvontameinikiä niihin ei kuitenkaan liity ;) Lähtiessämme Tracey antoi meille pienet punaiset kassit, joissa oli mandriineja ja onnenkeksit. Onnenkeksien (fortune cookies) sisältä löytyi ennustuksien (tai pienien totuuksien) lisäksi numerosarja, jonka kanssa pitäisikin nyt mennä lottoamaan - numerosarjahan kun tietysti tuottaa onnea joten rahaa pitäisi olla tiedossa..

Onnea toivottavat tanssivat lohikäärmeet kiertävät vielä tämän viikon kaupungilla, vieraillen yrityksissä jotka ovat lohikäärmeen tilanneet. Kun Rekun kanssa kuulimme rummutusta kadulta, menimme heti katsomaan - ja siellähän se lohikäärme viimeisteli tanssiaan 7eleven-kioskin edessä:

Lohikäärme päättää tanssinsa mandariinien kuorintaan - jälleen yksi onnen ja hyvän uuden vuoden toivotustapa. Tämä lohikäärme antoi lisäksi liikkeenpitäjälle seinälle laitettavan muiston.

Tanssijoiden kuoriuduttuaan lohikäärmeestä, korviaan rummutuksen tahtiin vieressäni heilutellut Rekku pääsi tutustumaan tuohon meteliä pitäneeseen olioon:

Bali

2010-02-19T17:01:00.000-08:00

Last weekend, thanks to the few extra days off work due to CNY public holidays and our neighbours luring us to join them, we visited Bali and Rekku got to go on a 'summer camp' with his buddy Urho to the Mutts&Mittens kennel. I would have 'reported' on our trip sooner, but I got a high temperature the next day from our arrival and for a minute I thought it could be 'the big D' (dengue) but luckily the fever went away in a day and I'm back to thinking it is just related to my upset stomach - which, naturally, is part of travelling out of safe Singapore ;).

Bali is thought of as a paradise by many. I would just say its nice and ok. Not as special as I expected.. There are a million things to do and see, and yet the pace is relaxed and very holiday-like. Therefore it is a good place for a holiday! But it is soooo hot. Even hotter than Singapore, and more humid too. Perhaps this is partly because there is less air conditioned spaces.. I don't think we once ate at a restaurant that would have air conditioning. Huh!!

(click a pic to view a larger image)

We stayed in a villa in Sanur. When travelling with a larger group the villa is great. Privacy, quietness, common areas to hang out in.. but also a bit on the pricey side. It was in a way cool though, as the villa came with a maid who even did the laundry and a poolman who came twice a day to check upon the pool. Sure felt like a queen.. ! Sanur is a small town on the east side of the southern tip of the Bali island. It is quiet. Really. We learned that it's favoured by European pensioners, so very few young party people, and no loud Australian surfers around. I liked the quietness, because it meant less traffic and less sales people on your skin (very close, not giving up..), and it was such a contrast to Singapore. Nice and quiet = holiday.

From Sanur it is easy to go on day trips to other parts of Bali. We went to see Ubud and the area around, and did another trip to Jimbaran, Uluwatu and Kuta. Ubud was nice, small village-type of city with a lot of tourists and souvenir shops, but also a lot of relaxed atmosphere, small streets, smiling faces and lush, tropical vegetation all around. There was also a monkey sanctuary, a forest where monkeys roamed free – one climbed on my camera bag, trying to see if I maybe had bananas hidden under my shirt :D! It was a day trip I would recommend, as on the way we also got to see a lot of the traditional wood and stone carving, rice fields and small non-touristic villages.

On our other trip we ate at the beach in Jimbaran, where we chose two fishes to be grilled and truly enjoyed the very good food. Uluwatu is a temple at a cliff, so the visit reminded us of Cliffs of Moher in Ireland. There were tens of monkeys with strong self-esteem and quick hands pick pocketing the tourists, so I could not see half of the scenery because I had to take my glasses of :D. We went to Kuta out of pure curiosity, and it was as busy, noisy, city-like as we expected. We had dinner and looked around in a few shops and then escaped the buzz that reminded us of Singapore to the quietness of Sanur.

A few things stuck on my mind about Bali. Firstly, the scooters. The were everywhere, and driven by everyone. I saw a young girl sitting on a scooter, not holding on to the driver and texting away on her mobile. And with ease she sat like glued to the seat while the driver turned and twisted. I saw a family of five on one scooter, with the oldest of the small children in front of the driver father, and the two smaller children between the father and mother, who just barely fit on the scooter. I also saw a dog on a scooter, a passenger-boy carrying a large roll of carpet (and trying hard to keep it in balance) and many more that would probably get a 'not allowed, fine 5000$' sign in Singapore.

Secondly, the religion. Most Balinese are Hindus, who believe in several gods (god of the ocean, god of the mountains etc.). There are statues everywhere, either to pay respect to the good spirits or to try to keep away the bad (especially statues on both sides of entrances). Same applies to offerings, which can be seen everywhere. Offerings are put out on the street by a shop or restaurant to bring good luck with customers, and besides the ready-made small 'plate', suitable ingredients are added - e.g. offerings put out by fishermen at the shore on the beach had fish head on them, and the restaurant in Jimbaran had a prawn and a cigarette. Sometimes ingredients are added to keep the bad spirits happy (and thus way). There are also small altars everywhere. Offerings are placed on the altars, and prayers are said in front of them. While sitting down for a manicure and pedicure (first time in my life, can you believe it!?!) after a local, full-body lulur-treatment (which included a massage, scrub, yoghurt-moisturiser and a rose bath ..aah.), we were looking at the altar the place had high up on the wall, right by the ceiling. There was a small rat (or a large mouse) there, feasting on whatever offerings had been made that day.

Overall, Bali was a nice place to visit, safe (at least I never felt unsafe and people tried to cheat us only on two occasions, both which we detected simply by counting how much money we got back) and relatively clean (apart from the beaches that were surprisingly dirty with rubbish) with friendly people. True to my Finnish nature, I did not care for the sales men and women, whom were too persistent at times, saying 'if you come visit my shop I will not have to follow you longer' or 'you visited all the other shops, you must visit mine too' etc. Although the local food was good too (but not so much choice for a vegetarian), Sanur has the best Italian I have eaten at for a long long time. It's called Massimo, and it's on the main street. It had delicious pastas and pizzas (a list so long it was nearly impossible to make a choice) and tens of flavours of gelatto, including liquorice! And you should know how much that means to a Finn..

Ps. There are about 2 million people and 0,5 million street dogs in Bali. (Singapore's figures are 5 million and tens of thousands.) We saw dogs everywhere, but most had a collar and seemed to have a place to live. In Sanur there were some that were malnourished and skinny, and some that were expecting puppies or looked like they had had several litters in their life and could really use a break. The worst sight was an all wire fence cage by a busy road with three puppies in it. Puppies are babies! And they could not stand properly, as their paws went through the holes of the wire fence floor. They had no cover from the street, so no chance to sleep, and puppies really need their sleep. Such a sad sight, and heartbreaking that there's nothing I could do at that time for them. But I can always donate, in this case to the Bali Street Dog Foundation.

Koiranomistajan elämää Singaporessa, osa 1

2010-02-07T01:02:00.000-08:00

Mun on jo tosi pitkään pitänyt palata näihin 'muita mahdollisesti Singaporeen muuttoa miettiviä auttaviin' aiheisiin, ja kirjottaa siitä, millaista on asua koiran kanssa Singaporessa. Viimesen viikon aikana on tullut touhuttua 'koirajuttuja' tosi paljon, joten ehkä nyt on hyvä aika toteuttaa kirjoitussuunnitelmia :)

Ensinnäkin, meidän elämä Singiksessä on kaupunkielämää; asutaan kerrostalossa, suht' lähellä keskustaa parin isomman tien risteyksessä eikä omisteta autoa. Palvelut on lähellä, mukaanlukien lemmikkitarvikekauppa, mutta koirapuistot (tai puistot yleensä) kauempana. Rekun pieniä vessalenkkejä (oman ja naapuritalon ympäri) varten on aina puettava kunnolla päälle - enkä tarkoita vaatteiden määrää vaan laatua.. Yöpaidassa ei voi lähteä ulos edes yöllä, sillä toisella puolella katua olevissa ravintoloissa on elämää aamu viideltäkin. Pidemmät lenkit me suunnataan aina johonkin rauhallisimmille nurkille, niinkuin läheiselle omakotitaloalueelle tai joen varteen, missä on vähemmän liikennettä ja enemmän vihreetä-vehreetä. Singis on kyllä puutarhakaupunki, puita ja nurmea on joka talon nurkalla, ja siinä mielessä koiran kanssa voi täällä asua missä vaan.

Aamun 'viileys' (en ois uskonu sen päivän tulleen että mä kutsun +25ttä viileäksi!) me hyödynnetään lenkkeilemällä naapurin Helin ja Urho-koiran kanssa 2-4km lenkkejä kävellen ja toisinaan hölkäten. Välillä koirat myös pääsee ottamaan pyrähdyksiä vapaana kun sattuu sopivan kokoinen ja suojainen ruohopläntti reitin varrelle (vaikka kiellettyähän se siis on, koiran irti pitäminen..). Aamulenkeille me ei oteta vettä mukaan, mutta jos lähdetään parin tunnin puistokeikalle niin heti on oltava vähintään litra mukana itselle ja Rekulle - tai mahdollisuus ostaa vettä paikan päältä. Rekku porskuttaa menemään terrierimäiseen tyyliinsä niin pitkään kun se vaan jaksaa, eikä sitä saa käskystä juomaan, joten sitten kun se ei jaksa niin häntä lähtee laskuun ja ravaus muuttuu kävelyksi - ja on paras pitää taukoa varjossa tai alkaa kattelemaan taksia.

Taksifirman numero onkin mulla top 5 -soitetuimmissa numeroissa, sillä Singaporessa ei saa viedä koiria julkisiin kulkuneuvoihin. Tää on ehdottomasti yksi Singaporen huonoista puolista.. ainakin näin koiraihmisen silmin ;) (Moni paikallinen on varmasti erimieltä!). Onneksi taksit on täällä edullisia, eikä meidän reissaaminen ja harrastaminen tähän 'pakko mennä taksilla' touhuun kaadu. Rekku on sen verran pieni ja yleisen näköinen koira (kääpiösnautserit on täällä tosi yleisiä), että sen kanssa on aika helppoa saada taksi. Mä aina sanonkin että 'small, clean dog on leash' (on leash eli remmissä = ei siis kantokassissa!) kun soitan taksia, ja vetoan empiviin taksikuskeihin kadulta taksia napatessa että Rekusta ei lähde karvaa, se istuu lattialla, ei tule likaa penkeille.. Mutta naapurin Urhon (valkoinen paimenkoira) onkin sitten vallan eri juttu: Yksi jos toinenkin taksikuski on vaan sanonut ettei se 'jättiläinen' mahdu taksiin lainkaan, mihin me vaan sanotaan että mahtuu, mahtuu, on ennekin mahtunut, menee pieneen tilaan, hih :D!.

Botanic Gardens, eli kasvitieteellinen puutarha, on puistoista meitä lähimpänä. Sinne jaksaa Rekkukin pari kilsaa kävellä, ja vielä päälle kolmisen kilsaa puiston toiseen päähän (mistä sitten kyllä jo voi alkaa taksia katteleen..). Tähän tosin vaikuttaa se että Rekku pääsee puistossa kahlaamaan tai uimaan itsensä märäksi ja pysyy viileänä. BGssä ei saa pitää koiria irti, mutta siellä riittää muuten virikkeitä; hajuja, toisia koiria ja ihmisiä, vettä (joka vie voiton kaikesta muusta Rekun mielestä), ja flexissä riittää siimaa pallon kanssa leikkimiseenkin. Yhteislenkeillä on myös kiva käydä, viime su oltiin BG:ssä suomalais-singaporelaisilla koiratreffeillä (alla Chikan ottama kuva) ja tänään Mount Faber Parkissa paikallisen agilitytreenikamun shelttiporukan mukana. Rekku on näiden reissujen jälkeen aina aivan poikki.. jos taksilla tullaan kotiin, on mun jaloissa tosi nopeesti nukkuva koira :)!

Tavallisten puistojen lisäksi täällä on tietysti koirapuistoja (dog run), jotka on aidattuja, isoja tai pieniä puistoalueita. Koirapuistoja on kait jotain 5kpl.. me ollaan käyty niistä vain suurimmassa, West Coast Park:n koirapuistossa. Toisaalta sitähän voisi lähteä niissä muissakin välillä käymään, mutta tuo WCP:n puisto nyt on isona alueena toiminut hyvin, siellä kun lääniä riittää niin että koirat jopa pysyy omissa porukoissaan puiston sisällä. Meillä on ollut tapana kerran viikossa käydä siellä Helin ja Hannan kanssa, ja usein kutsutaan myös muita tuntemiamme ei-töissä käyviä koiranomistajia mukaan.

Kerran kuussa me koitetaan koirapuiston sijaan suunnata biitsille koirien kanssa (ja Rekun tulee kyllä päästyä sinne useamminkin, se kun on helpppo ottaa mukaan). Hyvinkään hienosta koirakylpylästä huolimatta tää ympärivuotinen biitsillä käynti koiran kanssa joka rakastaa uimista on kyllä aivan luksusta :)! Rekun sosiaaliset taidot on todella paljon parantuneet täällä ollessa, vaikka kukapa sitä nyt niin helteellä jaksaisi rähjätäkään ;)

Nyt kun meillä on agilitystä taukoa olosuhteiden pakosta (kennelklubi ei oo saanu treenipaikkaa järjestymään), me treenataan 'cityagilityä' (=hyödynnetään kaikki lenkeillä vastaantuleva agilityesteitä / niiden suoritustapaa muistuttava) ja pidetään yllä peruskuntoa. Mehän voitaisiin myös mennä kaupalliselle kouluttajalle kursseileen, mutta nyt kun oon vähän kuulostellut kokemuksia niin alan kallistumaan sille kannalle ettei ehkä ole kurssimaksulle tulossa odottamaani vastinetta.. (kurssimaksut esim. 150 euroa / 12 vkoa + taksimatkat päälle). Toinen vaihtoehto ois hyödyntää erilaisten 'päivähoitopaikkojen' ja muiden vastaavien tiloja(esim. Club4Paws), mutta niissä olisi sitten muitakin mukana sähläämässä, eikä treenauksesta välttis tulis mitään.. Joten kaipa me nyt vaan taukoillaan. (Hmph :(!)

Galleriassani in kuvia Rekun ja kavereiden menosta puistossa (ja muuallakin).

Season's greetings

2010-01-31T01:24:00.000-08:00

'Season's greetings!' in Singapore does not only apply to the Christmas and New Year, but also to Thaipusam and Chinese New Year, thus spreading accross a period of two months. The festive season is a very colorful one. Red and golden Chinese New Year (CNY) decorations came out as soon as Christmas was done and they are everywhere, just like Christmas decorations were. People are wishing each other Happy New Year again and businesses are coming up with their own ways to celebrate CNY - how about a prosperity burger or a prosperity hair clip?

I visited Chinatown's night market, which is open these few weeks up to the actual CNY on Feb 14th from 6pm onwards every night. CNY is like Christmas in the sense that it is a family holiday, spent visiting relatives and relaxing, eating. Visiting the market, it felt that CNY has more meaning than Christmas - despite of the wildest commercial attempts, I mean who really needs a plastic aid for folding T-shirts?!? - because there were so many traditions related to it, but then again CNY here is like Christmas at home, celebrated by a majority.. (I might be wrong about it, but at least the goverment gives everyone two days of work (15th & 16th) and I hear Singapore really is closed during those days..).

As I wrote in Finnish in my last post, I'm slowly becoming a 'foodie'. It's a very Singaporean thing, and you kinda can't help it.. So I think the best part of the night market was tasting different CNY specialities! The cakes, cookies, snacks.. Yummy and NOT yummy - and somewhere in between :D! The small cakes, which I btw bought and sent to Finland to relatives (and they liked them!), were very chewing-gum-like in their texture, and came in flavours such as sweet potato, red bean and pomelo. Hmm..

Watching the Thaipusam parade and preparations on the 30th was very interesting. There was a warm and sharing festive feeling in Little India. While sitting down at an eatery, the family next to us offered tastings of their food, and in the temple on Serangoon Road everyone seemed ok with us foreigners taking photos and observing the preparations. Many of the men carrying their 'kavadis' seemed to be exhausted already as they got out of the temple, but they still had such a long way to go - 4km to the temple on Tank Road (by Fort Canning Park). The family and friends were dressed up to their best, and kept a close eye on the participant, ready to help if needed.

The purpose behind Thaipusam is to prove one's faith, and it really takes a lot of faith to carry the heavy kavadis and pearce one's skin that way.. It's quite something. I don't really admire them, but I respect their strong faith and will. (Oh, I do hope none of them were pressured into doing it..) Alltogether 9 000 people took part in the festivities. That's a lot of pierced skin..

More pictures will soon(ish) be uploaded to raisas.pic.fi

Lomakärpäsen purema

2010-01-30T23:36:00.000-08:00

Kun on vieraita kylässä, tulee kierreltyä tuttuja ja tuntemattomia Singaporen nähtävyyksiä. Lauran kyläillessä löysin Little Indiasta katuja joilla en ollutkaan vielä käynyt, ja kävin ensimmäistä kertaa Telok Ayer Streetin Thian Hock Keng temppelissä (joka on rakennettu ilman naulan naulaa) sekä Ang Siang Hillillä ihailemassa eri aikakausien kaksi- ja kolmekerroksisia 'shophouses' joissa oli (ja on) alakerrassa kauppa tms. ja yläkerrassa asuttiin (tai on toimistoja). Lomailijan vanavedessä kulkiessa itseenkin tarttuu tuo lomailijan fiilis - kahvia ja jäätelöä kului noin kymmenkertaisesti tavalliseen verrattuna, ja ulkona tuli syötyä koko ajan (joskaan eihän meillä täällä muutenkaan paljoa kotona kokata..).

Lauran lähdettyä arki alkoi taas, mutta huomasin aamulla vaatekaapilla ajattelevani että pitäisiköhän pistää narutoppi päälle niin saisi paremmin aurinkoa.. hetkonen, mähän asun täällä ja aurinko paistaa joka päivä joten munhan pitäisi paremminkin suojata ihoni vanhentumiselta..! Lomakärpänen taisi päästä puraisemaan ;) Tänään olo oli taas ihan lokaali kun istuimme koirinemme (5 ihmistä + 5 eri kokoista ja näköistä koiraa) Botanic Gardensin kahvilassa ja turistit (ja paikalliset) yksi toisensa jälkeen tulivat kameroineen ihastelemaan ja hämmästelemään porukkaamme. Ihana arkinen sunnuntai aamu.

Turre ja lokaali yli rajan

2010-01-26T16:24:00.000-08:00

Hyvä ystäväni Laura on meillä kylässä. (Tekemistä siis riittää -> aikaa&energiaa bloggailuun ei..) On ihanaa kierrellä kaupungilla ja näyttää paikkoja, mutta myös tehdä arkisia asioita yhdessä. Koiranomistajan luksusta on kun vieras joustaa niin että Rekkukin voi tulla mukaan tai lähtee jopa yhdessä koiruutta lenkittämään :)

Kerrottavaahan riittäisi vaikka kuinka, mutta lyhyesti ajattelin päällimmäiset fiilikset välittää - niille muille hyville ystäville jotka kuulumisia kovasti odottavat :)

Eilen lähdettiin rohkeasti tutusta, turvallisesta ja puhtaasta Singaporesta rajan yli Malesian puolelle Johor Bahruun. Matkaan meni aikaa, koska menimme julkisilla (bussi+metro+metro+bussi), mutta toisaalta myös näimme matkalla paljon; sekä erilaisia ihmisiä, maisemia että mm. iltauutisiin päätyneen tulipalon. Rajamuodollisuudet x 2 sujuivat mukavan mutkattomasti, Malesian viranomaisille ei tarvinnut enää täyttää mahaansaapumiskorttiakaan. Nousimme siis paikallisbussistamme pois aina rajalla ja menimme passintarkastuksen läpi, ja sitten jatkoimme samalla bussilla (tai ainakin saman, 170 linjan bussilla) matkaa. Malesian puolella bussiin noustessamme huomasin kyllä bussin ikkunassa olleen kyltin 'Larkin' mutta en asiaa sen enempää ajatellut - olimmehan muistaaksemme lukeneet että kaikki Singaporen paikallisbussit menevät Kotaraya bussiasemalle Johor Bahrussa. Vaan kylttipä olikin oikeassa ja päädyimme Larkinin pitkänmatkan bussien asemalle, kauas kauppakeskuksista joita varten JB:hen matkasimme. Oh well, taksilla pääsee!

Koko päivä meillä menikin rattoisasti kauppoja koluten.. Hinnat ovat JB:ssä halvemmat kuin Singaporessa, joskin kaikki riippuu kaupasta, ihan niinkuin Singaporessakin. Ostettavaa silti löytyi jonkin verran, varsinkin sisustustarroja tarttui matkaan ja löysinpä kauan etsimäni kivan hameenkin :) (toisinaan meikäkin joutuu joustamaan eettisistä periaatteistaan että saa päälle pantavaa..) Paluumatkalla satuimme bussiasemalle niin että bussi oli juuri lähdössä, joten kiertely JB:n kaduilla ja kahvit aseman paikallisessa kahvilassa jäivät seuraavalle kerralle koettaviksi.

Kotikulmilla kävimme syömässä yhdessä omista suosikeistani, Nasi Padangissa lähikauppakeskuksen ruokamaailmassa. Siinä mielessä alan olla singaporelaistunut, että ruoka on tärkeää; millaista, missä ja kuinka hyvää. Maistelemalla voi kokea kulttuuria, ja nälän viemisen lisäksi makuelämys on tärkeä osa matkan onnistumista. Lauralle riisi ja sopivasti tuliset kasvikset maistuivat, ja kun kerran lomalla ja tropiikissa ollaan niin jälkkäriksihän piti saada jätskiä.. Maistoin paikallista makua, black sesame ice cream, joka oli hyvää - mutta ei päihitä durian jäätelöä erikoisuudessa eikä suklaata maussa :)

..jatkuu..

The curse of the second time

2010-01-09T21:53:00.000-08:00

I have found something that I really do not like in Singapore. Or in Singaporean culture (or Asian culture, since I do not know the extent of this, having only experience from S'pore). I don't hate much anything, so even a dislike is quite a strong expression for me. I might later just refer to this as 'well, that's Asia for you', but at the moment, I do not like this at all.

'This' is the curse of the second time. It means that the first time is great, and the second time is awful - and then it might settle somewhere in between or bounce back to great if you know how to play it right. Or then there will be no third time since curse of the second time made you swear 'never again'. Whatever the first, second, etc. times are about doesn't matter. The same pattern repeats itself.

Now since this is very confusing to anyone used to consistent quality and being able to trust what is said, I'll give you some examples.

I posted earlier that we had used our condo's BBQ facilities for the first time - and it was great. There was flexibility in booking the place, in how long you can stay there and in when you have to clean it up (which was by 12 the next day). Last night we used the facilities for the second time. Cursed. There was no problem booking the place or staying beyond the 11pm curfew, but surprise surprise.. this time the clean up by 12 noon the next day did not apply. Naturally, I did not expect this change of rules and was slightly (or to be honest, quite a lot) irritated to find out as I went out this morning to clean that it had all been cleaned by the cleaner and 30 dollars was being deducted from our 50 dollar deposit. And it is not the money (which does not grow on trees in Singapore if someone thinks that), but the fact that I would have cleaned up last night if I had known - I only left it for the morning because I thought I could.

When I went to the hairdresser for the first time, it went well, the cut was good, and I was positively surprised the bill was only 43 dollars. A couple weeks back I went to the back to the same hairdresser like a loyal, happy customer does, and took the next step; got highlights. The mood was a bit lower, the director, who charges higher rates, had a trainee do half of the work on the highlights (which btw took forever to do), the cut was not exactly what I had asked for (did he not listen or does he think he knows better?), and the bill was a whoopin' 174 dollars.

My good friend and neighbor has had the same experience with cleaners. First time they are great, with positive, even proactive attitude, cleaning well and effectively - and the second time.. well, either they cancel at the last minute, simply do not show up or do a very poor job, lying to your face about having cleaned under the dining table - when surely they have not, with all the crumbs and dog hair still there?

So is it short-sightedness and underestimation of the customer that gets in the way of building a lasting, solid relationship (which a few know how to do; I highly recommend United Optometrist in Novena (the mall next to Velocity) and Pet's Love store On River Valley Rd), or is it a cultural thing, perhaps arising from the temporary spirit of Singapore (lots of tourists and expats that stay for a short time)? I do hope it is not simple will to screw over a western person, because that's not nice at all. Singapore is perhaps the only country in this part of Asia where one does not have to doubt everything that comes out of another person's mouth and be aware of others trying to scam or cheat in everything. But still the curse of the second time exists - and I shall be more aware of it in the future..

Vuoden ensimmäiset

2010-01-03T02:34:00.001-08:00

Vuosi 2010 on lähtenyt hyvin käyntiin Singaporessa; kolme ihanaa lomapäivää täynä toimintaa ja loikoomista :) Niin, onhan se vähän hassua sanoa lomapäivää kun eihän mulla tavallaan mitään työpäiviäkään täällä oo.. mutta tavaksi on tullut, että kun Antti ei tee töitä, niin aikaa koitetaan viettää yhdessä - toisin kuin Suomessa kun molemmat meni omien harrastustensa parissa vähän väliä.. - ja siksipä ne lomapäiviltä tuntuvatkin.

Uudenvuoden aattona oltiin katsomassa kaupungin (/valtion) ilotulitukset Singaporelaisittain harvinaisessa väenpaljoudessa. Raketteja sinkoili taivalle kokonaiset kahdeksan minuuttia - mutta missään muualla ei sitten raketit paukkuneet tai papaatit lennelleet. Aah autuutta, ei tarvitse Singaporen koirienkaan kärsiä kauempaa. Meidän Repe se vaan kuunteli kotona radioita..

Uudenvuodenpäivänä heräsimme myöhään ja saimme mainion idean: lähdetään rannalle, koko konkkaronkka naapurien kanssa ja koirat myös mukaan :) Rekulle tämä tiesi onnenpäivää, se nimittäin todella RAKASTAA uimista. Muutama tunti hurahti mukavasti Sentosan saaren Tanjong Beachilla, joka on koiraihmisten suosiossa. Vapaapäivästä huolimatta rannalla ei ollut kuitenkaan tungosta, vaan meidän lisäksemme vain muutamia koiria, kaikki omissa porukoissaan.

Rekku meni veteen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. lelun perässä tai ilman lelua - toisinaan myös levää, puunpaloja ja muuta moskaa rantavedestä siivoten :D!

Välillä koiruus piti sitoa puuhun kiinni jotta se pitäisi taukoa uimisessa..

Biitsillä loikoillessa ei ollut yhtään enää ikävä Suomen talvea, pakkasta ja lunta. Vaikka Sentosa ei olekaan mikään ihanteellinen ranta (rahtilaivat horisontissa, vesi ei ole kirkasta, roskaakin jonkun verran..) niin on se kuitenkin hiekkaranta meren rannalla palmujen katveessa.. ja sellaisenaan ihan tarpeeksi hyvä 15min. matkan päässä olevaksi.

Illalla Rekun onnenpäivä jatkui kun otimme sen taloyhtiön grillipaikalle mukaan. Varasimme grillipaikan ekaa kertaa. Sitä varten piti täyttää 'anomus' ja maksaa 50 dollarin pantti (siltä varalta ettemme siivoasi kunnolla). Meidän taloyhtiön grillipaikka ei ole mikään ihmeellinen, mutta grilli on iso (=syö hiiliä ja aikaa lämmetäkseen) ja altaan vierellä, joten vilvoitella voi vaikka grillimestarikin välillä ;) Meidän grillausporukassa oli kyllä vaan yksi innokas altaaseen menijä, se nelijalkainen uimiseen hurahtanut joka on grillaus-illan jälkeen nirsoillut tavallisen ruokansa kanssa ("Eikös niitä nakkeja, lohen nahkoja ja muita saakkaan joka ilta..?").

Lauantaina oli loikoomisen vuoro. Elokuvissa silti käytiin, ekaa kertaa tänä vuonna, katsomassa vauhdikas Sherlock Holmes. (Leffaliput on muuten täällä vaan 5€ kpl.) Leffaa ennen olin ekaa kertaa Singaporessa hieronnassa (vaikka olisihan sitä aiemminkin voinut uskaltautua kun hierojia ja refloksologeja on joka korttelissa ja vieläpä edulliseen hintaan). Ei ollut mitään turhaa sivelyä, ei.. lihakset kallonpohjasta lantioon ja sormenpäihin sai sellaisen käsittelyn että tähdet välillä vilisi silmissä kun akupisteitä paineltiin. My Foot refloxology:n hierojina toimivat näkörajoitteiset naiset ja miehet. On todella hienoa että heillä on töitä, eikä heidän tarvitse kulkea kadulla myymässä nenäliinoja tai soittaa huuliharppua kuten monen muun liikunta-, näkö- tai muulla tavoin rajoittuneen. (Singaporessa on kerjääminen kielletty.)

Eilen olimme porukalla tutustumassa uuteen puistoon; Labrador Park:iin. Heti taksista hypättyämme Rekku näki hiiren, rotan, liskon tai muun vastaavan jahdattavan, ja olikin sitten aika kierroksilla kulkiessamme puiton sademetsä-osuuden läpi.. Bongasimme pari liskoa ja saimme muutaman hyttysen piston ennekuin pääsimme meren rantaan. Näkymät rannasta ovat kauniit Sentosalle päin, varsinkin kauniilla aurinkoisella kelillä :D Rekku pääsi myös vihdoin puiston toisessa päässä veteen vilvoittelemaan. Indonesiaan suuntaavista katamaraaneista tuli aika kovat aallot, ja Rekulla oli välillä tosissaan tekemistä etteivät aallot veisi koiraa mennessään.. mutta vedessä se pysyi, pieniä uintireissuja rannasta tehden.

Illalla tehtiin vuoden eka juoksulenkki ja käytettiin ekaa kertaa Singaporessa suomalaista vohvelirautaa. Pidetään katsos asiat tasapainossa.. Juoksemista tosin on paljon lisää edessä, sillä ilmoittauduin ekaa kertaa elämässäni 'naisten kympille', joka juostaan auringon laskiessa toukokuun lopulla.

Turning the next page

2009-12-30T19:45:00.000-08:00

It's already the last day of the year. How..? Who fast forwarded the time..? One year ago, moving to Singapore was nothing but a big bunch of maybe's. Later on in the spring it became a reality and the planning started. First I thought I will start looking for a job in Singapore immediately. BUT I was working, so I had no time. Then I thought I will wait until I visit the place - do a bit of research there and then look for a job during the summer. BUT I was busy with moving, hobbies, work.. Then I thought I will look for a job while Rekku's in quarantine (I'll have plenty of time then, won't I?). BUT I had so many other things to do, and besides, it had become clear that it is not easy for a non-Singaporean, non-Permanent Resident to get a job and the wages are generally low (1200 SGD, about 600 EUR per month seems to be quite standard) and quite a few job advertisements mentioned 'minimum for two years'.. Then I thought I'll give myself this autumn, do a bit of work online to Finland and concentrate on my volunteering jobs - and just enjoy life. By this time, end of the year - my latest deadline - I have realised it is quite a lot of fun not working. The time flies, I have so many things to do (a long, long list of things yet to do..) and working full time seems impossible, I mean, how would I then have time to do everything else? (How did I manage before, whan i worked and did everything else too..?)

I sometimes miss work; the challenges, the social scene, the problem solving, developing, professionalism.. meetings, team work, satisfaction of succesfully getting something done. Cleaning the house just does not come close. I would also like to find out about the Singaporean working culture, get a deeper look into the society. (Really trying not to live in an 'expat bubble'.) So now, I don't know. We have visitors from Finland all January, going to Bali in February.. Does not sound like a good time to try to find a job, eh? So I guess I'll simply try to get organised with all the other things I want to do and really try to have less BUTs and more satisfying moments of being able the tick away tasks on my 'to do' list. It does not sound like a big new year's resolution, especially since it is the same I always make(together with living a heathier and a more sustainable lifestyle). But, hey, recycling is very much the in-thing in Singapore :)

Jouluaatto, ihan kuin mikä tahansa muukin päivä?

2009-12-24T09:48:00.000-08:00

Jouluaatto Singaporessa alkaa olla lopuillaan. Aatto on ollut tavallinen päivä - mutta kuitenkin erilainen jouluaatto. Päivään on kuulunut töitä ja golfia (en minä) ja koirien hoitoa, lenkitystä ja kotitöitä (minä), ihan siis tavallista menoa.. Iltapäivällä koirien kanssa lenkkeillessä huomasi miten moni ihminen oli tavallisissa arkisissa puuhissa - ja se, että joulun vietto ei täällä ole normi joka sulkee koko maan hetkeksi rauhoittumaan, oli hyvin aistittavissa. Erilaista, kansainvälistä, kirjavaa joulunviettoa.

Mutta kyllä siis täällä riisipuuroakin on syöty, ja pipareita (minä), ja kinkkua (en minä). Lisäksi on avattu lahjoja, jo iltapäivällä viis veisaten siitä että joulupukki yleensä käy vasta illalla ;). Muutama tunti on myös vierähtänyt skypessä joulufiilistä perheen kanssa jakaen. Yllätysnumerona päätti lämminvesivaraaja alkaa vuotamaan, mutta nyt on sekin hana kiinni eikä kämppä tulvehdi. Kaikenkaikkiaan mukava joulu, ilman ähkyä hyvistä jouluruoista ja lumista talvimaisemaa.. ja ilman perhettä ja ystäviä, joita luonnollisesti on ikävä. Hyvää Joulua vielä kerran - Suomessahan on vielä monta tuntia joulunaaton taikaa koettavana :)

Happy Holidays, Hyvää Joulunaikaa

2009-12-22T22:58:00.000-08:00

This morning, going out, I thought it feels like winter. Winter in Singapore. Still warm enough to wear summer clothes, but a strong cooling wind blowing dry brown leaves around the streets and dark clouds hanging around as if threatening with rain. Compared to the usual still, hot humidity and bright sunshine that brought up sweat just waiting for the light to go green at crossroads, it feels like winter. Naturally it is nothing compared to the beautiful, white winter they have in Finland (which I am 'quite' jealous for), but I think it was about time to get this feeling - after all, there's only one more unopened square left in our countdown to Christmas calendar.

So it's tomorrow for us Finns. We celebrate Christmas on the Eve instead of the Day (because Santa is from Finland and he has to deliver gifts to us first and then continue to the rest of the world). If we were in Finland, we would go over to in-laws for rice porridge breakfast, enjoy the winter weather outside with Rekku, listen as the 'peace for Christmas' is declared in ex-capital Turku, go to sauna and have Christmas dinner with family, be visited by Santa and open presents, visit more relatives and open more presents.. and perhaps enjoy a late glögi-nightcap at the end of the day :) But since we are here in Singapore, it'll be different..

Huomenna on jo jouluaatto. Tavallinen työpäivä Singaporessa. Tietyissä länsimaisissa firmoissa tehdään puolikas työpäivä, mutta moni Singaporelainen toimisto on kiinni vasta perjantaina, jos silloinkaan. Suurin osa kaupoista on auki läpi joulun, jotta ei pääsisi joulusanoma unohtumaan ;) Erittäin erilainen joulu siis tiedossa.. Riisipuuroa meillä kyllä on tarjolla, ja glögiä ja pipareita. Lahjojakin availlaan, niitä on pukin sijaan tuonut postimies. Jouluaaton perinteinen kaavamaisuus on kuitenkin tiessään, ei juosta kylässä eikä rämmitä lumessa, ei saunota eikä syödä laatikoita. Vaihtoehtoina sen sijaan on lojuminen altaalla, biitsille meno tai alennusmyynnit..

Meidän joulua värittää myös yksi iso valkoinen vieras - ei, ei se ole joulupukki.. vaan valkoinen paimenkoira Urho, joka on tullut hoitoon siksi aikaa kun muu lauma lähti viikon rantalomalle. Urkki on nuori ja energinen, ja saa Rekun näyttämään vanhalta ja kärttyiseltä ;) Odotan mielenkiinnolla millainen viikko meillä on edessä!

Oikein hyvää joulua kaikille! Merry Christmas everyone!

Exchanging cultural experiences

2009-12-17T02:34:00.000-08:00

Last Sunday our local friends Tracey, Chika, Nin and Dan were over to taste a bit of the Finnish Christmas flavours: rice porridge, raisin soup, gingerbread cookies and glögi. Heli, Hanna and I had also baked cinnamon rolls in our Finnish baking afternoon last week (in which we produced a respectable amount of 60 cinnamon rolls, an uncounted amount of gingerbread cookies from dough (thanks Ikea!) and every Finnish man's favourite: makaroonilaatikko, and had a pre-Christmas dinner afterwards).

It's quite difficult to say whether our guests liked our seasonal delicacies or not, as it is not culturally typical to answer "no", or say anything that would make the other look bad, especially the hosts. On the other hand it is plain common sense, and I wouldn't be my usual direct self in a similar situation either. We had plenty of fun for sure, talking about the traditions of this time a year, trying out the food and exchanging gifts (thanks to our most recent visitors, we had 'Pandan juhlakonvehteja' for our guests!)

The moment everyone was waiting for did not go as planned - I got the almond from the porridge. Superstition over all things bringing luck, good health etc. is an important part of the Asian cultures, and it was only natural that our guests searched through their plates of porridge looking for the one almond in the pot that would bring good luck before even tasting the porridge itself.

Tracey brought over a magnificent looking log cake, a seasonal sweet that can at the moment be found in all bakery shop windows in various flavours and decorations. It must be one of those British traditions of Singapore, as although one might not believe this from looking at the Christmas carnival madness on Orchard road and in the biggest shopping malls, Christmas is not really celebrated in the local families. There's no religious background for it, and there are no national holidays in the calendar. For a non-religious, low-key Christmas fan like me this is both good and bad - no need to make a fuss about it (a word of warning, this translates into practice in the form of unsent Christmas cards and minimum gifts!) - but also no slowing down and staying in, which I love about Christmas time.

Now it would not have been exchange of cultural experiences without a local experience as well. A few weeks back we went out to Bugis area of Singapore, to Liang Seah street that is filled with restaurants and among them a place for deserts only: Ah Chew Deserts.

Tracey, Nin and Dan ordered a good variety of the Chinese style (or more Hong Kong style to be exact) deserts for us to taste, must have been at least third of the menu..

All of the deserts were soupy-style, so no pastries or such. There was Gingko Nut with Beancurd shavings, Black Sesame Paste with ah-Balling, Steamed Milk with Egg, Peanut Paste, White Fungus with Papaya, Tapioca with Sago, Black Glutinous Rice with Coconut Milk & ah-Balling, Mango Sago with Pamelo & Durian, Mango Sago with Pamelo and Almond Paste.. (yes, I confess, I couldn't remember all of this, had to peak into Nin's facebook album). Most of them were so pretty to look at that it took as a while to start!

My favourite was not (suprise?) the durian flavoured one, but the 'muddy golf balls' as I renamed it, I think it was Black Sesame Paste with ah-Balling?

The desert tasting was another fun night sitting around, tasting new flavours and exchanging cultural experiences. I so hope we'll continue these outings next year too; I'm looking forward to visiting a true S'pore suburb with a local guide and experiencing the Chinese New Year. And in exchange I will hopefully be able to offer 'mämmi' and curd cheese tart (rahkapiirakka) at easter time!

We finished almost everything (although Dan 'had to' eat all of the peanut paste!).

Väsynyt mutta iloinen

2009-12-16T03:40:00.000-08:00

..tai iloinen mutta niiiiin väsynyt. Taas on nimittäin kiirettä pitänyt ja tää mun 'blogi postaus päivässä' proggikseni kaatui rähmälleen heti alkumetreillä kun eilen töiden jälkeen vaan hoidin maileja ja skypetin enkä kerennyt kirjoittamisessa otsikkoa pidemmälle. Mutta nyt koitetaan:

En ookkaan viel ollenkaan bloggaillut mun vapaaehtoistöistä täällä, vaikka kerran viikossa tiistaisin matkaan toiselle puolelle Singaporea hoivaamaan kodittomia koiria Pets Villa nimiseen koirasuojaan jota ylläpitää Animal Lovers League -järjestö. ALL:n päädyin kun SPCA:lla (tunnetuin) tuntui olevan jo tarpeeksi vapaaehtoistyöntekijöitä ja ASD:n (toiseksi tunnetuin) sivuilta ei silloin löytynyt mahdollisuutta käydä vapaaehtoistöissä koirasuojalla. ALL:n vapaaehtoiskoordinaattori otti heti vapaat kädet ilolla vastaan, tutustutti Pets Villaan ja sen asukkeihin ja sitten vaan alettiin hommiin ;)

Nyt käyn töissä yhdessä Hannan kanssa, taittuu tuo pitkä matka (bussi-metro-bussi-kävely, noin tunti suuntaansa) nopeammin ja mukavammin :) Meillä on koirasuojalla vähän vakkarihommia, kuten tiettyjen kennelissä asuvien koirien pesua, mutta usein tehdään ihan mitä vaan tarvii tehä - pestään koirien kippoja, lenkitetään koiria, autetaan ruokinnassa, korjataan kakkoja.. ihan siis aitoa työntekoa :D Päivään mahtuu kyllä paljon myös rentoa ajanviettoa ja rapsuttelua, hellyyden jakamista kovia kokeneille. Sen lisäksi että tällaisesta vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen (hännän heiluminen ja kasvojen pesu kylpyhetken päätteeksi on mitä kaunein kiitos!) niin samalla itse oppii koirien kommunikaatiosta ja käytöksestä.

Laskin juuri että eilen olin töissä seitsemättä kertaa. Enää ei kuulunut minkäänlaista haukkua kun menimme portista sisään, ja kenneliin mennessäkin haukku nopeasti lakkasi - taisivat jo tuntea hajumme. Toiset koirista tulee tervehtimään iloisesti, toiset suorastaan innoissaan.. ja toiset on vielä varuillaan, tulevat kun hetken paikoillaan odottaa. Suurin luottamuksen saavutus on kyllä Mangon, jota ei kuulema ole voitu edes rokottaa kun se ei anna koskea itseään, rapsuttelu. Lähelle menee machoilevan KamKamin rauhallinen käytös eilen, ottikohan se näin nopeasti opikseen että näiden suomalaisten jalat tulee jättää rauhaan nylkytykseltä?

Suurin osa koirista PetsVillassa on omistajiensa hylkäämiä, tai syystä tai toisesta kiinniotettuja kulkukoiria. ALL:lla on ns. no kill -politiikka, eli siellä koirat hoidetaan kuntoon niin pitkään kun voidaan. Suojalta voi adoptoida koiran, ja monta kotikoiraksi sopivaa siellä uutta laumaa odotteleekin, mm. oma suosikkini (tai yksi niistä) Dixie, joka on pieni tummanruskea labbissekoitus, ketterä ja leikkisä (sopiva agilityyn..?). Koiria (ja kissoja, joita on niitäkin suojalla kymmeniä tai jopa satoja) ja Pets Villan toimintaa voi auttaa myös erilaisin lahjoituksin sekä sponsoroimalla jotakuta koirista, kaukomaiden kummilapsien tapaan. (Jos haluat auttaa, ole yhteydessä niin kerron lisää!)

Pets Villassa on muutamia todella sydäntäsärkeviä tapauksia. Kaksi pomeriania löydettiin karvattomina ja puolikuoliaina roskapussista - toinen selvisi ja kasvattaa nyt hiljalleen itselleen uutta turkkia. Silver, yorkshirenterrieri, kärsi omistajiensa ajattelemattomuudesta kun he etsivät oikoreittiä punkkien poistoon; punkithan kuolee kun ne upottaa kerosiiniin, niin Silverin omistajat kokeili nopeampaa keinoa - kaatoivat koiran päälle kerosiinia. Silver raukka menetti kaikki karvansa, osan ihoaan ja toisen silmänsä. Lisäksi omistajat hylkäsivät koiran. ALL on hoitanut Silveriä kuntoon, ja vaikka karvankasvua ja ihon paranemista vielä odotellaan, on koiruus jo hyvinvoiva ja iloinen, eikä siis enää kärsi. Olen vienyt Silverille nameja, ja pikkuinen on oppinut nopeasti - saan osakseni hienoja pyörähdyksiä kun Silver kerjää lisää :)

Kodittomien koirien ongelma Singaporessa on mieletön. Olemme paikallisten ystävien kanssa muutamaan otteeseen tästä jutelleet - mistä johtuu että koira saatetaan ostaa hetken mielijohteesta kauppareissulla ja sitten hylätä kun se ei opi sisäsiistiksi tai sitä ei jakseta kouluttaa? Siksikö että pennun voi ostaa alk. 44 eurolla, eikä kukaan pentua ostaessa kerro etteivät ne kulut siihen lopu? Vai onko syy syvemmällä kulttuurissa, siinä miten (yleistäen) aasialaisessa kulttuurissa eläimille ja luonnolle (ihmisillekin) annetaan kovin vähän arvoa?

Beauty on kova syömään muidenkin ruoat, mutta se myös tulee luokse juosten ja häntä viuhuen heti pannan ja hihnan nähdessään - lenkityksen toivossa tottakai!

Blogging as it should be

2009-12-13T20:07:00.000-08:00

It's been a few weeks again. For those who do bother to actually read what I write, know me well enough not to be suprised when I say I've been busy. Busy living and experiencing instead of documenting? Perhaps, although writing and taking photos is an important part of living to me and it's been eating me up that I have not found the right moment to sit down with my thoughts. (Perhaps I should find out how to blog with my mobile phone..)

Now, both inspired by the Saturday Morning Writer's group (which I was able to join last Sat for the longest time) and the excercises we did, and to substitute to the suspension of the group's meetings for the holiday season, I'm going to write everyday this week. No other limitations, just that I will post something everyday. Blogging as it should be..?

This 'as it should be' has stuck in my mind from one of the newest shopping malls in Singapore, 313@Somerset, where shopping is as it should be. Their grand opening catalogue was delivered to our mailbox, and the 'as it should be' kept repeating it self on the catalogue pages. There was no mention of the environmentally friendly features of the mall, which I learned about in the Straits Times. The mall, together with two other malls, has got an award for it's energy and water conservation efforts. Although much more radical efforts are needed to really slow down climate change, it is still good news - and truly as it should be.

Ajatuksia Singaporesta

2009-11-22T06:03:00.000-08:00

Meillä oli vieraita Suomesta muutaman viikon, ja vaikka vieraat nauttivatkin Singaporen keskeisestä sijainnista ja pyrähtivät sekä Malesiaan että Hongkongiin, jäi tämä bloggaaminen muiden aktiviteettien jalkoihin ja kirjoitteluun tuli taukoa. Vieraiden kanssa tuli taas tutustuttua moneen uuteen paikkaan, ja niin uudet kokemukset & näkemiset kuin näkemyksetkin pistivät liikkeelle monia ajatusketjuja Singaporesta. Jaan muutamia tässä - kommentoida saa :)

Singapore on kaupallisin paikka missä olen koskaan käynyt / asunut. Raha, tai siihen pyrkiminen, pyörittää koko paikkaa (tai no, ainakin melkein). Kaikki mahdolliset mainospaikat on käytetty (muutama esim. alla) ja myynnin edistämisellä ei välillä tunnu olevan rajoja.. Mitään ei kannata ostaa ilman alea (joko tinkaamalla tai sitten muuten vaan tarjottuna ("By the way, we have 10% off today, for a rainy day!") ja pikkuprintti kannattaa aina lukea huolella (rajoitukset siihen isolla mainostettuun tarjoukseen..). Joulukin on täysin kaupallinen juhla, sillä eihän täällä ole paljoakaan joulua uskonnollisena juhlana juhlivia, ja siitä huolimatta jouluvalot ja koristeet tulivat katukuvaan lokakuussa ja joululauluja on kuunneltu kauppakeskuksissa jo monta viikkoa..

Ja kun sitten alkaa ajattelemaan kaupallisuutta, niin esimerkkejä tulee mieleen vaikka kuinka. Annukan ja Peten kanssa käytiin Singaporen yösafarilla, joka siis on eläintarhan yö-osio (eläintarha menee kiinni kuudelta, yösafari aukeaa puol kasi - mitä teet siinä välissä? Syöt ja juot kolminkertaisilla hinnoilla..). Yösafarilla kävijät menevät todennäköisemmin ns. ratikan kyytiin kuin kävelevät - joten ratikka on tupla-hintainen päivällä auki olevan eläintarhan ratikkaan verrattuna, ja kulkee paljon reippaammin kuin kyydissä olevat haluaisivat (eläimiä ei kauaa kerkeä katsella) - olettaenkin siitä syystä että useampi ratikka kerkeäisi maksavia asiakkaita kyyditsemään.. Myös eläinten 'nimi'kyltit on hyödynnetty mainospaikkoina. Kekseliästä, eikö?

Toisaalta voisi ajatella että tuohan nyt on ihan normaalia bisneksen pyörittämistä, mutta jotenkin tuntuu että täällä kaupallisuus jättää kaiken muun varjoonsa ja hyödyntäminen - oli se sitten eläinten tai ihmisten - on häikäilemättömämpää. Eettisyyttä ei voi olettaa perusarvoksi samalla tavalla kuin esim. Euroopassa, sen sijaan sitä pitää etsiä ja vaatia. Toki täällä myös tehdään paljon hyväntekeväisyyttä - mutta miksi kaupallisuus porskuttaa eteenpäin muita hyödyntäen ja hyväntekeväisyys tulee perässä jälkiä siivoten - miksei systeemiä voida muuttaa?

Singapore on todella monikulttuurinen paikka. Täällä normaaliin katukuvaan kuuluu niin länsimaalaiset kuin monenmaalaiset aasialaisetkin. Oikeastaan vain Afrikkalaiset ja Etelä-Amerikkalaiset / tai alkuperää olevat ovat harvinainen näky. Yleisesti kaikki tuntuvat tulevan hyvin toimeen keskenään ja lähes kaikkien kansalaisuuksien / rotujen (voiko näin poliittisesti korrektisti edes sanoa?) edustajia löytyy kaikista sosiaalisista luokista, vaikkakaan ei tasaisesti. Kulttuurien sekamelska on niin arkipäiväistä ettei rasismia juurikaan esiinny, joskin viime aikoina olemme suunnitelleet vastarintaa jalkakäytäväsorrolle jota osa aasialaisista harjoittaa länsimaalaisia kohtaan. Syy siihen että asialaiset eivät anna tietä tai väistä yhtään (esim. kaksi aasialaista tulee vierekkäin jalkakäytävää pitkin vastaan, eivät väistä, länsimaalainen menee nurmikkoa pitkin ohi..) ei oikein ole selvinnyt, sillä tätä tapahtuu kaikkien kulttuurien edustajien, naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen, ja kaikkien tulotasoisten toimesta. Ainoastaan koirankanssa kulkevana saan toisinaan tietä!

Monikulttuurisuus, ja sen arkipäiväisyys, on omalla tavallaan rikkaus. Moni kuitenkin sanoo, että Singaporen nuoruus maana (44v. tänä vuonna) ja monikulttuurisuus tekevät paikasta sieluttoman. Singaporella ei ole omaa kulttuuria, taidetta, historiaa. Kaikki on lainattua; brittivallan aikaisia perinteitä ja arkkitehtuuria, kiinalaisia, malesialaisia ja intialaisia juhlapyhiä ja tapoja.. Eikä Singaporen valtion tiukkaa linjaa määräyksien, suosituksien ja sakkojen kanssa voi oikein kulttuuriperinnöksi laskea. Kuitenkin Singaporessa kovasti yritetään rakentaa yhtenäistä kansakuntaa mm. 'We are one' kampanjalla ja näyttävällä itsenäisyyspäivän juhlinnalla. Valtio kannustaa kansalaisia puhtaan englannin ja mandariini kiinan puhumiseen, mutta toisaalta ollaan ylpeitä Singlishistä, omasta slangista, jonka voi mielestäni vähintäänkin Singaporen 'luonteenpiirteeksi' laskea. Itsekin olen jo aloittanut 'can, can' ja 'cannot' sanojen käytön ja taisi se 'lah' päätekin kerran suusta lipsahtaa.. :D

Hot hot sun - who's the tourist?

2009-11-09T16:54:00.000-08:00

I know it's boring to talk about the weather again, but as my body hurts in several areas nearly constantly, I must post about it. It is kind of amazing that in the middle of the constant showers of rain there is a day of such hot, burning sun. That was last Sunday. We went to Sentosa with our friends who are visiting from Finland. We talked about how hot the sun is, and used sunscreen (a bit old it was, and with just factor 15), but I did not really put any thought into it, applying the sunscreen too late, forgetting my face completely, and for some unexplainable reason thinking that my legs did not need it. - I think you get the picture without me going into details..

Unfortunately this was not the first time I burned badly, and might not be the last either. Live and learn.. The funny part of this was that only the ones living in Singapore (who should know better?) got burned. The 'tourists' were more sensible with their factor 30 fresh sunscreen and sitting in the shade. So, as we were all in the lift later, looking at each other and our selves in the mirror, the question was 'Who exactly are the tourists here?'. :D!

Rain, rain, rain..

2009-11-05T23:01:00.000-08:00

The monsoon season has kicked in. For about two weeks now it has rained approximately once per day. Mostly the showers go by fast, in just 10-15 minutes (longest ones lasting a few hours), which is nice as they don't really get to spoil anyone’s day. Sometimes they also start so fast and come down so hard that as soon as you feel the first drops you better run (really run) for cover. Much of the rain is accompanied by thunder and lightning. The thunder here is so much more magnificent and louder than in Finland - one cannot stop admiring it (through the window, naturally). Unfortunately even our fearless fox terrier is a bit afraid of the thunder..

The monsoon season will last until early next year, but will most likely start drying out already in December. As we have guests coming to visit, it's kind of a bummer that there's more rain than usual, but since it is just showers and still warm, it's ok, and surely beats for example the Scottish November-December continuous rain and cold, damp weather (our previous living-abroad-home). But I'm not sure about it necessarily beating the snow in Finland..

The rain makes the weather even more humid than it has been, and we are forced to use the air conditioning more just to keep the place dry. We would not really need it that much since the weather is also cooler. I believe it has been below +30 during a few days recently, and I actually wore long pants the other day!

Since it rains every day, the ground can't really take in all the water, and even though the grass seemed ok to walk on.. My shoes were soaked after a few steps. It doesn't really matter since I try to wear shoes that can take the wetness, and they usually dry up outside quite quickly (btw, I noticed that laundry takes longer to dry outside, might have to start using the dryer..), but it is the air conditioned spaces that are a problem when your feet are wet. Maybe I need to buy one of those woollen jumpers to keep me warm?

Homesick

2009-11-04T18:08:00.001-08:00

Finally. I have been waiting for it to get to me, and finally it did. Not in a very strong sense, since I'm not feeling blue or depressed in any way, but I do miss home. Or Finland, really, since Singapore is my home now :) So I'm not really homesick, am I? I'm more like Finland-sick, ha!

I suppose I have had it coming for a while. I haven't really felt the usual phases of culture shock, perhaps because of my 'pre-visit' in June, and I don't feel irritated by Singapore or the local culture (not more than I usually do anyhow!) but I do have a longing for snow, crisp, cool weather, friends and family..

I think the 'last nail in the coffin' was the snow they got in Finland last night. I read about it just now on Facebook, naturally, due to time difference. I miss it! The glorious moment of first snow of the autumn. The atmosphere it brings, the exitement and the light. True magic, as my good friend knows :) Now that i think of it, I completely understand that snow is one of Finland's most important tourism arguments.

I spoke to family last night on skype. My smallest brother has his birthday on Friday and I'll miss it. Work colleagues are at one of the most fun annual seminars, experiencing the culture and hospitality on Bydgoszcz (Poland) and I'm missing it. My teammates at the local kennel club in Hyvinkää have been really pouring in the congrats for our win on Sunday. I miss the peer support they give. And yesterday at the mall, I was looking at the jackets, jumpers, woollen scarves and hats (I'm getting use to the craziness of them being sold here) and felt an urge to touch them, to wear them. I miss wearing winter clothes, how crazy is that?

Naturally, there are plenty of things, activities, people etc. to make up for all I miss, and I can put the air conditioning to as low as it goes and start 'rolling' my own snowball (should put it in the freezer for a bit, I think), but perhaps the best medicine is getting a good friend, with her bag hopefully full of rye bread and real liquorice, to visit. Just a few more days now!

Voitto kotiin

2009-11-01T17:41:00.000-08:00

Elinen oli rankka päivä. Lähdettiin kotoa sillä oletuksella että palataan muutaman tunnin kuluttua, sillä täällä agility on vasta ihan lapsen kengissä Suomeen verrattuna eikä osallistujia ole paljoa. Ja ennenkuin kukaan tuomitsee, niin voin kyllä ihan ilman ilkeyttä äänessäni sanoa että touhu on lapsen kengissä - nimittäin kisakirjettä en ikinä saanut (kennelklubi sanoi kyllä lähettäneensä sen, mutta eipä saapunut perille, ja posti täällä kyllä kulkee ihan hyvin), joten soittamalla sain selville että paikalla tulee olla viimeistään 11.45 - mutta se olikin kaikki mitä tiesin. Aiempien kisojen perusteella arvioin ettei osallistujia ole paljoa eikä kisaan siis pitäisi mennä kuin pari tuntia. Mutta toisinhan kävi..

Kisat oli Singaporen messukeskuksessa, samassa koko päivän tapahtumassa kuin kansainvälinen kaikkien rotujen näyttely, tottelevaisuuskisat ja lemmikkikoirien hupailut (naamiaisasukisaa yms.). Paikalla oli myös kymmeniä tarvike-, ruoka- yms. myyjiä ja mm. SPCA ja Action for Singapore Dogs (ASD). Sain yllättävän nopeasti selvitettyä 'ilmoittautumiseni' (kirjeessä olisi pitänyt tulla numerolaput valmiina), eikä ekan kisan alkuakaan tarvinnut kauaa odottaa, vaikka paikalle saapuessamme meneillään oli vielä vika tokokisa. Tokokisan päätyttyä ja kun agility esteet oli saatu paikoilleen, kisasihteeri kuulutti "15 minuuttia rataan tutustumiseen", joten lähdin Rekun kanssa ulos. Kun tulimme takaisin, Antti tuli meitä vastaan kertoen että rataan tutustuminen oli jo alkanut! Siis voi helv.. mutta eihän siinä mitään hätää ollut, rataan tutustuminen tehtiin täällä nimittäin käänteisessä järjestyksessä Suomeen verrattuna; ensin tutustuttiin vapaasti rataan 10-15 minuuttia (!! Suomessa aikaa on 5min..), sitten tuomari antoi ohjeita ja vastaili kysymyksiin, ja vasta sitten rata mitattiin että saatiin ihanneaika..

Kysyin tuomarilta kuinka nopeasti tulee olla valmiina lähtöön - lähtö ja maali kun olivat suht vierekkäin ja samaa 'kujaa' käytettiin omaa vuoroa odottaessa, lisäjännitystä siis kuumenevan Rekun ohjaajalle.. - ja hän sanoi että heti sitten pitää olla valmiina kun edellinen tulee maaliin. Höh, eihän tarvinnut, siinä välissä tuomari kävi varmistamassa että ajanottajat oli saaneet ajan otettua (yksi koirakko joutui avoimessa uusimaan lähtönsä kun ajanottajat kämmäsivät) ja että virheet tuli kirjattua (ratatyöntekijät ei oikeen olleet hereillä (ja heitä oli vain 2) sillä yhden koirakon tiputtamaa rimaa ei oltu nostettu siihen mennessä kun koira tuli esteelle uudestaan), ja vielä kysyi meiltä olemmeko valmiita ennenkuin antoi lähtöluvan! Ei ihme että kisat venyi..

Mini Novice Agility luokka aloitti kisan, ja Rekku pääsi radalle yhdeksäntenä kymmenestä koirasta. Rata vaikutti helpolta. Suht' suoraviivainen rata, vain 14 estettä, ei keinua eikä muuria, eikä putkia puomin alla tms. haastavampaa. Ajattelin että vain se yksi esteen takapuolelta hyppy olisi hankalampi kohta, mutta en tietty osannut varautua lyhyeeseen väliin tokan hypyn ja kepeille menon välissä - ja siihenhän se kosahti kun koitin ottaa Rekun haltuun ja ohjata kepeille enkä kaikkea kerennyt, joten Rekku meni väärästä välistä sisään ja jouduimme uusimaan kepit. Muuten menikin sitten hyvin ja ripeästi, eikä Rekku edes rynnännyt seuraavana vuoroaan odottavan päälle :D

Rekku kuuluu täällä siis miniluokkaan ja aloittaa kisaamisen 'alusta' eli noviisi luokasta (Suomen 1-taso) kun Suomessa saavutettua avoimeen luokkaan (Suomen 2-taso) nousua ei täällä voida hyvittää - eikä siis ihme, kun täällä kisataan aika erilaisilla säännöillä:
- Jos koirakon suoritus menee yli ihanneajan = hylkäys.
- Jos koirakolle tulee yksikin virhe esteiltä = ei sijoitusta.
-> Vain siis virheettömät, alle ihanneajan olevat suoritukset kelpaavat, ja nopein voittaa. Aika raakaa, täydellisyyteen pyrkivää touhua..
Mini Novice Agility luokassa vain yksi suoritti radan virheettömästi alle ihanneajan, luokassa oli siis vain voittaja eikä muita sijoittuneita. Voittaneet Robert ja Cyber ('taksikuskimme' treeneihin ja siis treenikaverimme) nousivat voitollaan minien avoimeen luokkaan, jossa kilpailee tulevaisuudessa 'jo' neljä koirakkoa. Mestariluokassa (3-taso) ei kilpaile mineissä eikä makseissa vielä yksikään koirakko Singaporessa.

Joitakin tunteja myöhemmin, kun vihdoin kaikki 29 agility starttia oli saatu kisattua ja esteet korjattua & uudelleen järjesteltyä, alkoi hyppyradat. Oltiin Rekun kanssa odoteltaessa käyty ostoksilla ja vyölaukussa oli uusi vinkuva, muovinen hot dog. Ehkä sillä oli merkitystä, sillä meidän suoritus Mini Novice Jumpers - luokassa meni aivan nappiin. Rata oli mielestäni vähän vaikeampi kuin agilityrata (mutta ei siis siltikään vakea), sillä vaikka radalla oli jälleen vain 14 estettä, oli se niin lyhyt että ihanneajaksi tuli 27 sekunttia. Me ei olla ikinä menty rataa joka pitäisi niin nopeasti suorittaa :o! Kuitenkin kun kaikki menee nappiin, ei virheitä, Rekku paineli kuin tuulispää, mun valinnat ohjauksessa osui oikeaan - niin mehän oltiin maalissa alle 18,34 sekunnissa! Wow, en ois uskonut :)

Kukaan ei onnistunut alittamaan meidän aikaa, joten me voitettiin kisa. Ja siis vaikka hauskanpitohan on ehdottomasti voittoa tärkeämpää niin JIPPIIIII!!!! Agilityradan voittaneet Robert&Cyber tuli maaliin vähän meitä jäljessä ja sijoittuivat kakkoseksi.

Tässä vaiheessa me oltiin oltu kisoissa jo neljä tuntia. Kun meillä kuitenkin meni hyvin niin odotettiin sitten vielä viralliset tulokset (mitkä vahvisti meidän voiton) ja päätettiin oottaa palkintojen jako ennen kotiin lähtöä vaikka huoltojoukoilla alkoikin pinna kiristyä ja Rekku mökötti. Mut voi ei - palkintoja ei jaettukaan heti vaan agilityn jälkeen vuorossa oli vielä avoimen luokan tokokisa! Kyllä ois tämmöinen suomalaiseen tehokkuuteen ja järjestelmällisyyteen tottunut taas kaivannut jotain kisakirjettä, aikataulua, mitä tahansa infoa.. Hammasta purren ja mukavien treenikaverien ja muiden agilityharrastajien kanssa jutellen (ja vähän tokokisaajien taitoja ihaillen) sitten vietettiin pari tuntia kehän laidalla. Treenikaverit kyllä selitti miten kustannussyistä kisat on pakko pitää näyttelyn kanssa samassa ja kun tuomareita ei naapurimaista löydy, niin samaa, Ausseista tai Uudesta-Seelannista lennätettyä tuomaria käytetään sekä tokoon että agilityyn, eikä kisoja siis voida esim. pitää päällekkäin. Rekku oli niin poikki että se tuli syliin..

Palkintojen jaossa Rekkukin kuitenkin piristyi, ja vaikka odotus oli ollut puuduttavan pitkä niin oli se hienoa käydä ykköspokaali pokkaamassa! Täällä kolme parasta käy yksitellen hakemassa pokaalin ja ruusukkeen tuomarilta ja tilanne kuvataan kennelklubin lehteen. Ykköseksi tullut saa lisäksi ison, painavan lasisen maljan, joka on kiertopalkinto. Uuno Utelias tietty tsekkas oisko maljassa mitään syötävää palkintoa :D

Onneksi me saatiin taksi heti messukeskuksen ulkopuolelta, sillä niin poikki oli koko meidän porukka painavine palkintoineen vietettyään kahdeksan tuntia kisoissa. Rekku nukkui koko taksimatkan kotiin, ja kesken voittajan kuvaussession kotona:

Busy as a bee

2009-10-30T19:48:00.000-07:00

I'm busy again. It took 1,5 months. I'm not sure if it is more or less than I expected, but I'm sure that some had their guesses ;) I no longer find it fun to go to the pool in the middle of the day, or to spend half a day reading a good novel. I want action, I want a full schedule, commitments, things to do, bzzz :D!

And that's what I have got..

Besides doing a bit of work to my 'real' employer Laurea, I have started at a new job. It's once a week, practical, hands-on work with one great reward: feeling good about doing good. I volunteer at Animal Lover's League's dog shelter. (Will blog more about this later, promise.) And greedy as I am in this way, I have also been in contact with ACRES, an animal welfare organisation similar to Animalia in Finland (+wildlife rescue), about volunteering with them. I got such nice e-mails from them I can't resist helping out!

And naturally, then there are the practical things to do, housework, sports, weekly visits to the wet market and the dog run.. and I have not forgotten about getting to know Singapore either. Today I plan to visit the Clean and Green Singapore 2010 Carnival at Hortpark, and for next week a plan has been set to visit some of the few farms Singapore has (yep, not all land on this island is built). But before that, I will attend a 'self-developing' activity and join our downstairs neighbour to a informal writing group that gets together on Saturdays to do writing exercises. So, keeping busy.. (gotta start using a calendar!)

Celebs / Julkkikset

2009-10-25T07:40:00.000-07:00

This news clipping is from the Straits Times (Singapore main newspaper) on Oct 14th (the day Rekku got out from the quarantine). It does not mean we are celebrities or anything, but one person at agility practice did say 'you were int he paper the other day!'

Tämä uutisartikkeli oli Straits Times:ssa (Hesaria vastaava lehti täällä Singaporessa) viime ke 14.10., päivä jona Rekku pääsi karanteenista :). Meistähän ei mitenkään julkkiksia ole tämän myötä tullut, mutta kyllä yksi ihminen agility treeneissä meidät tunnisti ja sanoi 'hei, tehän olitte lehdessä!'.

(kuvan saa suuremmaksi sitä klikkaamalla)

Se, miten me lehteen päädyttiin, meni näin: Karanteenissa henkilökunta vaan yks päivä kysyi saisiko mua haastatella kun yksi toimittaja tekee juttua karanteenista. Sanoin että tottakai ja lupasin kertoa vain hyviä asioita ;) Eihän mulla itseasiassa mitään pahaa sanottavaa karanteenilaitoksesta olisikaan, hyvää huoltahan siellä koirista pidetään. Koko karanteenin vaan olisi voinut jättää väliin..

Mun nimi taisi olla listassa ekana (haastattelivat muitakin) koska kun toimittaja soitti, me juteltiin pitkään eikä hänellä ollut vielä jutun fokus selvillä. Hän kysyi useampaan otteeseen että eikö tuontiprosessissa ollut mitään vaikeaa - ja kappas, mikä olikaan se ainoa asia pitkästä keskustelustamme joka lehteen pääsi? Muutamaa päivää myöhemmin hän soitti uudestaan ja kysyi voisiko meitä myös kuvata. Karanteenistakin kuvaukseen suostuttiin, tosin karanteenin, tai siitä vastaavan osaston, johtaja oli paikalla tarkkailemassa ja varmistamassa ettei kuvaaja tule sisätiloihin kuvaamaan. Me leikittiin ja temppuiltiin Rekun kanssa liikuntavartilla niinkuin aina, ja kuvaaja kuvasi. Kun karanteenin henkilökunta sitten Rekun lähtöpäivänä vinkkasi että juttu on lehdessä, en meinannut löytää sitä, niin piskuinen se oli. Jotenkin sillä kuvien määrällä olin odottanut isompaa kuvaa.. :D

feeling at home

2009-10-22T08:13:00.000-07:00

Someone asked me earlier this week if our dog is yet feeling at home here in Singapore. I think he is getting there. In the flat he's at home, since we have all our own furniture, and outside he already knows the near neighbourhood; which corner to turn to get home, where his new good friend Urho lives and where his local shop is (I believe this is just as important to him as to me :D). Rekku is eating the same food as he has been for years, and from similar bowls as he did at the quarantine, but he is not eating very well. Today it hit me when he was again wanting to go out at about 5pm. The quarantine. 30 days of eating and going out at an exact time everyday.. that's why he has been hungry and wanting to go out 'at weird times'.

I've been also been thinking of myself. Am I feeling at home in Singapore? To me, being with my family and having things to do - things that I love to do - is the minimum. So when Rekku got home and we got into the agility practice group the minimum was filled. Having an internet connection and our own familiar furniture also helps, as does having an eco/organic store, grocery store, the body shop and a pet supplies store close by. Having great neighbours and a few good friends is a big bonus.. So yes, I can say that I feel at home here.

Today the feeling at home got a little stronger, as I visited the hairdresser's and survived. In Finland I've been going to the same excellent hairdresser for years, and the last time I lived abroad I grew my hair longer (due to bad experiences with Glaswegian hairdresser's 10 years ago), so I was seriously nervous today. I suppose the hairdresser (director of the place, I thought I ought to play it safe and ask for the highest ranking and most expensive) noticed, since the only small talk we made was about how long I have been in Singapore and is this my first time at hairdresser's. We also spoke about my hair, and when he said he has his own way of cutting hair, I remembered that being director does not necessarily mean skill in Asia as many get their jobs using their connections (i.e. who you know is more important than what you know..). But hey, my hair turned out just as it was supposed to, so all ok! :)!

Uutta ja ihmeellistä

2009-10-17T19:18:00.000-07:00

On hauskaa, ja samalla ärsyttävää, seurata Rekun tutustumista uuteen naapurustoon. Hauskaa siksi että kuten kuvat alla kertovat, Rekku on todellinen Uuno Utelias. Ärsyttävää siksi että Rekun kanssa kävely on todella hidasta kun joka paikka pitää tutkia tarkkaan.

Eilen aamulla me käveltiin kasvitieteelliseen puutarhaan (Botanic Gardens) Rekun kanssa. Matkalla Rekku tutki Singaporen sadekuuroja varten tehtyjä sadevesiojia, jotka ovat hieman suurempia kuin Suomessa olevat..

Kun me vihdoin päästiin puistoon asti, Rekku oli valmis hieman vilvoittelemaan itseään.. tai sitten Uuno Utelias vain halusi selvittää mitä veden alla piilee ;)

Botanic Gardens:ssa on keskellä kiva terassikahvila joka on myös 'koiraystävällinen' eli sinne saa mennä koirien kanssa, ja sen kyllä huomasi - noin joka toisen pöydän luona oli myös karvaturri asiakkaana. Suosittua koiranomistajien lauantaiaamun huvia siis :) Koko kävelylle tuli matkaa yli 5km, ja vaikka se ei muuten ole matka eikä mikään, niin kun Rekku vielä vasta totuttelee ulkoiluun täällä kuumuudessa (karanteenissahan pääsi ilmastoidusta huoneesta ulos vain vartiksi kerrallaan) ja siihen nähden koiruus kyllä tsemppasi hyvin :)

Hyvää Joulua!

2009-10-16T04:21:00.001-07:00

Tää bloggaaminen menee kyllä nyt ihan överiksi, mutta en voi olla kirjoittamatta.. nimittäin multa meinas tippua leuka sijoiltaan kun hetki sitten kävelin Tanglin Mall:n ohi. Kauppakeskuksen pääsisäänkäynnin yläpuolella luki jättimäisessä valotaulussa "Season's Greetings". Tietääkseni se viittaa jouluun, ei seuraavana juhlittavaan Halloweeniin..
Orchard Roadin puolella kauppakeskusta oli jouluvalot kadun yllä paikoillaan, ja kaiken lisäksi kauppakeskuksen ulkopuolella oli isoja joulukoristeita ja lastenmentäviä muovisia 'jättipiparkakkutaloja'. Niiden luona olu kyllä kyltit "work in progress", eikä valotaulussakaan ollut valoja (mutta aurinko kyllä paistoikin niin ettei tarvinnutkaan olla), mutta silti.. kyllä tän täytyy olla ennätysmäisen aikainen joulunaloitus.

Ps. Kävin nappaamassa kuvalliset todisteet 17.10.:

not-at-all-wet market

2009-10-16T00:33:00.000-07:00

Following on from yesterdays deep (?) thoughts and anxiety over not being green enough to slow down climate change, this morning my neighbor and I set off to the local wet market instead of the air-conditioned-to-too-chilly mall and its western-style grocery store with far away imported, over packaged goods. And we walked. Well, coming back by taxi because we simply could not carry all we bought - which was not more than we need, it will all be consumed with bliss :)

Walking into the wet market (see above, it's really not wet at all, the markets are just called wet markets because the floors used to be wet with wash off water from fishmongers) it was no bliss for us animal lovers - there was this box full of toads on top of each other, barely their noses above water and certainly no room to move. I don't think they have moved anyway, they were probably panic-stricken. Who eats them? Or are only their legs used? Poor froggies, I say.

Despite of the poor start, it turned out to be a fab visit. We bought meaty bones for the dogs, fish, and lots of veggies and fruit, most of which were 'local' (i.e. from the neighboring countries) and some organic. The organic vegetables looked way better than the 'normal' ones, and now after lunch I can ad that they tasted good too :) There was hardly any difference in price, unlike at the supermarket, where most organic produce is flown in from across the world and can cost three times more than 'normal' products.
The stall holders were mostly Chinese, and not many of them spoke good English. So it was enough to get a fruit in the right kind of state of ripeness and to know how much to pay for it (not, much, the prices were generally 50% less than in the supermarket - so no wonder we needed a taxi home..), so I forgot to ask for the origin of the fish I bought and weather it had been sustainably fished. I kinda doubt it..

Although we had brought our own canvas bags (and a cooler bag), we kept getting everything separately bagged in small plastic bags (too small really to be reused as rubbish bags). Only once I refused a bag (was quick enough), so there's room for improvement for next time :D
Aah, the taste of the mangoes we bought still makes my mouth water.. A date for the next trip to the wet market has already set. Might make it a Friday tradition ;)

Climate change

2009-10-15T02:22:00.000-07:00

Today is the Blog Action Day for climate change.

I signed up because I wanted participate in writing about something that I feel is an important and pressing issue. Now, as I think of the topic above, words, headlines and images are flying through my head and one question keeps popping up: Why doesn't the link between knowledge, awareness and action seem to work?
Until today I have not met anyone who would not have heard of climate change (small children excluded). I don't think I've met anyone who doesn't have knowledge of climate change either, but the depth and quality of knowledge varies. I have, however, met people who seem not to have reached the state of awareness yet (and I'm not including people who are aware but simply refuse to believe) and for some, the awareness is under the surface. I mean that they are aware of the reasons and consequences of climate change and how it all relates to their own life, but they do not really think about it. And certainly do not do anything about it. Not that the actively aware people do either - and many do, "as much as they can" they believe, but simply being aware of the problem is somehow not enough to act. It's like as if the impulse from brain to move the right leg forward isn't getting all the way to the leg.
And this is what continuously puzzles me. If we know about climate change, why aren't we aware of the big picture and our own role in it, and why aren't we doing anything about it? There are a million possibilities to change one's actions to more "climate friendly" ways, even if money, time, usability or other issues - sometimes even plain laziness - stand in the way.
Couple of years back, as part of my MSc studies, I designed an educational course on sustainable development for adults. The basic idea behind the course was to get participants to see the link between far-away global environmental problems, such as climate change, and their own life and the small choices they made every day, starting from the kind of breakfast to have, which soap to use in the shower, what to wear and how to get to work. I believed that by creating awareness, people would surely act. I mean if you know that micro waved porridge has a lower carbon footprint than fried bacon and eggs, thus contributing towards slowing down climate change, surely you'd choose the porridge? (better for you anyway!)
But as I think about that now, and look at my reflection against the window and question whether I myself always make the right choices and do I do enough.. and what is enough, really? What would it really take for us to make a real impact on slowing down climate change? Should I beat myself up about not doing enough, sometimes giving into the pressure from people around me, the societal and cultural ways, being busy or wanting to do something the easy way, not having to think every time making a choice between products? Or, would it only help if everyone tried a bit harder, changed even a tiny bit towards being "climate friendly"?
Some believe climate change is out of our hands, won’t make a difference what I do as it is another country to blame, or that terrible, polluting corporation. They are the ones with an impact. But corporations are made of people, and so are countries. So really, every person counts – and climate change is a global problem, so what does it matter who’s to blame more since everyone will be affected, some more, some less, and every one can do something, some more, some less? This reminds me of our housing cooperative back home. There’s only a little bit of common yard to take care of, but as some are so keen on everyone doing their equal share (which is not required, the law states it’s voluntary for all house owners) or “I won’t do anything either”, it’s come to the point that the work will have to be outsourced and everyone will have to pay extra (their equal share) for it. Another non-economic (the money invested into a common shed and tools wasted) and non-climate friendly (instead of "local people" doing the work, someone will drive to the site to carry out the work and drive back) decision made just because it mattered so much who does how much of the work. Or was there perhaps some broken links between the knowledge on the issue, awareness of the big picture and one's role in it and the action that could / should have been taken?

Rekku kotona

2009-10-14T01:11:00.001-07:00

Vihdoin! 30 päivää karanteenia on ohi, ja tasan kk sen jälkeen kun Rekun kanssa saavuttiin Singaporeen, pääsi koira tänään kotiin karanteenista. Ihanaa :)

Karanteenin tarkoitushan on varmistaa ettei ulkomailta tuleva koira tuo maahan vesikauhua tai mitään muutakaan tarttuvaa tautia. Kun koira saapuu maahan, se saa raivotautirokotuksen (huolimatta siitä, että sillä täytyy olla voimassa oleva raivotautirokotus voidakseen saapua maahan) ja jää karanteeniin tarkkailtavaksi. Karanteenin aikana sen terveydentila tarkastetaan joitakin kertoja, mm. lämpö mitataan yms. Kuitenkin karanteenin aikana koiraa saa lääkitä itsenäisesti jos tarpeen. Tammikuussa Singaporen karanteenisäännökset muuttuu niin, että tähän asti neljä maata sisältänyt lista maista joista tuotavat koirat voivat jättää karanteenin väliin, laajenee, ja tietyistä maista koiran tarvitsee olla vain lyhyessä karanteenissa - mutta lopuista, mukaan lukien Suomi, karanteenikäytäntö jatkuu ennallaan. Miksiköhän raivotautivapaa Suomi on edelleen 30 pvän karanteenin ryhmässä? Siksikö että Suomeen voi koiria viedä lähes miten sattuu (eihän Rekun passia edes vilkaistu kun Saksan kautta kotiuduimme Skotlannista 2005..)?
Ennenkuin Rekku pääsi karanteenista kotiin, piti meidän hankkia koiranpitolupa ja tietysti maksaa koko kallis lysti (me kun "hemmottelimme" Rekkua kallilla ilmastoidulla huoneella..). Koiranpitoluvan sai helposti, kun vaan oli oikeat paperit mukana ja käväisi oikeassa toimistossa odottamassa 15min. Rekun kastroinnistakin kelpasi passissa ollut suomenkielinen eläinlääkärin merkintä, mikä nyt siis oli ihan rahan arvoinen, sillä kastroidun uroksen lupa on vain 14 dollaria (vajaa 7 euroa), kun kastroimattomasta tulee pulittaa 70 dollaria.

Eilen mä tilasin taksin valmiiksi hakemaan mua ja Rekkua, täällä kun ei saa koiria kuljettaa julkisissa kulkuneuvoissa. Ja olihan meillä myös Rekun lentoboksi ja ruokasäkin jämät - tai siis puolethan siel oli säkissä jäljellä vaikka olikin koira syönyt aina napansa täyteen, näytti muuten karanteenilaitoksen vaaka lähes 14kg kun lähdettiin, Rekun painoennätys! Lenkille, lenkille vaan.. Niin takseja täällä saattaa myös olla vaikea saada koiran kanssa, joskin helpompaa meille kun on "pieni" koira, ja lemmikkitaksit puolestaan on tavallisia takseja jopa kaksi kertaa kalliimpia. Mutta mä onneksi tapasin siellä agilitytreeneissä toissa sunnuntaina Robertin (treenien ainoa mies!) joka on sattumoisin myös taksikuski, joten hän kuskasi meidät kotiin ja samalla sovittiin treeneihin meno sunnuntaiksi :)
Nyt on sitten Rekku ja boksi kuurattu (haisivat ihan karanteenlta) ja ruokasäkki pussitettu pieniin puseihin jotka on ladottu jääkaappiin - ei sinne mun hedelmät ja muut meinaa enää mahtuakaan - ja käyty ekalla korttelilenkillä jättämässä viestit naapuruston koirille + tietty käyty tsekkaamassa naapurikorttelin lemmikkitarvikekaupan valikoima (Rekun häntä heilu ihan hulluna, taitaa olla pieni shopaholic :D!!). Tällä hetkellä Rekku makoilee pöytäni alla ja nauttii maahan asti olevien ikkunoiden tuomasta näköalasta:

Jokunen hetki sitten se kävi myös "parvekkeella" (tai siis ranskalaisen parvekkeen sadevesisyvennyksessä) vilkuilemassa naapuritalon uima-allasta:

Meeting with the King

2009-10-11T18:34:00.000-07:00

Last night I met with the King.
Durian, The King of Fruit to be exact (Singapore does not have a king). I was introduced to him by a group of very nice Singaporeans, Chika, Tracey, Nin and Dan (thank you!!). We went to meet the king in Geylang, the only area in Singapore that can be considered somewhat dangerous. It is not recommended for anyone to go there alone or drunk, especially ladies, due to the prostitution and black market sales around. And I have heard rumours that Geylang is the office of the Singapore mafia. If there is such a thing.. Well, anyway, we went as a group and on a Sunday night, so although it was busy in my eyes (our neighbourhood is really quiet) it was not. Just some people about, meeting the King!

After exploring our choice in different durian species at different stalls (and learning a lot about all the other fruit as well), we sat down to taste four different kinds of durians. It was exiting; what if I didn’t like it? What if I could not eat it? What if I had to throw up?

My guides were supportive, helping me every step of the way.. and surprise, surprise, as we sat down, the smell had gone and the durian was not so bad. Not bad at all. (Apart from that XO kind, that one I could not eat beyond two bites.)

The flesh of the durian looks like raw chicken meat, but it is softer and stickier than it looks, and it melts in your mouth. There’s a seed in every bit of flesh, and the seed is not edible.

Besides trying out the different durians, I learned many important facts about the king:
- durians are not picked, they fall of the trees when they are ripe, and they only fall of the trees in the evening and night time. If you were to get a durian that has just fallen from a tree, and opened it up, steam would come out and the flesh would be warm – durian at its best.
- the prices of durian vary from S$1 to 50, according to the quality of the fruit. They come in several flavours from bitter to sweet, and with a hint of cognac taste (the XO I did not like..).
- animals, such as tigers in the wild and dogs, also like durian. Chika’s two dogs beg for durian at home, and tigers are a work safety risk for durian pickers. (Another work safety risk is the durian itself, as the thongs are quite sharp.)
- especially Malaysians love durians (bit Singaporean Chinese do too). There’s a saying that a Malay man would give up his sarong for the last piece of durian. Another saying, Chinese if I remember correctly, is that when a man displeases his wife, the wife will tell him to go into the living room and kneel on durian shells.
- durian and alcohol don’t mix (can be lethal apparently.. ), instead the best drink is coconut juice from a real coconut. It cleans the taste from the mouth, so that the flavours of the durian come forward.

After eating all the durians (no, not me, I only had 4 or 5 pieces, I’m a beginner..) there was just seeds left, and we washed our hands using the empty durian shell as soap – the best way to get rid of the smell in your fingers.

Before heading home we, or I actually, tasted some other exotic fruit (and I think everyone else simply got a kick out of watching me tasting). I got to meet the Queen as well, and she tasted so good and sweet that I took home a kilo of her together with “new potatoes”, small potato-looking fruit whose name I already forgot.. they taste good too!

I took so many pictures that one could think I was doing a documentary ;) But no, I’m just fascinated by this fruit that stinks and looks like chicken and yet people absolutely love it. Thanks Tracey, Chika, Nin and Dan for the experience!

Mitä kuuluu?

2009-10-09T07:23:00.000-07:00

Kukkuluuruu :)
Se on nyt niin, että vaikka "ammattiminäni" haluaisi kirjoittaa analyyttisesti kulttuurishokista, englanninkielestä ja Aasiasta, "ekominäni" kuluttajan valinnan vaikeuksista (joo, menin ja ostin SUOMALAISIA mustaherukoita lähisupermarketin pakastealtaasta, nam nam nam mutta hyi hyi mikä hiilijalanjälki) ja "harrasteminäni" vapaaehtoistöiden etsimisestä ja tulevasta agilityurastamme, niin nyt kyllä kirjotan ihan vaan arjesta. Arkipäiväisistä, tavallisista asioista täällä Singaporessa.
Päiväthän täällä menee nyt suunnilleen niin että aamupäivä menee netissä, iltapäivä karanteenissa ja ilta urheillessa. :D Paitsi että mulla on viimeisen viikon ollut noin joka toinen päivä kurkku kipee ja joka toinen päivä ei, eli just silleen ärsyttävästi ettei tiedä oikeen onko tulossa kipeäksi vai ei, ja urheilu on jäänyt vähän vähemmälle. Joka viikkoisessa joogassa kyllä tietty olin nytkin keskiviikkona, se on niin kivaa ettei sitä voi jättää väliin muuten kuin ens ke kun Rekku pääsee vihdoin pois karanteenista.
Viime tiistaina mä olin myös rouvaseurassa, tällä kertaa kävellen tutustumassa Kampong Glam eli Bugis-alueeseen. Käytiin moskeijassa, Malesian perinnekeskuksessa ja Arab Street:n kangaskaupoissa. Retki oli sellainen vapaamuotoinen, yhden suomalaisrouvan vetämä ja oikeen mukava kaikessa epävirallisuudessaan. Tapasin taas uusia suomalaisia rouvia.. opin uutta islamista ja kankaiden painatuksesta käsin, ja otin muutaman hyvän kuvan. Täytyy ens viikolla koittaa kerkee fiksaamaan nettialbumia kuntoon.. (kuulostaa siltä että täällä ois suorastaan kiireistä, ja niinhän se kyllä melkeen on!).
Myös karanteeniasemalla oon tavannut muutaman uuden suomalaistuttavuuden, Hannan ja Miikan. Hannan ja naapurin Helin kanssa me käytiin keskiviikkona yhdessä lounastamassa ja juttelemassa koiristamme (ja muustakin :D!), ja kyllä täytyy ihmetellä tuuria kun on kaksi noin mukavaa ja samanhenkistä ihmistä päässyt täällä tapaamaan! Nyt sitten vaan jännätään tuleeko myös meidän koirat yhtä hyvin toimeen.
Säät on tän viikon aikana vaihdelleet ukkosen, sateen, pilvisenpäivän ja paahtavan auringonpaisteen välillä. Säällä kun säällä tulee edelleen hiki, varsinkin jos vähänkään ottaa nopeampaa askelta. Ja koska on tulee hiki, tulee myös nihkeä olo, ja on aivan sama mitkä kengät on jalassa niin lähes joka päivä on jossainpäin jalkoja hiertymä. Tällä hetkellä molemmissa jaloissa on iho silleen rikki ettei oikeen muita kuin lenkkareita voi jalkaan laittaa ja tekis kyllä mennä kenkäkauppoja taas kierteleen. Kengäthän on täällä tosi edullisia, mutta mulla kun on tyypillinen leveälestinen suomalainen jalka, niin ei niitä kenkiä niin helposti löydy. Ja sitä paitsi, täällähän on tällä hetkellä talvivaatteet myynnissä.. näin metrossa täs yks päivä yhdellä aasialaisella naisella nahkaiset nilkkurit - siis sellaiset alkutalven kengät! Tääl kuumuudessa.. apua.
Tänään kävin nauttimassa elämästä taloyhtiön uima-altaalla. Kyllä se on tässä tämän hetkisessä "vapaaherrattaren" tilanteessa parasta, että voi aamulla tehdä pari tuntia etätöitä ja sitten piipahtaa uimassa ja aurinkoa ottamassa alakerrassa. Aivan ihanaa. Sitten sitä jaksaakin taas tehdä kotitöitä ja vaikka kirjoittaa blogia :)

a doggy day

2009-10-05T17:49:00.000-07:00

Sunday was a doggy day. In the morning we visited the SPCA's Paws and Purrs event, which was held at their facilities in honour of the world animal day. There were all kinds of activities; a dog trainer present for getting tips, product sales, info booths and a chance to get a cool tattoo for the day:

There were also ways you could help; bring food, join the SPCA, adopt a pet.. (yep, it was the topic of the day..). We got to visit part of the shelter facilities:

The SPCA takes in about 700 homeless / stray pets every month. They are all examined by a vet, and according to their condition, either put down or put in the shelter for adoption. Only about 10% get adopted. 10%!! That's not enough..

I registered as volunteer, and if they need me, I will start working sometime later this month. I hope I can do something that will help the SPCA in their work, and the animals in need.

There were dogs, cats, rabbits, hamsters.. all kinds of pets, and from all age groups, without a home. Most of them will stay at the shelter if no home is found for them. Some took the day in a very relaxed way..

In the afternoon I took part in the agility training Rekku and I got into. It was the first of practice sessions that will be weekly for the next three months. It is a group of trialers, i.e. dogs&owners who compete in agility and can practice independently.

Rekku is still in quarantine until the 14th, so I followed while the others practiced, and got to know people and the way their practice group works. Everyone was really nice! I also participated a little bit ;) At about 5:30 the group got organised and did runs through the full course one at a time, so when everyone planned their run I also planned how I would do it, if Rekku had been there.

The practice session was very relaxed, like a bunch of friends getting together. Most dogs were of lead, and behaved very well, although some were simply wondering among the obstacles while others practiced. To me it seemed a tiny bit chaotic at times and I wonder how Rekku and I will fit into the group, as we like our concentration and space when we practice.. I suppose the heat calms them all down :)

Herrankukkarossa

2009-10-01T21:32:00.000-07:00

Juu, tääl ollaan ku herrankukkarossa, turvassa myrskyiltä, tsunameilta ja maanjäristyksiltä.. Singapore tosiaan on turvallinen paikka, siis sekä sen suhteen ettei täällä tarvii pelätä tulevansa ryöstetyksi tai pahoinpidellyksi (oo ees pelottavan näköisiä ihmisiä!) eikä siis tarvii pelätä myöskään luonnonkatastrofeja - ne tuntuu osuvan vain naapurivaltioihin. Kyllähän Singaporessa maanjäristyksen "rippeet" tuntuivat, mutta harmillisesti mä olin just sillon metrossa enkä erottanut tärinää normaalista metron ajoittaisesta heilumisesta.
Nää viime päivien myrskyjen ja maanjäristysten aiheuttamat tuhot on kyllä järkyttävää katsottavaa. Se, mikä on musta yllättävää, on miten niistä ei uutisoida täällä sen enempää kuin mitä Suomessakaan. Jotenkin kuvittelin että naapurimaissa tapahtuvat katastrofit ois täällä lähempänä kuin Suomessa - jotenkin paremmin "käsinkosketeltavissa". Onkohan Suomessa jo SPR:llä rahankeräys meneillään? Ei täällä. Uutisissa kyllä kerrottiin miten jenkeistä lähti jo avustuskuljetus Indonesiaan, mutta entä Singaporen avustus? Täällä jos missä on porukkaa jolla ois mistä antaa.. (ai niin, sorry, millä ne kaikki kolme (vai oliko niitä neljä?) Luis Vuittonin liikettä sitten pysyisi pystyssä jos shoppailijat tukisivatkin maanjäristyksen uhreja?)
No, paras tutkia viimeistään nyt kun oon jo hutkinut.. Ahaa, katsokaas, olin väärässä: Singapore contributes another US$50,000 to Typhoon Ketsana—hit nations
Paras alkaa lukemaan uutisia paremmin ;)

Agilityä Singaporessa

2009-09-29T16:15:00.000-07:00

Jipii :)! Ei me ihan turhaan Rekun kanssa omituisia oltu karanteenissa kun pyydettiin ne kaksi muovituolia ja moppi hypyksi. Harjoitusta nimittäin tarvitaan, sillä olen ilmoittanut meidät ekoihin agilitykisoihin!
Kävin eilen Singaporen Kennelklubilla ostamassa paikalliset agilityn säännöt. Tarkoituksenani oli tarkistaa koko-luokkien rajat (täällä kun on vain mini koirat ja maxi koirat) ja päättää sen jälkeen ilmoitanko Rekun vain agilitykisaan vaiko sekä agility- että hyppyradalle. Kauhuskenaarioni oli että Rekku joutuisi maxeihin ja siellä hypittäisiin 50-65cm esteitä niinkuin Suomessakin.. Rekku pääsee karanteenista vasta 14.10., joten 1.11. se ei varmaankaan vielä olisi kunnossa hyppimään 65cm korkuisia esteitä (en kyllä tiedä olisiko se ikinä kunnossa moisia hyppimään..) vaikka kisat onkin sisätiloissa.
Singaporen kennelklubin agilitysääntöjen mukaisesti mini koiria ovat alle 45cm säkäkorkeudeltaan olevat, ja maxi koiria sitten kaikki isommat. Siispä Rekku on mini!! :D Pelkkä ajatus että meidän rotumääritelmän ulkopuolelle kasvanut kettuterrierimme olisi mini-kokoinen naurattaa, ja kun näin sääntöjen määrittelemät estekorkeudet niin en voinut kuin pyöritellä silmiäni. Minikoirat hyppivät 25cm korkuisia esteitä, maxikoirat 48cm korkuisia esteitä. Siis täh?!?!? Rekkuhan medikoirana hyppää Suomessa 45cm korkuisia esteitä. Osaako se ees moisten maassa makaavien rimojen yli hypätä?
Juttelin kennelklubin mukavien työntekijöiden kanssa, ja näin se tosiaan on. Ilmoitin sitten Rekun sekä 'mini novice agility' että 'mini novice jumpers' kisaan. Ennen kisaa Rekku mitataan, joten jos nyt sitten sattuu vaikka olemaan koiruudella rinta rottingilla, niin eipä meidän maailma kaadu vaikka maxikoiriinkin jouduttaisiin. Noviisiluokkaan me joudutaan koska ei olla ennen Singaporessa kisattu, eivätkä he voi meidän Suomessa saavuttamaan huikeeta (:D!) kisamenestystä meille täällä hyvittää. Siispä "aloitamme alusta". Heh, koko agility touhunhan piti alunperin olla vain hupiharrastus, mitä mä tässä oikeen tätä kisaamisen alusta aloittamista valitan? On tainnut löytyä kilpailuviettiä minustakin vähän ;)
Kun kyselin olisiko mun mahdollista saada nähdä joku edellisten kisojen rata, sanoivat he etteivät saa ratoja paljastaa. Siis vanhojen kisojen? Ok.. (=omituista, ajattelin) mutta entäs kisapaikka muuten? Kisat on messukeskus-tyylisessä hallissa, ja yleisö koirineen pääsee kolmelle sivulle rataa katsomaan. Jaiks!! Yleisö KOIRINEEN. Ja ne haukkuu. Meteli on vissiin korvia huumaava.. kropanhallinta on siis entistäkin tärkeämpää jos Rekku ei kuule käskyjä. Miten se yleensäkään voi keskittyä siel metelissä?
Kerroin kennelklubin työntekijöille (joista yksi oli itsekin agilityharrastaja) että meillä Suomessa annetaan toisille työrauha, että juuri nuo häiriötekijät ois meille vaikeinta.. No mutta, maassa maan tavalla ja tilannettahan pitäisi vaan päästä harjoittelemaan. Vaan missä? Karanteenihan on omillaan ihan hyvää harjoitusta (Rekulla on uusia naapureita, yksi haukkuu lähes taukoamatta, toinen ulisee ja raapii huoneensa ovea..), mutta ei kuitenkaan ihan sama juttu. Ko. agilityä harrastava työntekijä (ei taaskaan jäänyt nimi päähän) sanoi että miksi et tule mukaan harjoituksiin? Kisoissa käyvät harjoittelevat sunnuntai-iltapäivisin 2 tuntia itsenäisesti niin, että aluksi harjoitellaan yksittäisiä esteitä / pikkupätkiä välillä muille vuoro antaen, ja lopuksi otetaan kokonainen rata kisamaisesti. Täällä Singaporessa kennelklubi järjestää vain alkeiskursseja, sen jälkeen täytyy joko siirtyä kaupallisille kouluttajille tai treenata ilman koulutusohjaajaa kisaavien ryhmässä. No jos pääsee mukaan treeniryhmään niin tottakai me Rekun kanssa halutaan mukaan :)
Sunnuntaina alkaa sitten jo treenit, meen ilman Rekkua katsomaan miten homma täällä hoituu. Se harmillinen miinuspuoli tällä kaikella on, että se maksaa. Paljon enemmän kuin Suomessa. Kisamaksut oli suht. samat, 15€ per startti, mutta nyt ekalla kerralla pitää maksaa 'kisaajan maksu' 25€. Treenauksesta puolestaan tarvii maksaa 70€ kolmelta kuukaudelta - mikä noin tarkemmin ajateltuna ei olekaan niin paljon kalliimpaa kuin Suomessa.. onhan ne vapaat treenit, mutta toisaalta aikaa 2h. Tähän kaikkeen tulee valitettavasti päälle kulkeminen treeneihin ja kisapaikalle - täällä kun ei koirat saa mennä julkisiin kulkuneuvoihin.. eli jos kimppakyytiä ei löydy niin se on taksilla joka kerta. No, katsotaan miten miten käy kun päästään treenit aloittamaan.
Nyt joogaileen :)

Mooncakes for breakfast

2009-09-28T18:54:00.000-07:00

It is the Mid-Autumn festival, celebrated by Chinese in Singapore at the moment, that has brought mooncakes in every size and flavour into the shops. Must try them (try anything once, right?) I thought and bought three mini-mooncakes:

One is a "regular" lotus mooncake, the green one is a green tea flavour and the yellow - well, you should have guessed by now.. - is a durian flavoured one. Not because I like it, but because it seems to be a controversial fruit, and even though the smell of it almost makes me want to throw up, I'm trying hard to decide whether I like the flavour of it or not. I have not yet (still) tasted the actual fruit itself, but besides the mooncake, I can also add durian icecream into my list of durian flavoured foods I have tasted..

What are mooncakes then? Well, the crust is like marzipan, and the filing is a paste with almond flakes. It is very sweet and that much different that I could share these, even if they are mini..

ihana helle?

2009-09-28T05:52:00.000-07:00

iSingaporessa ei oo viikkoon satanut. Helle - tai täällä kai ihan vaan tavallisen kuuma keli - pyörii +32 kieppeillä. Kaipa se helle hellii nyt, juuri ennen vuoden "kylmintä" ja sateisinta aikaa. Ja siksipä kaupoissa myydään "talvi"vaatteita, takkeja, farkkuja jne. Miten kukaan voi sellaisia täällä päällään pitää? Mun hellemekot on hiestä märkiä joka päivä.
Päätettiin nauttia tästä ihanan lämpimästä kelistä. Kelistä joka siis on suunnilleen joka toinen päivä mun mielestä tuskastuttavan kuuma, ja joka toinen päivä ihanan lämmin.. Niin mentiin sitten eilen alakertaan taloyhtiön altaan reunalle vähän loikoomaan. Ja nyt on niin komeet punotusraidat.. Miten se aurinko nyt taas välillä niin ärhäkkä olikin?
Tänään, kuumasta kelistä huolimatta, pyysin karanteenilaitoksella liikuntavartilla kaksi muovituolia ja mopin lainaan henkilökunnalta (omituinen suomalainen..) vein ne sinne aitaukseen. Rekku oli heti kuviossa mukana, ja 'hyppy', 'eteen', ja 'kierrä' onnistui kaikki kuin leikki (paitsi kun jätin liian pienen kulman koiralle hyppyyn, sitten mopinvarsi tuli alas) .. ja vinkulelu sai kyytiä. En kauaa malttanut Rekkua rasittaa, ja lopuksi käveltiin "jäähdyttelykävelyä" ympäri sitä pientä aitausta. Mitäs jäähdyttelyä se kävely helteessä on olevinaan :D?

D-Day

2009-09-24T18:07:00.000-07:00

Long time ago my friends and I made a T-shirt to another friend with big letters 'D-Day' on it. We thought it meant 'The Day' (you know, suitable for birthday..). Of course one older fellow educated us that it came from the Second World War, representing the day of the Normandy landings, so in a way meaning 'Doom Day'. Quite naturally, I believe the T-shirt was not used much.
Today would be day to wear such a shirt. Why? Well, because today is the Earth Overshoot Day, and when you think about it, it is quite horrifying. Doom, really.. Earth Overshoot Day is the day that the people of the world have used up their resources for this year. That is the resources earth can sustainably produce. So what are we living on / consuming for the rest of the year (over 3 months, so more than 25% of the year?!?)? Credit. Resources that are borrowed from future generations.
I do not like it. I know it's easy to go shopping and just use Visa, as if none of your own money was being used - but the bill always arrives, and has to be paid. When does the bill arrive for using earth's resources on credit?
I think this is important, for the sake of everyone on this planet. I feel frustrated that in this hub of consumerism and capitalism where money talks and bs, or simply waste, walks over the borders to poorer countries, this kind of issue gets no space in the media. In Finland hs.fi did an article, but here the ST just goes on abut F1.
Finland's footprint is 27,5 and Singapore's is 18. How can that be? This tiny country has oil refineries, builds skyscrapers from concrete all day long and imports nearly everything sold in the stores - not to mention the energy used for air conditioning (I have not seen any solarpanels yet..) and the low recycling rate and wasteful ways with packaging - how can the footprint be smaller that Finland's?
I'm all questions, no answers today..
BTW, I tried to find a personal footprint calculator that I could use in my current situation (living in S'pore or just Asia in general). Not much luck, as I ran into 'What part of Australia do you live in?' question trying out the Global Footprint Network's calculator, and 'What type of energy do you use to heat up your house?' question trying out the WWF UK's footprint calculator..
Certainly no heating needed here, just cooling. But not on credit.. will turn it off now.

Yoga with the ladies

2009-09-22T22:49:00.000-07:00

I'm on a roll. For a second time I joined 'the ladies'. This time for yoga in Finnish (Finnish instructor, Finnish participants..). And it was great! Both the yoga class and the company. I'm getting the hang of this housewife thing..
Next task: ironing. (yep, not nearly as fun as yoga.. :D!)

hännän heilautuksia x 100

2009-09-22T17:47:00.000-07:00

Eilen kun menin kahden päivän tauon jälkeen Rekkua katsomaan (karanteenilaitos oli arkipyhän takia kiinni), odotti Rekku jo ovella ja kuunteli pysähtyisivätkö askeleet hänen huoneensa kohdalle. Kun menin sisään, alkoi koiran kippura häntä vispaamaan niin että se meinasi tippua pois paikoiltaan! Taisi tosiaan olla iloinen että tulin taas kylään :) Vaikka kyllä oltiin heti vaatimassa kurkkausta kassin sisään, siellä kun on tupannut aina jotain hänelle olemaan..

Rekku miettii tulisiko kanssani ilmastoidun huoneen puolelta terassille:

Tarkistin taas koko koiran ja totesin että karanteenin eläinlääkäri, joka raportoi mulle karanteeniin saapuessani että Rekku on pärjännyt hyvin (iho on hyvässä kunnossa eikä oo enää ukkonenkaan ripulia aiheuttanut, ruokahalu erittäin hyvä), oli ihan oikeassa, koira tosiaan voi ihan hyvin. Voidaan siis pienentää kortisoniannosta :)
Karanteenin meteli (osa koirista haukkuu äänensä käheäksi, yksi ulvoo vähän väliä, naapurin borderterrieri vinkuu ja Rekkua vastapäätä oleva vehnäterrieri ravaa ikkunasta toiseen kuin pakkomielteinen..) ja hajut (kaikkien koirien, ulosteiden ja kostean tropiikin hajut) saa mut aina vähän huolestumaan että miten Rekku jaksaa - minäkun en kyllä jaksaisi! - mutta hienosti se meidän kovahermoinen koiruus siis asiaan suhtautuu :) Rekku itse asiassa reagoi vain jos jostakin kuuluu vinkulelun ääni..

Rekku omalla terassillaan, josta näkymä yhdelle liikunta-alueelle:

Liikuntavartilla uskalsin jo käyttää koko vartin leikkimiseen ja tottistreenaukseen, niin että Rekku pysyi liikkeessä. Aika paljon se kyllä sitten läähättikin, ja lähti mielellään takaisin sisälle juomaan vettä ja nauttimaan ilmastoinnista. Vähän sen jälkeen kun me palattiin Rekun huoneeseen, se alkoi jo aavistella että kohta lähden ja häntä laski masentuneen näköisesti. Ja vielä on kolme viikkoa tätä kurjuutta edessä..

Rekku huoneessaan liikuntavartin jälkeen:

Long weekend

2009-09-21T06:34:00.000-07:00

It's been a long weekend in Singapore. Today, Monday, has been a public holiday due to Hari Raya Aidilfitri that celebrates the end of Ramadan. We thought about going somewhere away from the city for a mini-holiday, but decided not to, as Saturday was the first day both of us got to visit Rekku at the quarantine, and because half of this region was moving across borders for the holiday season anyway. So instead, we did some touristy things in our 'hometown'.
Yesterday we visited Chinatown and Little India, both of which are in their festive gear at the moment. Chinatown, as well as the whole Singapore, celebrates the Mid-Autumn festival. There were a lot of decorations everywhere and what made me glad - there were also lanterns made from recycled material such as disposable plates and water bottles.
Chinatown has a little kiosk that sells durian pancakes! I must seem like I have an obsession about the fruit ;) ..even though I have yet to taste it :D I just simply find it interesting how an ugly looking fruit that smells so bad I can't stay in the same room with it is actually the delicacy to so many. I know, I must try it..
Little India was buzzing with people, especially with men in moustaches ;) We visited Mustafa's 24h department store "shortly" - meaning we were there for quite a while but did not go very far :D I would like to go back to both areas of the city in the evening to see the decorations and lights at night.
Today we visited Kusu Island. It is a small island outside of S'pore, and just like I was hoping it would be, it was nice and quiet, with only a handful of people visiting it. It was relaxing laying on the beach, listening to the waves of the ocean and to the weirdest noises from the birds, so close to the busy city. Unfortunately the weather wasn't perfect and we decided to go back later, when Rekku is out from the quarantine (small dogs are allowed on the ferry, and Rekku sure can be small when needed..). On the way back (on the ferry) the rain was so heavy the whole scenery turned grey and smog-like.
Kusu Island, the tortoise island, had a turtle sanctuary, which on the map and in my mind seemed like it would be something great, a chance to see turtles in a natural environment etc. ..but no. It was a disappointment. Small cement pond, dirty water, lots of turtles.. sad, really. I was reminded of St.Petersburg Zoo, which has kept me away from zoos ever since my visit in 1998. But then again, it is the way things are in Asia.
Luckily dogs are treated well in the quarantine station :) Tomorrow I get to go visit Rekku again. The quarantine is not open on Sundays nor public holidays. I worry about him, especially because there's been a bit of thunder again today, and the thunder last week scared him. Staff at the quarantine have no doubt kept their eye on him and tomorrow I will get a full report on how he has been. Hopefully Rekku will get used to the thunder storms quickly.

Coffee with the ladies

2009-09-16T22:58:00.000-07:00

This morning I took the bull by the horns and forced myself to challenge my own preconception of 'the ladies', i.e. wifes and girlfriends who have followed their men's jobs abroad, and while men are at work long hours and maids take care of the house (and kids), the ladies get-together for coffee, lunches, shopping and gin&tonics.. and I went and attended a 'coffee-get-together' of the Finns in Singapore association. There were about 10 ladies present, from all age groups and some with small children. And suprise suprise.. they were all nice. Not stuck-up, not too fancy for anyone else, not I-know-it-all, not all made up and with shopping bags.. no, they were all nice, quite down to earth Finnish ladies. At least judging from the 2 hours I spent drinking coffee and talking. So, I joined the association and plan to attend the sports activities next..

Terkut Rekulta ;)

2009-09-16T05:01:00.000-07:00

Tänään kun menin karanteeniin, sain vastaani iloisen, energisen, oman itsensä Rekun. Me mentiin heti vierailuajan alettua ulos liikuntavarttimme käyttämään ja Rekku oli ihan intona kaivamassa mun kassia, kyllähän se Neneltä läksiäislahjaksi saatu vinku-kongi sieltä koiruuden nenään kumin tuoksun kantoi.. Rekku jaksoi juoksennella ja leikkiä aika hyvin, vaikka varoin kyllä etten uuvuttaisi sitä liikaa. Loput 2h vierailuajasta me oltiin Rekun huoneessa ja sen terassilla, harjoiteltiin vanhoja temppuja namien kanssa ja hengailtiin. Otin kännykällä muutaman kuvankin, mutta koska en niitä nyt viel koneeseen saa ladattua (piuha kateis tietty), niin laitan tähän pari kuvaa lentokentän karanteenista heti maahan saapumisen jälkeen:

Rekun kuljetusboxi:

Janoinen Rekku lentomatkan jälkeen:

Rekku ei ollut yhtään kirputtanut eikä rapsuttanut itseään. Karanteenin henkilökunta raportoi että se oli myös eilen syönyt jo lähes kaiken ja aamulla hoitanut vessa-asiat ;) Koiralla siis kaikki ok! Vierailuajan lopulla Rekku alkoi jo pilkkimään, joten taas pääsin lähtemään hyvillä mielin kun tiesin sen käyvän nukkumaan. Ja eikun huomenna uudestan..

too hot to eat

2009-09-15T21:55:00.000-07:00

The weather is hot and humid, takes away the appetite. (Which is ok, losing weight is always welcome..) The food is hot too, but in a spicy way.. just went and got take-away from the Indian restaurant across the street again, still can't stop wondering that rice + 2 types of veggies + a plain prata bread cost only 3,50 $! And it's good.. although to me, the prata seems like a half-baked naan bread. I prefer naan.
It's hot and humid for our little furry friend Rekku too. He had not touched his food yesterday when I visited him at the quarantine. I suppose it's ok, since he did have some 'extra energy' stored (he was well fed during the last week in Finland :D!). The most important thing is that he drinks water. And that he did :)
I visited Rekku yesterday at the quarantine for the first time. On my way there, I managed to pick a wrong short-cut (not so short..) and walked by several garden shops. Must go again some other day to find out if I can get my own banana tree or something to the tiny "balcony" we have.. I also saw a poster with a huge picture of a mosquito and the text 'If you let them breed, you will bleed'. Scary!! Will definitely take the 'Off!' insect repellent spray with me today..
The staff at the quarantine are really nice. They managed to get Rekku a space in the exercise field, so besides spending time in Rekku's room and terrace (yes, with a view to the exercise fields..) we got to go out of the building. Poor Mr. Tidy Man Rekku had held it all day and was very happy to get outside for his toilet business. He also ran outside as we did a few simple obedience exercises. 15 min. outside was enough for him for now, although I was suprised how well he could take the hot and humid weather. All-in-all, Rekku seemed fairly ok with the situation, but he was clearly nervous and puzzled by the completely new world. Luckily he did not make a fuss when I left, so no tears streaming down my face.. I suppose we are both independent in our owner and dog relationship. Can't wait to see him again today though!

muuttomatka

2009-09-14T18:13:00.000-07:00

Toissapäivänä pakkauduin veljeni autoon rinkkani, reppuni, kameralaukkuni ja koiramme (sekä koiran lentoboxin) kanssa useamman tunnin pakkauksen jälkeen. Rinkka oli sullottu aivan täyteen, ja kotoa (tai siis anoppilasta, nythän mä kotona olen :D) lähtiessä vaaka näytti 5kg ylipainoa. Lentokentällä check-in:n vaaka näytti 7 kg ylipainoa (ja koirallekin muutaman kilon :o!) joten armoa ei annettu.. Me oltiin yhdessä Rekun kanssa check-in:ssä, hoidettiin paperihommat, kasattiin sen boxi jne. Rekku se reippaana poikana hyppäsi suoraan matkalaukkuhihnalle! Saatiin kuitenkin vielä mennä yhdessä ulos kävelylle ja kahvillekin, ennekuin vasta tunti ennen lähtöä piti viedä Rekku takaisin check-in:iin, mistä sen sitten virkailia vei koneeseen. Koiruus tsemppasi hienosti, meni ekasta pyynnöstä boxiin ja kävi heti makoilemaankin.
Ajatukset oli koko matkan Amsterdamiin koirassa, varsinkin kun laskeutuminen oli töksähtävä; pyörät osui maahan niin kovasti että mun pehmeällä penkillä ollut takapuolenikin tunsi sen - miltä siis mahtoi tuntua koiran koivissa? Menin kentällä heti KLM:n tiskille kysymään josko saisin selville miten Rekku voi. Virkailija soitti pari puhelua ja sanoi että toisesta päästä totesivat nauraen koiran olevan elossa, mihin minä lähes kyyneleet silmissä totesin ettei tämä ole ollenkaan naurun asia! Varmistelin vielä että saan 150€ 'care in Amsterdam' maksulleni vastiketta, eli että Rekun boxi siivotaan tarvittaessa, se juotetaan ja lenkitetään kunnolla. Siinäkin meinasi tulla väärinkäsitys kun vaihtoaikaa oli vain 2 tuntia, mutta asia selvisi ja sain kuulla että Rekku oli jo päässyt boxista kävelemään. Huh, ja eikun toiseen päähän terminaalia portille..
Lento Singikseen sujui isolla koneella paljon pehmeämmin. Uskon että Rekkukin nukkui matkan aikana. Itse pääsin oikein vaakatasoon, kun kone oli puoliksi tyhjä. Niin minkäs takia sitä ylipainomaksua pitikään maksaa..? Perillä selvitin ensin itseni Antin luo (taaskaan ei muuten kukaan katsellut laukkujen sisältöä, tähän kieltojen maahanhan voi tuoda vaikka mitä..), ja sitten lähdin selvittämään Rekun asioita. Lost&Found -tiskiltä tuli aloittaa, ja paperien kopioinin jälkeen jatkoin Changi Animal and Plan Quarantine offiisiin lentokentän rahtialueelle. Antti joutui odottamaan laukkujen luona kun alueelle pääsi vain jättämällä passinsa kaniin. CAPQ:n toimistossa mukava virkailija otti lisää kopioita, antoi leiman tuontilupaan ja päästi mut katsomaan Rekkua. Koirarukka oli kovin epäilevän oloinen ja selkeästi matkasta väsynyt ja kankea. Sain vain vaimeat tervehdykset, mutta pyynnöstä pusun - oli se siis ihan ok! Rekku ei ollut reagoinut stressiin itseään kirputtamalla tai rapsuttamalla. Helpotus.
Virkailija toi Rekulle vettä ja ruokaa, ja vesi maistuikin mutta ruoka ei. Rekun ilmeistä ja asennoista näki että vessahätä oli kova, ja kun kurkkasin boxiin, oli siellä sama kuiva hesari ja pyyhe mitkä sunnuntaina mukaani Suomesta otin. Siisti poika ;) Pääsin viemään Rekun CAPQ:n takapihalle verryttelemään, asioilleen ja kokeilemaan kuumaa ja kosteaa ilmaa. Rekku oli edelleen epäilevän, mutta myös uteliaan oloinen. Ja niinhän sitä pitääkin, onhan tää aika muutos sille.. Tapasin myös eläintenkuljettajan joka sanoi että Rekku jää yöksi CAPQ:oon ja hän vie sen aamulla karanteeniin Sembawangiin. Sinne minä nyt sitten tänään menen Rekkua katsomaan :)
Vähän nyt jännittää miten tänään menee. Eilen en saanut anovaa tapitusta suklaasilmillä kun herra itsenäisellä oli mielenkiintoisempaa tutkia ympäristöään, joten ihan hyvillä mielin pystyin sen jättämään kun palasin vielä tullilta hakemaan yhden leiman ja tulimme Antin kanssa kotiin.
Ja täällä sitä nyt siis ollaan, uudessa kodissa ja kotikaupungissa. Auttoi paljon se kesäkuinen käynti täällä, nyt tuntee jo paikkoja eikä ilmasto ole mikään yllätys - vaikka hiki väistämättä varmasti seuraavien viikkojen aikana kyllä tulee. Nyt vaan innolla purkamaan loput tavarat, hommaamaan puheaikaa paikalliseen kännyyn ja treffaamaan uusia naapureita, Heliä, vauvaa ja Urho-koiraa :)

Saunaan

2009-09-12T10:03:00.000-07:00

.. viimeistä kertaa? Heh, kohtahan mulla on sauna aivan oven ulkopuolella, joka päivä!

Oh, I was supposed to do this in English this time.. All papers are ready, enough stamps in Rekku's passport, rye bread bought etc.. All I now have to do is pack. And go.

It's a mix of the saddness of saying goodbye - I will really miss a lot of people - but also the happyness of all what's to come.. :)

Viimeistä viedään..

2009-09-07T12:13:00.000-07:00

Tähän asti oon sanonut kaikille että ei jännitä. Eikä ookkaan jännittänyt. Mitäs sitä, kävin pre-visitillä ja totesin että kiva paikka, kyllä siellä hyvin elää voi, ja eihän sitä ekaa kertaa ulkomaille olla muuttamassa.. Mutta nyt kun viimeinen viikko Suomessa alkoi, se ihan oikeesti viimeinen viikko.. ja muutama tärkee asia viel auki, niin nyt vähän alkoi perhoset mahan pohjassa heräileen. Hyvä vaan, pitävät kropassa stressitilan päällä ei pääse sikis iskeen ;) :D

Muuttojärjestelyt on siis aika hyväs vaihees. Viel on muutama osoitteenmuutos, markkinointikielto ja muu järjestely tekemättä. Pakkauksen voisin jo aloittaa (ja mielessäni olenkin jo aloittanut, suunnitellut mikä lähtee ja mikä jää, mikä menee kaappiin ja mitkä laitan kiertoon..), itselle on kampaaja ja koiralle eläinlääkäri matkakuntotarkastusta varten varattu. Nyt voisi siis täysin keskittyä näkemään ihmisiä veilä viimeistä kertaa ja tekemään asioita vielä viimeistä kertaa – PAITSI että meidän vuokralaiset muuttaa Ouluun, mä olen unohtanut varata hammaslääkärin itselleni ja koiran tuontiluvasta ei ole vielä tullut päätöstä. Niin että kyllä kai sitä muutama perhonen voi kokeneenkin maailmanmatkaajan vatsassa lepatella?

Onneks vuokralaiseksi tulijoita on melkeen jonoksi. Jos vaan saisi päätettyä myisikö vai vuokraisiko.. Koiran tuontiluvan puuttumisesta en aio (=järki ottaa vallan) vielä huolestua kun on monta päivää aikaa ja maksukin meni läpi. Mutta mitä tehdä hammaslääkärin kanssa? Pakko mennä yksityiselle anyways, mutta mihin väliin tähän kiireiseen aikatauluun (4 päivää töitä, agilityilta, iltakokous, läksiäiset, se kampaaja ja eläinlääkäri..) sen sovittaisi? En malttaisi niistä jäähyväisten sanomisistakaan luopua. On jotenkin niin hassua ja kuitenkin ihanaa että kun ”ei nähdä pitkään aikaan” tilanne tulee eteen niin yht’äkkiä löytyy aikaa tehdä kaikkea kivaa mitä ei ennen olla tehtykään, kuten viettää lauantai-ilta veljen ja tämän tyttöystävän kanssa hyvää ruokaa syöden ja lautapeliä pelaten – miksei me ennen olla tällasta tehty? Oli oikeesti kivaa :)

Hyvästien kohdalla eniten kirpasee ne, joiden Singaporeen kylään tulo on epävarmaa. Ne ystävät, joilla on pieniä lapsia, tai kummityttö joka ei viihdy Suomessakaan helteellä. Seuraava näkeminen on ehkä ens vuoden toukokuussa, ja siihenhän on vielä aikaa.. Ihmisten lisäksi tulee hyvästeltyä myös tekemisiä, paikkoja ja asioita. Tulee mietittyä että mitä kaikkea sitä sitten sieltä kaukaa käsin ikävöikään. Marjoja. Metsää. Kirpeän raikasta viileää ilmaa. Pyörällä ajamista. Valoisia iltoja (no ne nyt loppuu muutenkin pian). Suomalaista radiota (nettiradio korvaa asian). Ruislepää (paljonko se olikaan se ylipaino maksu?). Tuttuja asioita, joista mä jo etukäteen tiedän mietä ne on, ja tuttuja ihmisiä, jotka jo tietää millanen mä oon.

Mutta aah se seikkailu edessä... Olen jo puoliksi lennossa kuten rakas pomoni tänään totesi ;)!

tieto lisää tuskaa

2009-07-11T13:20:00.000-07:00

Soittavat vielä radiossakin 'Imagine' biisiä. Vetää vakavaksi. On niin paljon asioita joiden suhteen haluaisi oikeasti tehdä jotain mutta ei vaan kerkeä. Jos voittaisin lotossa, ostaisin ainaisjäsenyyden kaikkiin hyvää tekeviin järjestöihin kuten WWF:n, Greenpeaceen, Amnestyyn, SPCA:an ja Animaliaan. Ja jos voittaisin oikeen ison summan, niin tekisin vapaaehtois- ja hyväntekeväisyyshommia loppuelämäni.

Kaupassa taas pohdin pääni puhki. Valitsin maidottoman levitteen pienemmän hiilijalanjäljen toivossa, reilut hedelmät niiden tuottajia tukeakseni ja ostin ainakin kolmelta eri torimyyjältä jakaakseni tukeni mahdollisimman laajasti lähiruoalle.. luomupuurohiutaleita ja luonnonystävän vessapaperia tietysti unohtamatta. Kauppaan poljin polkupyörällä, omat kauppakassit mukana, samalla tiputtaen vanhat patterit kierrätykseen. Mutta ei se taida riittää? Tuhoon tuomittuja ollaan..

Kun täällä tutussakin ympäristössä nämä kuluttajan valinnat välillä tuskastuttaa, niin entäs sitten siellä uudessa kotikaupungissa? Singaporesta saa kyllä luomutuotteita, monenlaisia ja monenhintaisia, ja jonkun verran myös reilun kaupan tuotteita. Osa on merkittyjä, osa ei, joten mikä niistä sitten on luomua? Suurin osa tuotteista, luomua tai ei, matkustaa jokatapauksesaa maailman ympäri päätyäkseen kaupan hyllylle Singaporessa, joten hiilijalanjälki on hiukea. Siinä taitaa tuotantotavan edut kalveta.. Täällä Suomessahan kaupassa käynnin suurin vaikutus on se millä sinne kauppaan menee, mutta veikkaisimpa että Singaporessa, jossa suurin osa kulkee kävellen ja julkisilla anyway, on tuotevalinnoilla suurempi merkitys. Lähiruokaa ei oman valtion sisältä paljoakaan löydy, mutta ehkäpä naapurivaltiot Malesia, Indonesia ja Thaimaa kelpuutetaan lähiruoan piiriin? Kyllä kasvissyöjä sitten lähiruoalla hengissä pysyy..

(.. to be continued, sillä nämä asiat vaivaavat päivittäin.)

There's always the first time..

2009-07-11T12:11:00.001-07:00

I have officially started looking for a job in Singapore. I sent out the first application yesterday. It was the first time I wrote the titles of my closest relatives on a job application form.. and the first time I wrote down my current salaray on a job application. Interesting. Do they matter? Well, according to the books I have been reading on Asian culture, titles are everything. So I hope the impressive titles my fabulous relatives have achieved in their careers will be of help :D

I have not looked for a job in years (yes, completely happy with the current one!), and it's hard to get started. Just trying to describe what I do now and what skills I have.. huh. But, now that I've started I should keep it up!

Which applies to jogging as well.. did well today, the dog was reluctant to keep up! I shall get up early for a morning run tomorrow..

Kuvia / Pictures

2009-07-11T12:06:00.000-07:00

Vihdoin. At last!

http://raisas.pic.fi/

Paljon lisää tulossa kun pääsen kameraa tyhjentämään, mutta sillä aikaa - Enjoy :)

pieniä koiranomistajan iloja

2009-07-08T12:31:00.000-07:00

Voi tuota märkää karvakasaa. Ekaks ajattelin että kiva, taas mä joudun peseen sen (eilen viimeks, sitä ennen la..), mutta kun katsoi sitä menoa kun Rekku paineli Kaapo-kaverinsa kanssa perään puroon mutakylpyjä ottamaan niin eihän sitä voi pienistä pesuista ressiä ottaa. Ja tuossa se nyt lopun uupuneena päivän, jonka se on kokonaan viettänyt kanssani ja joka paikkaan saanut minua seurata (pikkasen on koiralla kaunaa 3 vkon hoitojaksosta, nyt se pitää huolen etten mä jätä sitä mihinkään), jälkeen tuhisee. Jotenkin tuntuu että se osaa tulkita emäntänsä haikeeta fiilistä ja on tänään ollut todellinen kaveri, keksinyt hauskoja tempauksia mun piristämiseksi ja antanut rutistaakin kunnolla :D

..hrrr!

2009-07-06T12:05:00.000-07:00

Lentäkentillä on kylmä. Lentokoneessa on kyllmä. Ja täällä Suomessa vasta kylllmä onkin.. Haluun takasin Singaporeen!

It's cold at airports. Its colld in airplanes. And it sure is collld here in Finland.. I wanna return to Singapore!

Ikuinen kesä

2009-07-01T19:55:00.000-07:00

Eilen aamulla tuli vettä kuin saavista kaatamalla, tänään on kaunis aurinkoinen keli heti aamusta alkaen. Siltikään en aloitanut aamuani lähemällä ulos, vaikka se olisi ollut viisasta, sillä kohtahan siellä on taas tuskaisen kuuma.. vaan aloitin toiseksi viimeisen lomapäivän niinkuin muutkin lomapäivät - katsomalla sähköpostit ja muut vastaavat.

Kävin pitkästä aikaa lukemassa WWF:n Kulutusviidakko-blogia (http://www.wwf.fi/kulutusviidakko/) ja ajauduin YouTubeen blogissa olevan videoupotuksen kautta. Voi miten hauskoja pikku animaatioklippejä! Nukkuukohan meidänkin Rekku paremmin kun katkaisen virrat sähkölaitteista kokonaan ?

Suomalaisuudestaan ei pääse siinä mielessä irti, että on tottunut kesäisin ottamaan hyvistä keleistä kaiken irti, ennenkuin talvi, kylmät kelit ja pimeät illat taas saapuu. "Mennään nyt ulos kun aurinko paistaa..", "Täytyy tehdä tää kun vielä on kesäkelit.." jne. Tuntuu omituiselta ajatella ettei talvi tulekaan, että on ikuinen kesä. Joka päivä on lämmintä, joka päivä aurinko paistaa (ainakin osan aikaa). Joka päivä voi mennä alakerran uimaaltaalle.. Ei oo kiirettä tehdä ja kokea nyt kesällä, kun kesä vaan jatkuu.

Täällä aurinko nousee 7 ja 7:30 välillä, ja laskee 19 ja 19:30 välillä. Joka päivä. Aika luotettavaa, eikö?

parfymoituja hedelmiä

2009-07-01T04:06:00.000-07:00

Singaporessa on monipuolinen, mutta monin tavoin erilainen ruokakulttuuri. (Ja taas mä voisin alkaa hehkuttamaan kuinka täällä on niiiiiin halpaa syödä ulkona, söin nim. taas vatsani täyteen riisiä, kasviksia ja tofua tänään päivällä ja koko lautasellinen maksoi 2,30 taalaa, eli 1,15 euroissa.) Aluksi maistelin eksoottisia hedelmiä, kuten niitä sellaisa karvaisia pieniä ja lohikäärmehedelmää, sitten kokeilin erilaisia mangoja (en tiennytkään että niitäkin on 8 eri lajiketta..) ja nyt oon testaillut paikallisia leipiä. Osa mangoista maistui parfymoiduilta, tai en tiedä maistuivatko vai tuliko tuoksu jotenkin juuri hedelmänpalan suussa olessa esille, mutta joka tapauksessa parfyymi tuli mieleen.. eikä se siis varsinaisesti hyvää ollut. Muuten kyllä suurin osa syömistäni hedelmistä on ollut tosi hyviä.

Duriania (http://en.wikipedia.org/wiki/Durian, kts. eritt. kuvat kohdissa 'Flavour and odour' ja 'cultural influence') en ole vielä päässyt maistamaan muuta kuin mehun muodossa (ja ihan hyvää se oli..) mutta tunnistan jo hajun :P!

Tänään kokeilin kiinalaistyyppista makeaa leipää joka oli osittain vihreä. Vihreys oli vihreä tee tahnaa, ja ihan niinkuin myyjä sanoi - tykkäsin :) Viime sunnuntaina kun me käytiin alakerran naapurin kanssa aamiaisella ulkona, maistoin valkosipulileipää. Siis ihan sellaiselta tavalliselta paahtoleipä-valkosipulileipä näyttävää, jossa oli kuitenkin päällä myös sokeria.. hmm. Kyllä sekin ihan mukiin menevää oli siinä kahvin kanssa..

shop 'til you drop ..and I did.

2009-06-30T01:50:00.000-07:00

Many things are cheaper here than in Finland. (And many things are cheaper in KL than in S'pore.) Now that the Great Singapore Sale is on (http://www.greatsingaporesale.com.sg/2009/), stores have some good offers and some really good offers. Last night we were walking on the other end of Orchard road (the 2,5km long main shopping street), the end that I had not yet been to, and I saw shops and shopping centres that I had not visited yet (like I would ever get to the point of having visited all 50 of S'pore's shopping centres). I thought I need to go there and there and there.. need one more skirt and a pair of sandals.. Hold on. How did this 'shop-til-you-drop' infection catch me? I'm the kind of person that buys at fleamarkets and looks out for organic/fair trade products (btw, saw underwear from organic cotton :)!) and here I've just gone mad.. but today it stops. Not due to coming to my senses, but because I bought myself a new camera with full accessories and could clearly hear the Visa card go "auts!!" when I paid for it.
Watch out for fantastic photos!

Greetings from KL

2009-06-28T18:15:00.000-07:00

What a trip, what a wonderful holiday :)! All thanks to great company ;)

We travelled by bus (http://www.grassland.com.sg/), 6hrs each way. It was not a regular bus, and cost probably just as much flying would have done, but we sat / laid down very comfortably in our king-size chairs and watched movies from our own screens + got to see the scenery - and the best, on the way back, experienced the Singaporean 'kiasu' (which I have been advised about but had not really seen any evidence about until now, http://en.wikipedia.org/wiki/Kiasu) when in the perfectly formed, loose queue to the passport check-up on Malesian side, suddenly two bus loads of Singaporeans pushed themselves into the queue (not the end of it but all parts of it) with an amazing will to get to the front of the que. One lady sid "I dod not see any queue here" and another, considerably older, pushed her elbows full force into anyone. Stuck in the middle of these kiasu Singaporeans I could not help my self but to laugh out loud.. !

Kuala Lumpur, despite of being a city of 1,8 million, was not terribly crowded. It was a lot dirtier (litter and emissions) than S'pore and a lot more .. hmm.. well, older, really, since there were many more buildings crumbling down and in bad shape (which goes partly for roads also). Other than that - and the fact that we needed to be a lot more careful with our valuables than in safe Singapore - KL was a really nice city. Lots of shopping to do, at very nice prices (at Bukit Bintang and even so at Petaling Street where majority was copies, both legal and illegal).. and eating was even cheaper than in Singapore! We did some of the touristy things, but could not complete my top 6 list entirely, so there's something (Kampung Baru) for the next time as well :)!

On Friday morning we missed getting tickets to Petronas Twin Towers, as they only give out 1700 tickets (for free, you cannot buy them at all) and one really has to get there early, as the tickets all go between 8:30 and about 9:30 (each person in queue can get max of 5 tickets). So we just had a look in the mall :D

On Saturday morning we were there at 8:15 but still could not beat the hundreds of others in front of us. So when it was our turn to get tickets, the tickets were given out for 4pm visits and our bus back left at 3:30. Luckily they were kind enough to squeeze us into the one of the mornign groups, so we got to go up to the bridge right away. Not a lot of squeezing though, as the groups going up were only about 15 people (the amount that fit into the elevator), so there was plenty of space at the bridge for a lookout, quite the opposite from Eiffel tower..

There were some nice parks in KL (but not like in S'pore where there are trees and smaller parks everywhere), and we visited two, the one in picture (behind the twin towers) and a rainforest park (Bukit Nanas Forest Recreational Park), which we almost dared not to enter as it was just after heavy rain and there were big red signs displaying all the "friendly" (not) creatures that come out at rain.. but ah, the air was so fresh in the park after the rain! I was hoping to see monkeys but saw none in the park, just a few lonely and sad looking ones at the small animal display by the KL Tower (by the park), where we went while it rained on us. There were many snakes and such on display and it was quite interesting - although tough on us who care about animal welfare. It really hit me during the KL trip that locals in Asia (generally speaking anyhow) have such a different approach to animals. When we visited the aquarium (cool place btw and really trying to educate), some simply shook the plasic boxes where spiders were kept. I felt like screaming "Leave the little bugger alone, his life is miserable just as it is, no need to create earthquakes for him!" but naturally, being a Finn, I said nothing (saying all this aloud in Finnish does not count!).

In the animal display by the KL Tower I got to hold this nice little snake for a while. He (/she?) was slowly going forward, so I could feel his muscles on my neck. A funny feeling, not scary at all.

Another not scary but tickling experience was the fish spa. It cost 6€, lasted 20 min, included a 5 min. neck&shoulder massage and a water melon snack and really was purifying! I simply sat there with my feet in the fish tank and these hungry little fishes ate the dead skin on my feet and legs. They came around as soon as I put my feet in the water and even pushed themselves in between my toes.. :D! I wonder, if I started a business like this in Finland, would people come?

sadepäivän tutkimuksia

2009-06-24T00:01:00.000-07:00

No enhän mä sit sille kävelylle lähtenytkään kun sade alkoi eikä loppua ole näkynyt. Olen sen sijaan tutkinut mitä tehdä Kuala Lumpurissa, mikä on Singaporen 'vihreyden' tila ja miten käy meidän agility harrastuksen.

Kuala Lumpurin suhteen ajattelin tällaista TOP 6 listaa lähteä tavoittelemaan:

1. Petronas Twin Towers

2. Bintang Walk (Bukit Bintang)

3. Petaling Street Bazaar / Market (China Town)

4. Kampung Baru

5. Fish Spa

6. Aquaria KLCC tai Bukit Nanas Forest Recreational Park

Bonuksena monoraililla ajelu (turistibussia huokeampi ja autentisempi vaihtoehto). Raportoidaan sitten jälkeenpäin miten listan kanssa kävi..

Singaporen 'vihreyden' tilasta - en siis tarkoita vehreyttä vaan ympäristöasioita - löysin ihan mielenkiintoisia juttuja mm. http://www.greenbusinesstimes.com/ osoitteesta. Nyt vietetään kansainvälistä vesiviikkoa ja Singiksessä on iso konferenssi oheistapahtumineen. Joki festaritkin on meneillään! Pikkasen harmittaa että on menny vähän ohi.. mutta niinhän ne menee monet festarit Suomessakin multa ohi ;)

Juhannuksena mulle todettiin lajittelusta että "kaikki ne samaan menee kuitenkin". Jos oltais Suomessa niin oisin kuopannut tämän urbaanilegendan, mutta mitäpä mä (vielä) tiedän miten täällä toimitaan. http://www.zerowastesg.com/ kertoo että täällä on 4 polttolaitosta ja yksi 'offshore' kaatopaikka (onkohan Singiksen alueella vai lieneekö naapurimaan puoella..?). Kierrätysprosentit on todella alhaisia Suomeen verrattuna, mutta täälläpä ollaankin vasta lajittelua opettelemassa, joten vertaus on turha. Mutta oho, rakennusjätteenkierrätys se sentään luonnistuu, 98%! Täällä rakennetaan niin vimmatusti joka nurkalla, siis ihan oikeasti joka nurkalla. Ikkunasta kun katsoo niin näkyy.. 6.. eikun 7 sellaista tavaran siirtely/nostelu tornia. Kaupungin etelärannalle, maalle joka 'man-made' eli tekomaata (Singaporen pinta-alahan on tässä vuosien saatossa kasvanut..), rakennetaan muutama kasino ja Sentosalle tulee iso huvipuisto-hotelli-loamkeskus-kauppakeskus härdelli. Ja sitten tähän meidän nurkille nousee näitä condoja eli kovanrahan kerrosaloja joihin kuuluu palvelut kuten punttarit ja uima-altaat yms. Ja työmailla painetaan duunia aamusta iltaan (n.8-22).. eikä oo häävisti asiat rakennusmiehillä, jotka on suurimmaksi osaksi intialaisia.

Mitä sitten agilityyn tulee niin hyvältä näyttää! Löysin kennelkerhon (http://www.skc.org.sg/) lisäksi 3-4 (ton vikan agilitykoulutus kohta jäi vähän epäselväksi) ns. kaupallista agilitykouluttajaa:

http://www.smartdoggy.com/

http://www.waggie.com.sg/

http://ak9singapore.shutterfly.com/

http://www.cdtrainers.com.sg/

Soitinkin muutamalle, oikein mukavilta vaikuttivat ja kovasti toivottivat tervetulleeksi koulutukseen.. eikä ihme kun hinnat pyörii noin 20-25€ per kerta. Kisoja täällä on vaan silloin tällöin, kennelkerhon järjestämiä noin joka toinen kk (joissa noudatetaan kait muuten eurooppalaista agility tyyliä mutta koko luokkia on vain minit ja maxit) ja sitten USDAA:n järjestämiä joitakin kertoja vuodessa (joissa siis jenkkimeininki, enemmän juoksemista radalla ohjaajalle, mutta medit omana luokkanaan). Aika erilaista siis..

Nyt sunnuntaina on länsirannikon puistossa iso kennelkerhon tapahtuma, sinne tämä tuore jäsen meinaa suunnata, vaikkakin ilman omaa Rekkua.

http://wildsingaporehappenings.blogspot.com/2009/06/28-jun-sun-dogs-day-out-at-west-coast.html

nihkeä akka

2009-06-23T20:08:00.000-07:00

Tääl ollaan hiki pinnas melkeen koko ajan. Tai niin musta aluksi tuntui.. Nyt 1,5vkon jälkeen mä palalelen öisin ilman peittoa (mikä on kyllä pelkkä lakana) kun ilmastointi on päällä ja harkitsen sukkien tuomista Suomesta syksyllä. Hrrr! Voiko sitä näin äkkiä tottua tähän lämpöön?
Ovesta kun astuu ulos niin ei oo kylmä :D Vaikka on pilvistä, niin kuumaa ja kosteeta silti.. http://www.weather.gov.sg/ ja hiki - sellainen pieni nihkeys ainakin - tulee pelkästään altaan laidalla maatessa tai reippaasti kävellessä - puhumattakaan jos ottaa pari juoksu askelta keretäkseen vihreillä kadun yli..
Oon viime päivinä harrastellut hieman urheilua. Uhmannut kohtaloa ehkä kun näillä keleillä tosiaan se hiki tulee lähes pelkästä ajatuksesta. Eilen oltiin hot yoga -tunnilla. Siellä voimajoogattiin noin +35 lämpimässä (eli vähän lämpimämpää kuin ulkona) ja kyllähän se hiki meillä 'länkkäreillä' ainakin virtasi. Eipähän ainakaan ollut kylmä niinkuin joogassa yleensä ;)
Kävin toissapäivänä kävelemässä ja juoksemassa. En tiedä onko se kuumuus vai kosteus, mutta juosessa ei meinaa happi kunnolla kulkea lihaksiin asti, reidet menee ihan hapoille suht nopeesti. Tai sitten mä vaan olen surkeessa kunnossa ja koitan selitellä :D
Viikonloppuna me oltiin myös rangella golfpalloja lyömässä, ja kun siihen sopivasti paistoi aurinko niin paita oli märkä minuuteissa.. en oo kyllä ikinä nähny ihmisten niin paljon hikoilevan golf rangella! Ihan urheilustahan tuo menee ;)
Nyt ajattelin taas pistää tossua toisen eteen (tai sandaalia..) ja kokeilla kauanko meiltä kävelee botanic gardens-puutarhapuistoon. Vaan taas on lomalaisella vierähtänyt aamupäivä koneen ääressä; pikkasen on tullut tehtyä töitä ja vähän enemmän selviteltyä arkisia asioita, kuten että missä päästään Rekun kanssa agilityä jatkamaan sitten syksyllä..

valinnanvaikeus

2009-06-21T07:17:00.000-07:00

On tää bloggaamisen aloittaminen vaikeaa. Mikä nimeksi blogille? Kirjoitanko suomeksi vai englanniksi? Keskitynkö yhteen aiheeseen (niinkuin jo kerran yritin työn puitteissa mutta eihän sitä aikaa ikinä löytynyt moiseen)? Mistä kirjoitan (ajattelenko äitiä vai ystävää kun kirjoitan?)?
Aaaargh. Joten kyllähän tää (uudelleen)aloittaminen kesti. Ja nyt sitä sitten tulee tekstiä kuin sammakoita suusta, miten sattu, mistä sattuu ja millä kielellä sattuu.. lukekoon ken kehtaa :D

Asiaan.
Reilu vko takana Singiksessä, uudessa kotikaupungissa ja maassa. Vaikka vaan lomalla väliaikaisesti tääl oonkin, niin aika arkisten järjestelyjen parissa vko on hurahtanut. Oon/ollaan pyöritty tutustumassa kotikulmiin ja purettu muuttolaatikoita, järjestetty tavaroita, ostettu tarpeellisia tarvikkeita yms. yms. Kyllä toki uima-altaallakin ollaan notkuttu, ja juhannusta vietetty :)

Singaporessa on kaikkea. (Kyllä, lähimmän ruokakaupan hyllyllä alessa Marlin glögiä - siispä täällä tosiaan on kaikkea..) Ruokakaupassa mulla menee vaikka kuinka kauan kun vaan ihailen mitä kaikkea sieltä voi ostaa - ja sitten koitan vertailla ja päättää että mitä ostaisi (hinta, laatu, ekologisuus ja eläinystävällisyys - eikä siis tuossa järjestyksessä laisinkaan). Mä oon positiivisesti yllättynyt siitä laajasta luomuvalikoimasta (sekä normikaupan hyllyllä että erikoiskauppojen ja jopa ravintoloiden määrässä) mikä täällä on tarjolla, mutta vastaavasti harmissani siitä hintaerosta mikä luomusta pitää toisinaan pulittaa.. (joo, kyllä, nautin joka solullani jokaisesta tipasta siitä luomumaidosta jonka menin 5€ hintaan kiireessä hintaa tarkistamatta ostamaan). Hieman mietityttää onko kaikki luomuksi väitetty tosiaan luomua - ja puolestaan taas osa 'normi-ruoasta' saattaa olla hyvinkin vapaasti kasvatettua tms. vaikka asiasta ei mitään mainittaisikaan. Ja koska täällä ei paljoa itse tuoteta, niin pelkästä hiilijalanjäljen miettimisestä saa päänsärkyä.. Tutkimista asian tiimoilta riittää!

Singis tosiaan on idän ja lännen sekoitus. Muutenkin kuin kaupan hyllyllä ja ravintolavalikoimassa, täällä on myös kulkijaa joka lähtöön (paitsi että afrikkailaiset/-alkuperää olevat ovat selvässä vähemmistössä) ja kulttuurien kirjoa tavoissa ja traditioissa. Vähintäänkin ihanan suvatsevaisesti sopusoinnussa (ns. sekaparit ovat tosi yleisiä) ..tai ainakin siltä nyt toistaiseksi vaikuttaa ;)

Hiukea sekoitus on myös näkymä Sentosan saarella, kun istuu rantabaarissa varpaat hiekkaan upotettuna palmun alla ja katsoo meressä uivien ihmisten yli ja palmujen ja muiden puiden ohi merelle.. siellä näkyy parisen kymmentä eri kokoista ja näköistä laivaa sekä useampi ölynjalostamo ja rahtisatama. Kuin trikkikuvassa olisi!

Yksi kuvahan tietysti kertoisi asian paremmin kuin nämä muutamat sadat sanani, mutta kun harmikseni se nyt kovasti näyttää siltä ettei legenda siitä että elektroniikka olisi halvempaa täällä olekaan totta.. niin taidan siirtää sen kameran hankinnan sittenkin Suomeen ja koitan nyt vaan kovasti kokea ja kirjoittaa sen sijaan että kyttäisin hyviä kuvakulmia ;)